Lue keskustelun säännöt.
Missähän kohtaa menee raja: olla riippuvainen lapsista tai ajatella heidän parasta
20.04.2012 |
ja sillä varjolla viettää aikaa heidän kanssaan?
Vastasin yhteen kyselyyn, ja jäin vielä miettimään että kun tuossa perustelin että haluan viettää aikaa lasten kanssa ja minusta tuntuu että lapsetkin (alakouluikäiset) pitävät yhdessäolosta, niin tulikohan tuosta vastauksesta kuitenkin sellainen kuva että minä roikun lapsissa enkä anna heille "omaa rauhaa" :)
Eli missä menee raja siinä onko vanhempi riippuvainen ja sillä perusteella viettää aikaa lasten kanssa vai lapsista kasvaa tasapainoisempia kun ovat saaneet vanhempiensa huomiota huomattavasti enemmän kuin kaverinsa.
Surettaa kun moni lasten kaveri saa luuhata kylillä kaiket illat, kotiintuloaika on 8-9 eikä aina tarvitse kotiin tulla syömäänkään.
Minä pakotan lapset tulemaan kotiin syömään, ja saatan silloin tällöin ruokkia kaverit myös mutta "pakotan" myös ehkä 1-2 päivänä viikossa keskimäärin "leikkimään myös äidin kanssa" eli ei saa oleskella omin päin ulkosalla vaan ängen mukaan, ts. menemme esim. patikkaretkille, polkupyöräilemään, lenkkeilemään jne. Ja ihan kivaahan näillä retkillä on yleensä ollut!
Kaveritkin saaneet silloin tällöin tulla mukaan.
Kommentit (4)
Tuli vielä mieleen että kyllä lapset usein itsekin kyselevät koska taas mennään yhdessä jonnekin jne että ei mun yleensäkään tarvitse pakottaa ketään minnekään.
Kun kavereiden perheissä ei tällaisia vietetä, niin mikä mahtaa olla "normaalia"?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vielä mieleen että kyllä lapset usein itsekin kyselevät koska taas mennään yhdessä jonnekin jne että ei mun yleensäkään tarvitse pakottaa ketään minnekään.
Kun kavereiden perheissä ei tällaisia vietetä, niin mikä mahtaa olla "normaalia"?
ap
Meillä arki-illat ovat aikaa jolloin ollaan kavereiden kanssa/harrastuksissa/ulkona leikkimässä. Viikonloppuisin on aivan omat jutut, lauantai-iltaisin kotona ollessa aina pizzaa ja yhdessäoloa, sunnuntaisin perheretkiä tai sitten ollaan mökillä, reissussa ystävien luona, pikku maakuntamatkoilla. Eli viikolla meidän lapset ovat niitä, jotka ovat ulkona kasiin asti illalla kavereiden kanssa(harrastukset loppuvat klo 18.30-19) ja muuten ollaan yhdessä, sinusta saattaa vain näyttää siltä että emme tee mitään yhdessä. Lapset alakouluikäisiä.
t.yh
Tuli vielä mieleen että kyllä lapset usein itsekin kyselevät koska taas mennään yhdessä jonnekin jne että ei mun yleensäkään tarvitse pakottaa ketään minnekään.
Kun kavereiden perheissä ei tällaisia vietetä, niin mikä mahtaa olla "normaalia"?
ap
Miksi kavereiden perheissä ei vietettäisi tuollaista? Meillä arki-illat ovat aikaa jolloin ollaan kavereiden kanssa/harrastuksissa/ulkona leikkimässä. Viikonloppuisin on aivan omat jutut, lauantai-iltaisin kotona ollessa aina pizzaa ja yhdessäoloa, sunnuntaisin perheretkiä tai sitten ollaan mökillä, reissussa ystävien luona, pikku maakuntamatkoilla. Eli viikolla meidän lapset ovat niitä, jotka ovat ulkona kasiin asti illalla kavereiden kanssa(harrastukset loppuvat klo 18.30-19) ja muuten ollaan yhdessä, sinusta saattaa vain näyttää siltä että emme tee mitään yhdessä. Lapset alakouluikäisiä.
t.yh
a) luuhaavat koko viikonlopunkin ulkona eli tässä maisemissa
b) ovat yökylässä milloin kenelläkin isovanhemmalla/vanhemmalla/kaverilla/sukulaisella
Aika hyvin olen perillä lasten kavereista kuka on missäkin, omien lasten kertoman perusteella.
ap
olen vieläpä yh joten sillä tavalla voi olla raja normaalista hämärtynyt. Lisäksi myös vuorotyössä joten kerta-pari mahtuu viikkoon sellaisiakin iltoja, joina en näe lapsia kuin juuri ennen nukkumaanmenoa.
Yritän näitä päiviä kompensoida sitten noilla yhteisillä tekemisillä. Talvisaikaan pidettiin paljon esim. leffailtoja, jotka ajoivat saman asian.
ap