Rippilahja kummitytölle

Kummityttöni (veljen tytär) pääsee ripille ja mietin pääni puhki näitä lahja-asioita. Vanhemmat kertoivat, että tyttö toivoo rahaa kameraan. Minulta kummitätinä pyysivät rippiristiä. Äitini ja muut lähisukulaiset antavat sitten rahaa.



Ostin Kalevala Korun hopeisen ristin, joka mielestäni oli oikein kaunis. Valkokultaisen ristin olisin halunnut ensisijaisesti antaa, mutta näin hoitovapaalla noin 250 euron satsaus (katsomani risti ja ketju) on ehkä hieman ylilyönti. Ristin lisäksi ostin Kalevala Korun Vanamo-rannekorun (vajaa 60 e).



Onko tämä mielestänne riittävää? En halua kitsastella, mutta hoitovapaalla on niin paljon muitakin rahareikiä. En myöskään menisi takuuseen, että tyttö käyttää ristiä, vaikka äitinsä sellaisen toivoikin. Toisaalta kummilapsi on tullut jo vieraaksi, ei esim. tule enää perheen yhteisille sunnuntailounaille mummolaan. Ei tullut hiljattain järjestetyille synttäreilleni. Tapaamme ehkä kerran, pari vuodessa, tavallisesti tytön synttäreillä. Sielläkään tyttö ei osoita suurta kiinnostusta läsnäolooni tai näytä juurikaan ilahtuvan lahjoista. Vanhempani ovat kohtuullisen varakkaita ja antavat usein rahaa lahjaksi. Kummitytön äidin puoleinen suku on vähävaraisempaa, joten tuo 120 euron satsaus lahjaani tuskin tuossa porukassa on liian pieni. Oma poikani sai veljeltäni (kummi) juuri muutaman kympin hintaisen vauvakirjan kastelahjaksi, mikä oli mielestäni ihan ok.



Hirvittää, millaista kilpavarustelua ripillepääsykin nykyään on. En missään nimessä halua, että tyttö luulee, ettei ole minulle tärkeä tai kokee huonommuutta siitä, jos kaverit saavat kalliimpia lahjoja.



Risti ja rannekoru on siis jo ostettu, enkä niitä halua vaihtaa. Mutta pitäisikö vielä lisäksi antaa rahaa? Alle viittäkymppiä en kyllä "kehtaisi" laittaa, mutta johan jo tuolloin rahaa olisi mennyt lähemmäs parisataa.



Asiallisia kommentteja kiitos. Tämä painaa mieltäni, joten en jaksa kuunnella kommentteja siitä, kuinka ahne tai pihi olen. En tiedä onko kummityttö ja perheensä tulleet ajatelleeksi, että tuo parisataa on jo puolet kuukausituloistani näin hoitovapaalla. Työssä ollessani olen ollut melko hyvätuloinenkin, mutta ne säästöt ovat huvenneet hoitovapaan rahoittamiseen. Toisaalta, mitäpä se ylimääräinen viisikymppinen enää tässä konkurssissa tuntuu.