Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiys ei sovi minulle.
02.04.2012 |
Lapsi sairaana ja viikonlopun jatkeeksi piti jäädä ylimääräiseksi päiväksi kotiin, ja tuntuu siltä että tulen hulluksi! Ulkona paistaa aurinko, mutta minnekään ei voi mennä. Olen siivonnut, pyykännyt, tehnyt ruokaa, lukenut lapselle, tehnyt vähän töitä kotoa käsin, mutta silti tuntuu siltä, että pää pamahtaa, kun ei ole mitään järkevää tekemistä. Jos joutuisin nyt jäädä kotiäidiksi, niin masentuisin varmaan viikossa. Työtä tekevänä äitinä jaksan lastenkin kanssa ihan toisella tavalla, mutta pitkään kotona ollessani muutun hirviöksi. Olenko epänormaali? ;)
Kommentit (2)
siinä mielessä osaan kyllä ottaa rennosti. Ja osaan rentoutua kyllä. Mutta olen onnellinen puuhastellessani, nämä kotihommat ei vaan yleensä tuota samaa tyydytystä kuin varsinainen työni. Tuntuu, että päässä alkaa surrata, jos on vain koko päivän kotona.. Ehkäpä se on tämä kevät ja aurinko, jotka tekee levottomaksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ihmiset nyt vain ollaan erilaisia ja toiset kokevat kotona olemisen rankempana kuin toiset. Ei se minullekaan ekan lapsen kanssa helppoa ollut, vaatii aivan toisenlaista ajattelutapaa, ettei keskity vain lattialla lojuviin leluihin, pyykkivuoreen tai tiskeihin. Pitää yrittää ottaa paljon rennommin, sen opin ainakin itsestäni. Yritän osata tämän nyt toisen lapsen kohdalla.