Ei meinaa mieliala pysyä ylhäällä millään

Olen sairastanut aika rankan masennuksen, josta aloin hiljalleen parantua. Viime kesä oli sellaista parantumisen aikaa. Sitten tuli monta henkilökohtaista menetystä, mutta jotenkin on vain mennyt putkessa johonkin suuntaan.



Nyt sitä on alkanut väsyä. Kamalaa suorittamista, tehtävät on tehtävä, ei sen takia, että se kuuluu elämään, vaan ihan vain suorittamisen vuoksi.



Eilen aamuna heräsin ajatukseen, että en halua kuolla, mutta kuolema olisi oikeastaan aika siunaus. Ei huolia mistään, pääsisi kaikesta. Voisin hyvin ottaa vastaan vaikka syövän ja odottaa näivettymistä. Olisin aika kiitollinen nopeasta poispääsystä.



Nyt seisoo kaikki tärkeä (eli sellaiset tärkeät hommat, jotka olisi tehtävä). Mikä on oikeastaan kumma siihen toiminnan määrään nähden jonka teen ja touhuan.



Mihinköhän suuntaan tästä lähtisi Onko teitä muitakin täällä, jotka nyt taistelee masennusta vastaan.