Lue keskustelun säännöt.
Minä jäin kotiäidiksi 10 vuotta sitten ja Kadun sitä!- kohtalotovereita?
12.04.2012 |
Silloin 10 vuotta sitten päätös tuntui ainoalata oikealta, olimme tehneet 2 lasta pienellä ikäerolla, ja kun kuopus täytti 3, en hakenut hänelle hoitopaikkaa,ja irtisanoin itseni.
Miesd tuki vahvasti päätöstä, hänellä oli vakipaikka, hyvä palkka (ja pitkät työpäivät)
Siihen saakka, kun kuopuskin meni kouluun, tunsin tehneeni oikean ratkaisun, viihdyin kotona leipoen, virkaten, neuloen, sisustaen, kokaten ja puuhastellen.
Nyt tunnen itseni ihan turhaksi. Ikää on jo 40, ei tuloja, ei toivoa töihin pääsystä. Töitä olen hakenut mutta kun paljastuu monen vuoden kotonaolo, ei irtoa mitään..
Lisäksi mies on ollut lomautettuna firmassa tehtyjen uudistuksen vuoksi, eikä paluuta entisiin töihin enää ole, jos ei muuta Kiinaan...
Tuntuu, että elämä on nyt sitten tässä. Pyörin kotona ja koetan puuhastella jotain, mutta tämä elämä rahattomana ja työttömänä kyllästyttää.
Joskus huvitan itseäni lukemalla noita nyt niin muodikkaita downshftaus- blogeja, ja tekisi mieleni varoittaa niitä naisia: Älkää luopuko omasta toimeentulostanne jäämällä miehenne elätettäviksi!!!!
Kommentit (31)
kun äiti ei kelpaa töihin ja isän työt siirtyy Kiinaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitäs tähän nyt sanoisin, keksitkö tän vasta nyt? 50- luvulla naiset tekivät näin, menit sitten samaan lankaan sinäkin vielä 2000-luvulla. Ja tästä puuttuu enää se, että miehesi lähtee----eikös jokaisen naisen tulisi opettaa omalle tyttärelleen, kuinka seistään omilla jaloilla.
Äläkä ole turhan kranttu. Kyllä sä jotain työtä vielä löydät tai keksit järkevän ammatin johon kouluttaudut jos et päätä ettei sulla ole mitään mahiksia.
muuten aavistustakaan kuinka paljon 10-15 vuotta syö eläkettä. Voin kertoa, että todella paljon.
vaikka olen keski-ikäinen.'
Kuulostaa kamalalta ajatella, että joku kokee nelikymppisenä, että elämä on ohi. Herranen aika, kun täytin 40v tuntui, että olen vielä nuori ja elämä on vasta edessä. Nyt kun 50v lähenee, elän mielestäni murrosikäisten äitinä parasta aikaa. Nyt on juuri sitä omaa aikaakin ja omaa elämää ja miehen kanssa parisuhde kukoistaa kun on saatu yhdessä lapset isoiksi.
Silloin olin ollut jo niin kauan pois työelämästä, että haastatteluihin asti pääsin, mutta ei sen pidemmälle.
Olen nyt katselemassa jotain uutta uraa, jossa ei ikä olisi haitta, esim. lähihoitajan ammatti.
Kaikille niille, jotka harkitsevat pitkää kotiäidin "uraa", tahtoisin sanoa pienen varoituksen: ne vudet, kun kotona riittää puuhaa ja lapset ovat pieneiä, kuluvat todella nopeasti. Ennen kuin huomaakaan, on keski- ikäinen murrosikäisten äiti, ilman työtä, ilman omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät ymmärrä kotiäitiyttä mutta älä anna sen lannistaa. Seiso itse ratkaisusi takana ja ole ylpeä, että olet itse hoitanut lapsesi.
Älä pyytele anteeksi elämääsi vaan luota itseesi ja ole positiivinen niin eiköhän jotain hommia löydy ja tosiaan aina voi kouluttautua lisää.
Valitettavasti "olen tämmöinen turha kotiäiti vaan"-asenteella ei pitkälle pötki!
En vaan ole saanut töitä vaikka olen hakenut ja hakenut. Välillä sain lyhyen pätkän ja sitten taas työttömäksi. Olen nyt jo 10 vuotta hakenut töitä useilta eri aloilta mutta en ole saanut kuin muutamia lyhyitä osa-aikaisuuksia.
En voi syyttää itseäni, että olisin tieten tahtoen jäänyt kotiäidiksi vaan olen joutunut jäämään. Olisin halunnut paljon mieluummin olla työäiti. Nyt olen rahaton miehen siivelläeläjä varmaan loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseli kohtalontovereita, ja silti kaikki vastaajat ovat joko ''oma vikasi kun oot niin daiju ettet tajunnu sitä kymmenen vuotta sitten ja alat miehen kotiorjaksi'' tai pahempia; ''mä oon ollu kanssa 10v himassa ja en oo katunu päivääkään!''
ootte ihaniii
en näe sulla mitään ongelmaa ainakaan ilmoittamiesi asioiden perusteella. Jos olet suht hyvissä sielun ja järjen voimissa, niin senkun painat eteenpäin. Senkun opiskelet vaikka sellaisen alan, jolla on aina töitä. Itse voisin olla vaikka 20v kotona ja heti löytyisi töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli juuri valmistunut ammattikoulusta ja tehnyt jotain keikkahommia siinä sivussa ja juuri ennen lapsen syntymää. Lapsia tuli yhteensä neljä seitsemässä vuodessa. Nuorimman mennessä esikouluun sisko sai koulutustaan vastaavaa työtä 13 kotiäitivuoden jälkeen. Siis sitä koulutusta jonka ennen ensimmäistä lastaan suoritti. Työ oli alkuun osa-aikaista ja 70 kilometrin päässä kotoa, mutta työtä kuitenkin. Sisko asuu vielä itä-Suomessa, jossa on työttömyysprosentti on Suomen suurimpia.
itselleen ammatin. Ihan turhaa valitusta.