Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on etten näytä tulevan muiden äitien kanssa toimeen?
28.02.2012 |
Pärjään hyvin työelämässä ja elämässäni on ihan mukavasti ystäviä, tuttuja ja työkavereita vaikka en mikään supersuosittu olekaan.
Mutta näissä äitipiireissä en pärjää ollenkaan. Toinen lapseni on päiväkodissa ja toinen koulussa ja tuntuu siltä, että kaikki muut mammat ovat ystävystyneet ja verkostoituneet. Lapset käyvät leikkimässä, kuljetusringit pöyrivät ja aikuiset järjestävät keskenään illanviettoja. Jalkapallokentän laidalla juoruillaan ja vanhempainillassa istutaan samassa pöydässä. Paitsi minä, joka olen täysin eksyksissä tässä porukassa.
Kohtalotovereita? Neuvoja?
Kommentit (23)
ymmärrän sinua, vaikken osaa oikein vastatakaan... kohtalotoveri olen siinä mielessä, että työelämässä olin suht suosittu ja luotettu "kaveri", mutta nyt kotiäitinä ollessa en ole "kavereita" löytänyt, lienenkö sitten etsinytkään. Esikoinen on eskarissa ja mietin juuri, josko pyytäisin tytön parasta kaveria meille kylään. Missään tekemisissä emme ole kenenkään vanhempien kanssa. Toki sanasia vaihdetaan, mutta ystävystytty ei olla. Äitikavereita en ole ainakaan löytänyt, hyvän päivän tuttuja vaan (jotka nekin ok).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama juttu täällä, mutta asia ei ole minua koskaan häirinnyt, niihin piireihin en halunnutkaan.
Minulla on vilkas sosiaalinen elämä, mutta minua ei ole koskaan kiinnostanut keskustella kakkavaipoista, milloin kuka mitäkin oppinut jne. Olen myös aina inhonnut lasten kautta pätemistä. Perhekerhot jne. olivat aina ihan kauhistus.
Onneksi lapset jo koululaisia, ei tarvitse enää hiekkalaatikoilla notkua :)
oletko yrittänyt keskustella? mistä olet keskustellut? mistä he keskustelevat?
minä en ainakaan ole koskaan tullut muiden mammojen kanssa "toimeen" jotenkin jutut ovat erittäin erilaiset, no lapseni on vasta päiväkodissa ja harvemmin näen muita äitejä, eikä ole aikaakaan jutella :) yhden kanssa ollaan vaihdettu pari sanaa... mutta voisin kuvitella, että minä olen se "ulkopuolinen" sitten kun lapsi menee kouluun... jotenkin en vaan löydä samoja aiheita...
jos voi verrata esim, mammoja jotka käyvät avoimissa päiväkodeissa, sieltä en saanut kenestäkään kaveria, voi olla siksi ku itse en halua olla niiiiin aikuinen vaan tykkään hassutella lapsen kanssa, niin mammat luulevat, että olen ihan sekaisin, kun tykkään tehdä hiekkakakkuja ja lumiukkoja/linnoja ja pelleillä :))
tai siitä miten Sanni-Tuuteri on sekä älykäs että kaunis ja kaikki on hyvän kasvatuksen (eli äidin itsensä) ansiota. Kummasti viihdyin ennemmin vaikka yksin.
Ainoa porukka missä olen verkostoitunut on masennusryhmäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaveri, mutta haluaisin että lapseni pääsisi mukaan esim. kuljetusjuttuihin ja sellaisiin. Kun nekin näyttävät olevan osa lasten sosiaalisia kuvioita. Eli harmittaa lähinnä lapseni puolesta, että olen äitinä vähän jäänyt ulos näistä "piireistä"
Ehkä vika on sitten tosiaan siinä omassa asenteessani.
ap
luonnollisia, aitoja itsejään, vaan yrittävät päteä ja esittävät roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totta kai ette tule toimeen kun asenne on tuo: "minua ei mammat kiinnosta ja paskavaipat ja olen vähän siksi parempi".
Minulla on ihan muut ystävät, mutta joskus on kätevämpää harrastaa amerikkalaistyylistä kevyttä jutustelua ja saada sitä kautta tukiverkkoja ja tutustua lasten kavereiden vanhempiin. Nämä muut vanhemmat tekevät samaa. Eivät hekään halua minusta sydänystävää, mutta haluavat tuntea minut kun heidän lapsi leikkii meillä.
Eli höpötämme jotain tyhjänpäiväistä vaikka niistä vaipoista ja ilmasta ja makaroonilaatikon reseptistä. Ihan vain sen takia, että tuppisuuna on ikävä olla, mutta on ihan hyvä verkostoitua.
Ei kai äitiys meinaa sitä, että olisi toisen äidin kanssa heti jotain yhteistä. Mutta toimeen voi tulla ja pitää kevyttä jutustelua maan ja taivaan välistä.
Niiden ihmisten kanssa ei tule mitenkään toimeen, jotka koko ajan korostavat, että minä en ainakaan mee mihkään mammakerhoon kun minä en viitsi teidän kans paskavaipoista jutella kun ei teidän älykkyys varmaan muuhun riitä kun minä olen hitusen erikoisempi ja parempi.
Me kaikki ollaan erikoisia ja hyviä, mutta yritetään tulla toimeen niin kauan kuin lapset tarvii kuskauksia ja tarvii tuntea niitä perheitä, missä omat lapset vierailee. Kun se aika on ohi niin yleensä tekemisetkin yhdessä loppuu.
tärkeää asiaa äitiydestä ja naiseudesta (Huom. älä "säikähdä" ohjelman musiikkia :) ) http://www.tv7.fi/vod/player/?program=17296
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidit eroavat työpaikan äideistä?
Ei ole tuollaista ongelmaa ollut, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja ystäviäkin olen saanut vielä viime vuosina mukavasti eri paikoista.
en oikein välitäkään verkostoitua vain "äitiyden" takia tai siksi, että lapset ovat samassa päiväkodissa. En ole myöskään kiinnostunut sukulaisistani vain siksi, että ovat esim. serkkuja. Täytyy olla jotain muuta yhteistä.
Olen löytänyt kiinnostavia, älyllisiä ihmisiä harrastuksista. Suuri osa on huomattavasti minua vanhempia, jopa 55-75-vuotiaita. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, kuinka osa naisista nähtävästi muuttuu kun tekee oman lapsen. Ennen lapsia he ovat hyvinkin voineet tulla toimeen naisten kanssa, jotka on äitejä. Töissä, kavereiden luona, harrastuksissa.
Mutta kun oma lapsi syntyy, aletaan hokea, että en tule toimeen toisten mammojen kanssa.
Tuletteko toimeen edes sitten lapsettomien naisten kanssa sen jälkeen kun olette saaneet oman lapsen?
äidit eroavat työpaikan äideistä? Ei ole tuollaista ongelmaa ollut, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja ystäviäkin olen saanut vielä viime vuosina mukavasti eri paikoista.
minua ei kiinnosta puhua paskavaipoista.
Kolahtiko paskavaipoista puhujaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minua ei kiinnosta puhua paskavaipoista. Kolahtiko paskavaipoista puhujaan?
Joten vika taitaa tosiaan olla ihan sinussa itsessäsi, jos olet noin vittumainen luonnossakin kuin täällä
äidit eroavat työpaikan äideistä?
Ei ole tuollaista ongelmaa ollut, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja ystäviäkin olen saanut vielä viime vuosina mukavasti eri paikoista.
harrastusten, koulujen ja päiväkotien äitipiirit ovat tosiaankin jotain ihan muuta. Ja siellä toimivat ihan eri kuviot kuin työelämässä. Vähän niinkuin leikittäisiin taas pikkutyttöjen leikkejä, joihin kaikki eivät mahdu mukaan.
äidit eroavat työpaikan äideistä? Ei ole tuollaista ongelmaa ollut, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja ystäviäkin olen saanut vielä viime vuosina mukavasti eri paikoista.
harrastusten, koulujen ja päiväkotien äitipiirit ovat tosiaankin jotain ihan muuta. Ja siellä toimivat ihan eri kuviot kuin työelämässä. Vähän niinkuin leikittäisiin taas pikkutyttöjen leikkejä, joihin kaikki eivät mahdu mukaan.
Itse en ole kyllä lapsen harrastusmenoissa tai koulun jutuissa törmännyt keneenkään joka puhuisi vaipoista, ehkä sulla sitten vaan on oudot ympyrät siellä missä asut.
ja sitä ei voi kuin kauempaa suu auki hämmästellä. Äitiys ei ole minusta ollut koskaan niin mielenkiintoista ja ihmeellistäaiheesta vaan ihan vaan osa elämää. Ei minulla riitä siitä montaa lausetta juteltavaksi. Lasten ja synnytysten vertailu on vastenmielistä, vaippavalinnat ei myöskään kanna kovin kauas...
Ennemmin juttelisin harrastuksista, ajankohtaisista asioista tai vaikka elokuvista jos joku yhtään osallistuisi. Kummasti vaan mammojen mielenkiinto karkaa kun puhe kääntyy pois lapsia liippaavista aiheista.
Jos et pysty tutustumaan kehenkään siksi, että et välitä toisista mammoista niin sille ei voi sitten mitään.
Minusta on vain kätevämpää verkostoitua ns. kevyesti ja saada lapsille vuorotellen kuskausta ja itse kuskata vuorotellen harrastuksiin. Samoin on turvallisempaa kun tietää, millainen perhe silläkin kaverilla on.
Mutta kukin tavallaan. Monesti vain sellaisen mamman lapsi jää yksin, joka katselee vain muita nokan vartta pitkin, eikä halua tehdä mitään tuttavuutta. Minkäs teet, ei siihen voi ketään väkisin repiä.
äidit eroavat työpaikan äideistä? Ei ole tuollaista ongelmaa ollut, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja ystäviäkin olen saanut vielä viime vuosina mukavasti eri paikoista.
harrastusten, koulujen ja päiväkotien äitipiirit ovat tosiaankin jotain ihan muuta. Ja siellä toimivat ihan eri kuviot kuin työelämässä. Vähän niinkuin leikittäisiin taas pikkutyttöjen leikkejä, joihin kaikki eivät mahdu mukaan.
kenellä on tuollainen äiti. Olemme olleet samassa päiväkodissa parivuotiaasta. Tämä äiti ei moikkaa, katselee muualle meitä muita kun yhtäaikaa haettiin lapsia.
Nyt vanhempainillassa istuu takapenkillä ja tuijottaa kädet puuskassa meitä muita, jotka yritämme tutustua ja kätellä toisia ja kysellä, kuka on kenenkin äiti.
Nyt kun on eka luokkaa jo näin pitkällä ja paljon kaverisynttäreitä, kukaan ei oikein tahdo kutsua tätä tyttöä kun kukaan ei oikein tiedä mitään siitä äidistä ja on hankala kun ei oikein pysty mitään kontaktia saamaan siihen. Pelkään myös, että sen tytön synttäreille vuorostaan ei myös kukaan mene kun ei kukaan oikein tiedä, millainen tämä hänen äitinsä on ja millainen perhe siellä on taustalla kun haluaa aina niin eristäytyä.
Hankalia hommia kuitenkin.
sinua oikesti. Tarvitset toisenlaista seuraa. Voisiko olla niin?
Voiko olla niin, että odotat jonkun tulevan pyytämään sinua seuraansa, muttet itse tee aloitetta? Olisi ehkä luontevaa pitää vaikka lapsellesynttärit ja kutsua vanhemmatkin kahville.