Lue keskustelun säännöt.
olen oikeasti ollut aina itsekäs äiti ja lopputulos on,
11.04.2012 |
että kaikki lapseni ovat tasapainoisia, onnellisen oloisia, reippaita, avoimia ja meillä on läheisest välit!
Koko äitiysurani ajan olen istunut iltaa milloin huvittaa (ei kuitenkaan ole koko aikaa huvittanut), harrastanut, shoppaillut(muutakin kun lastenvaatteita), tavannut ystäviä, käynyt matkoilla, tehnyt työtä ja kuherrellut mieheni kanssa.
En juurikaan ole ollut pahantuulinen, kiukutellut, mököttänyt tai valittanut mistään.
En ole uhrautunut missään kenenkään takia...ah,tätä itsekkyyttä ranskalaiseen malliin!
Eikä mieleenkään olisi tullut kysyä olenko huono äiti! Tiedän, että olen loistava ja omilleni paras! Ja aidosti nauttinut joka hetkestä kotona ja muuallakin. Mieskin pysynyt samana ja liitto hyvänä...
Kommentit (32)
oletko ihan varma, että olet ihan aina kun on huvittanut niin esim. vienyt lapsesi hoitoon, juonut rauhassa kahvisi, jättänyt leikkimättä, lukematta, halaamatta jos ei ole huvittanut vaikka lapsesi olisivat sitä kaivanneet? Mä en ihan usko....sillä
...mäkin olen omasta mielestäni ihan tarpeeksi harrastanut, pitänyt hauskaa, tavannut ystäviä, käynyt miehen kanssa kaksin ulkona MUTTA en sanoisi olevani ensisijaisesti itsekäs äiti, sillä olen kyllä todella usein tinkinyt omista välittömistä haluistani (ja tingin vieläkin lähes joka päivä, kuopus 2v), pakottanut itseni leikkimään, jättänyt menemättä hauskaan menoon jos olen jos samalla viikolla ollut jossain ja kokenut että lapset kaipaisi läsnäoloa jne. jne. Ymmärrätkö pointin? Jos mä seuraisin tasan mun välittömiä, itsekkäistä halujani niin voin kyllä sanoa, että lapset olisivat emotionaalisesti deprivoituja :D ikävä kyllä. Eli että olen voinut antaa lapsille tarpeeksi huolenpitoa ja läsnäoloa ja tunteiden ja kokemusten jakamista niin olen kyllä joutunut toimimaan epäitsekkäästi.
että kaikki lapseni ovat tasapainoisia, onnellisen oloisia, reippaita, avoimia ja meillä on läheisest välit!
Koko äitiysurani ajan olen istunut iltaa milloin huvittaa (ei kuitenkaan ole koko aikaa huvittanut), harrastanut, shoppaillut(muutakin kun lastenvaatteita), tavannut ystäviä, käynyt matkoilla, tehnyt työtä ja kuherrellut mieheni kanssa.
En juurikaan ole ollut pahantuulinen, kiukutellut, mököttänyt tai valittanut mistään.
En ole uhrautunut missään kenenkään takia...ah,tätä itsekkyyttä ranskalaiseen malliin!Eikä mieleenkään olisi tullut kysyä olenko huono äiti! Tiedän, että olen loistava ja omilleni paras! Ja aidosti nauttinut joka hetkestä kotona ja muuallakin. Mieskin pysynyt samana ja liitto hyvänä...
Tervettä ja epätervettä. Minusta on täysin tervettä viedä lapsi hoitoon, harrastaa, tehdä töitä ja viettää kaikin puolin normaalia elämää, johon kuuluu myös hieman sitä omaa aikaa. Ja kyllä, minusta on jopa normaalia sanoa lapselle, että "juuri nyt en halua leikkiä vaan juoda kahvia, mutta haluan katsella kun leikit niin hienosti."! Aikuisten terve itsekkyys viestittää lapselle tervettä suhtautumista itseensä, että hän kulkee elämässä mukana omana itsenään, eikä kaikkien palvomana keskipisteenä, jonka velvollisuus on olla jonkun toisen (vanhemman) elämän tarkoitus.
Epäterveen puolelle mennään sitten siinä vaiheessa, jos ei osata/kyetä laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, omat tarpeet menevät aina muiden ihmisten (tässä tapauksessa lapsen) ohi, olivatpa ne kuinka ensisijaisia tahansa ja vaikka kuinka lapsi tarvitsisi apua, ja nimenomaan yhden/kahden tietyn ihmisen (vanhemman) apua. Minkään shoppailun ei pitäisi olla tärkeämpää kuin lapsen tarve saada läsnäoloa, rakkautta, turvallisuutta, hyväksyntää, kasvatusta. Mutta kun nuo ovat hallinnassa, voi aikuinen vapaa ihminen tehdä lain rajoissa mitä huvittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerros nyt vielä miten tukiverkoton pääsee kahden viikon kuhertelulomalle?
Mll hoitajat on 15 v koululaisia ja pärjää max pari tuntia kerrallaan. Ja eivät hoida yli kolmea lasta ollenaan.
Jos saisin mummon hoitamaan maksaisin vaika 100e tunti.
Olen aina ollut terveesti itsekäs ja ottanut apua vastaan ja huolehtinut aina myös omasta jaksamisestani. Otan reippaasti omaa aikaa, kun siltä tuntuu! Käyn kuntosalilla, baarissa, opsikelen osa-aikaisesti ja pidän kahvitaukoni rauhassa.
Teen myös paljon juttuja lasten kanssa: käymme pienimuotoisilla vaellusretkillä, leikkipuistoissa, rannalla, kahviloissa tai sitten vaan hengaillaan yhdessä kotona. Saan paljon kehuja lastemme käytöksestä ja käytöstavoista sekä heidän iloisuudestaan ja reippaudestaan koulussa ja kerhossa. Toki lapset osaavat myös näyttää negatiiviset tunteensa tarpeen tullen kotona ollessaan, ei siinä mitään... :D
Asun ulkomailla, eikä meillä ole ihan yhtä kamalia paineita äitiyden suhteen kuin Suomessa ilmeisesti on.
Ja hyvin on mennyt. Heti kun lapset ylettivät jääkaapille saivat ottaa itse aamiaistarpeensa ja iltapalansa. Mies laittaa ruuat ja jos ei ehdi, ostan valmisruokaa kaupasta. Sitä voivat lämmittää kun tulee nälkä. Minä makaan sohvalla ja nautiskelen elämästä. Hyvin ovat lapset oppineet omatoimisiksi. Kun saan tarmonpuuskan kokkaan ja katan pöydän kauniisti ja lapset ovat ihmeissään, onko juhla. Muutaman kerran vuodessa lähden yksin tai miehen kanssa matkoille ja sillon saapuu mummu katsomaan lasten perään. Joka vuosi vien myös lapsia yhdessä tai erikseen lomamatkoille.
Ei kaikkien tarvitse olla superäitejä! Kotihommat ei kiinnosta joten järjestän lapsille elämyksiä ja olen läsnä.
Et sä kuulosta yhtään itsekkäältä mun mielestä, vaan just fiksulta! Ymmärrät sen, että itestäänkin täytyy pitää huolta ja itseään rakastaa, että jaksaa sit olla hyvä äiti. "En juurikaan ole ollut pahantuulinen, kiukutellut, mököttänyt tai valittanut mistään." Kuulostaa mahtavalta!
Ärsyttää sellaset ihmiset, jotka kuvittelee, että mitä rankempaa niillä on niin sitä parempia ne muka on. Ihan kun elämän PITÄISI olla kauhean rankkaa ja että se olisi ainoaa oikeaa elämää ja ihminen joka nauttii elämästään ei mukamas tiedä elämästä mitään! Elämäähän se onnellinen ja hyvä elämäkin on ja eikös sitä nimenomaan pitäisi tavoitella eikä mitään kilpailua siitä, kenellä on eniten kotitöitä ja vähiten yöunia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on melko samanlainen. Mielestäni tuo ei ole itsekkyyttä vaan ihan tavallista elämää. En ymmärrä sellaista, että koko elämä pyörii lasten ympärillä ja mitään muuta ei saa olla.
että kaikki lapseni ovat tasapainoisia, onnellisen oloisia, reippaita, avoimia ja meillä on läheisest välit!
Koko äitiysurani ajan olen istunut iltaa milloin huvittaa (ei kuitenkaan ole koko aikaa huvittanut), harrastanut, shoppaillut(muutakin kun lastenvaatteita), tavannut ystäviä, käynyt matkoilla, tehnyt työtä ja kuherrellut mieheni kanssa.
En juurikaan ole ollut pahantuulinen, kiukutellut, mököttänyt tai valittanut mistään.
En ole uhrautunut missään kenenkään takia...ah,tätä itsekkyyttä ranskalaiseen malliin!Eikä mieleenkään olisi tullut kysyä olenko huono äiti! Tiedän, että olen loistava ja omilleni paras! Ja aidosti nauttinut joka hetkestä kotona ja muuallakin. Mieskin pysynyt samana ja liitto hyvänä...
Siis ihan normaalia elämää. Mistä ap itsekkyyden tähän tempaisi, miten se edes liittyy asiaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap antanut lapsesi adoptioon ajoissa,ei tuollainen elämä ole äiti-ihmiselle soveliasta.Kävitkö baarissa oikein juomassa? Taidat olla alkoholisti.
Laiskat vanhemmat kasvattaa omatoimisia lapsia :)
En ole ikinä käyny missään puuha- tai muumimaassa. Kammoan näitä lasten-ehdoilla-perhehelvettejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät itsekin että kaiken tuon shoppailun, kuhertelun miehen kanssa, matkustelun ja harrastamisen on sinulle mahdollistanut tukiverkko ja lastenhoitoapu.
Meillä ei ole lastenhoitoapua eikä kukaan ole ikinä hoitanut lapsiamme. Myöskään mikään MLL hoitaja ei mahdollista yönyli reissua tai viikon lemmenlomia.
En ole uhrautuva äiti, vaan olen aina ollut 24/7 lasteni kanssa kun ei ole ketään kellä hoidattasi lapsia. Satavarmasti tilanteesi olisi toinen js sulla ei olis ketään joka hoitaisi.
Eli et voi tietää mistä ns uhrautujaäidin tilanne johtuu. Viestisi oli todella alentavasti kirjoitettu.
Nimim ei sekuntiakaan kahdenkeskistä lapsivapaata seitsemään vuoteen
Tiedät itsekin että kaiken tuon shoppailun, kuhertelun miehen kanssa, matkustelun ja harrastamisen on sinulle mahdollistanut tukiverkko ja lastenhoitoapu.
Meillä ei ole lastenhoitoapua eikä kukaan ole ikinä hoitanut lapsiamme. Myöskään mikään MLL hoitaja ei mahdollista yönyli reissua tai viikon lemmenlomia.
En ole uhrautuva äiti, vaan olen aina ollut 24/7 lasteni kanssa kun ei ole ketään kellä hoidattasi lapsia. Satavarmasti tilanteesi olisi toinen js sulla ei olis ketään joka hoitaisi.
Eli et voi tietää mistä ns uhrautujaäidin tilanne johtuu. Viestisi oli todella alentavasti kirjoitettu.
Nimim ei sekuntiakaan kahdenkeskistä lapsivapaata seitsemään vuoteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat tietävät millaisia traumoja he ovat lapsilleen aiheuttaneet. Ja monet oirehtivat vasta aikuisena, esim parisuhteet kariutuvat jatkuvasti.
Eli et voi tietää mistä ns uhrautujaäidin tilanne johtuu. Viestisi oli todella alentavasti kirjoitettu.
Ja ihmetyttää kyllä että miten veemäiset ihmiset tuottaa muka niin ihania lapsia. Voi olla ympäristöllä toinen käsitys ko. muksuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään ole ollut tukiverkkoja, mutta rahalla on saanut hyviä hoitajia. Tosin meillä on vain yksi lapsi, mutta en ole kokenut uhrautuneeni eikä lapsi ole rasittanut, vaan lapsen kanssa ollut hienoa aikaa. Mutta mieheni on hoitanut tasapuolisesti lasta, joten minulla on ollut riittävästi aikaa itselleni. Useimmiten olen matkustellut lapsen kanssa, tai koko perhe yhdessä, mutta olen mennyt ihan yksinkin (tai siis ystävien tai siskojen kanssa). Ja emme ole rikkaita, mutta se on mitä arvostaa. Ei ole isoa omakotitaloa, kallista autoa tai kalliita sisutusratkaisuja. Mielummin maksan palveluista ja mukavasta elämästä.
Tiedät itsekin että kaiken tuon shoppailun, kuhertelun miehen kanssa, matkustelun ja harrastamisen on sinulle mahdollistanut tukiverkko ja lastenhoitoapu.
Meillä ei ole lastenhoitoapua eikä kukaan ole ikinä hoitanut lapsiamme. Myöskään mikään MLL hoitaja ei mahdollista yönyli reissua tai viikon lemmenlomia.
En ole uhrautuva äiti, vaan olen aina ollut 24/7 lasteni kanssa kun ei ole ketään kellä hoidattasi lapsia. Satavarmasti tilanteesi olisi toinen js sulla ei olis ketään joka hoitaisi.
Eli et voi tietää mistä ns uhrautujaäidin tilanne johtuu. Viestisi oli todella alentavasti kirjoitettu.
Nimim ei sekuntiakaan kahdenkeskistä lapsivapaata seitsemään vuoteen
Me muutettiin Turkuun 7 vuotta sitten ja alle vuodessa olin tutustunut niin lapsellisiin kuin lapsettomiinkin ystäviin.
Lapsettomilta kysyin ihan reilusti tulisko ne meille hoitaan lapsia yhdeksi illaksi/yöksi että päästäis miehen kans ulos.
Lapsellisille ehdotin itse josko heidän lapset tulis meille joskus yökylään ja toisinpäin. Hyvin on toiminut.
Siis eikö teillä ole ketään ystäviä?? Oletko edes yrittänyt tutustua sellaisiin ihmisiin joiden kanssa voisi harkita lapsien yökyläilyä puolin ja toisin? Jos siis sitä haluat...
oletko ihan varma, että olet ihan aina kun on huvittanut niin esim. vienyt lapsesi hoitoon, juonut rauhassa kahvisi, jättänyt leikkimättä, lukematta, halaamatta jos ei ole huvittanut vaikka lapsesi olisivat sitä kaivanneet? Mä en ihan usko....sillä
...mäkin olen omasta mielestäni ihan tarpeeksi harrastanut, pitänyt hauskaa, tavannut ystäviä, käynyt miehen kanssa kaksin ulkona MUTTA en sanoisi olevani ensisijaisesti itsekäs äiti, sillä olen kyllä todella usein tinkinyt omista välittömistä haluistani (ja tingin vieläkin lähes joka päivä, kuopus 2v), pakottanut itseni leikkimään, jättänyt menemättä hauskaan menoon jos olen jos samalla viikolla ollut jossain ja kokenut että lapset kaipaisi läsnäoloa jne. jne. Ymmärrätkö pointin? Jos mä seuraisin tasan mun välittömiä, itsekkäistä halujani niin voin kyllä sanoa, että lapset olisivat emotionaalisesti deprivoituja :D ikävä kyllä. Eli että olen voinut antaa lapsille tarpeeksi huolenpitoa ja läsnäoloa ja tunteiden ja kokemusten jakamista niin olen kyllä joutunut toimimaan epäitsekkäästi.
että kaikki lapseni ovat tasapainoisia, onnellisen oloisia, reippaita, avoimia ja meillä on läheisest välit!
Koko äitiysurani ajan olen istunut iltaa milloin huvittaa (ei kuitenkaan ole koko aikaa huvittanut), harrastanut, shoppaillut(muutakin kun lastenvaatteita), tavannut ystäviä, käynyt matkoilla, tehnyt työtä ja kuherrellut mieheni kanssa.
En juurikaan ole ollut pahantuulinen, kiukutellut, mököttänyt tai valittanut mistään.
En ole uhrautunut missään kenenkään takia...ah,tätä itsekkyyttä ranskalaiseen malliin!Eikä mieleenkään olisi tullut kysyä olenko huono äiti! Tiedän, että olen loistava ja omilleni paras! Ja aidosti nauttinut joka hetkestä kotona ja muuallakin. Mieskin pysynyt samana ja liitto hyvänä...
...kun vanhemmat on ulkomailla kuhertelemassa. Ei mikään!
T. Myös tukiverkoton joka ei ikinä ole päässyt miehen kanssa kaksin edes hotelliyötä viettämään
Ap:lla satavarmasti neljä isovanhempaa auttamassa koko ajan
...kun vanhemmat on ulkomailla kuhertelemassa. Ei mikään!
T. Myös tukiverkoton joka ei ikinä ole päässyt miehen kanssa kaksin edes hotelliyötä viettämään
Ap:lla satavarmasti neljä isovanhempaa auttamassa koko ajan
Mutta sellainen ei koskaan täällä palstalla käy, koska mammat eivät halua ikinä maksaa mistään mitään
En jätä pieniä tuntemattomalle hoitajalle, kolme lasta on joista aina joku on ollut vauva tai pieni. Olen ehdottanut useille perheille vastavuorohoitoa, mutta vastaus on se että eivät he tartte, kun on ilmaiset isovanhemat.
Parin vuoden päästä voin jättää mll teinille mutta eivät tee yön yli keikkoja. Ja tosiaan muuta sukua ei ole kuin piittaamattomat isovanhemmat ja pari vanhaa höpöä tätiä.
----
[/quote]
minua ei ole kukaan koskaan paikannut, ei mies tai muu. Ja olen tavannut lapsiani ihan siinä missä kuka tahansa muukin äiti, mutta totta on, että olen aina ollut henkisesti läsnä. Jos taas haluan juoda sen kahvini rauhassa olen myös tehnyt sen. Ja lapseni eivät ole sanoneet tykkäävänsä minusta, mutta rakastavansa kylläkin.
[/quote]
-----