Lue keskustelun säännöt.
Mua "häiritsee" nykyajan sisustuksissa se, että kaikki on liian harkittua!
28.02.2012 |
En voi sille mitään, mutta on jotenkin ankeaa, kun huomaa huoneet sisustetun erittäin tarkasti ja harkitusti. Jokainen esine on mietitty ja aseteltu tietyllä tavalla tiettyyn paikkaan, niin että sen oikein huomaa asetellun.
Tuntuu että jos istahtaa sohvalle, täytyy ylös noustuaan oikoa sohvaa/sohvatyynyjä, tai nämä rypyt suorastaan pomppaavat esiin muuten niin tarkasti harkitusta kokonaisuudesta.
Ja mihinkään ei tietysti voi koskea tai mitään ylimääräistä laskea mihinkään!
Jotenkin kalseaa tuollainen, vaikkei olisikaan täysin valkoista/minimalistista (joka on ankeaa sekin, mielestäni).
Ja ei, en ole itsekään mikään himohamstraaja tai sotkun ystävä. Mutta jotain vähän rennompaa haluan omaan kotiini. Sellaisen kodin, jossa uskaltaa istua rennosti ja jopa pyöritellä jotain tavaraa kädessään, iman että täytyy miettiä miten päin se olikaan, ennenkuin laskee sen takaisin paikoilleen. (tai että tavaran paikkaa voi jopa hetken mielijohteesta muuttaa, jos hurjaksi äityy!)
Kommentit (7)
pyrkivät liikaa täydellisyyteen kaikilla elämän osa-alueilla ja pingottavat siten liikaa...
Ulkomailla asuessani en ole koskaan törmännyt liian stailattuihin sisustuksiin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun erosin ja muutin omaan kotiin, ostin olohuoneeseen kaiken uutta. Värikoodi toistui ja kaikki kehuivat. Itsekin vuoden jälkeen ajattelin, että onpa nättiä.
Sitten toin vanhasta asunnosta antiikkiesineen, joka oli eri väristä puuta kuin kaikki uusi. Se on aivan eri paria muiden kanssa - mutta ah, niin kotoisaa! Ihan häiritsee, että ajattelen näin. Onko maussani jotain vikaa..?
ja katselin tämän ei-niin-muodinmukaista eteistä (puunväriset vaatekaapit, puunvärinen lattia, räsymatot ja mäntylipasto) että hitto soikoon, ei todellakaan trendikästä, mutta TUNSIN OLEVANI KOTONA :D
Johtuneeko siitä, että lapsuudenkodissani oli suurinpiirtein tuollaista..?
ja siksi meillä onkin just sellaista josta itse tykkään. Kuvailisin sisustustani riemukkaaaksi, veikeäksi, satumaiseksi.
Kun nykyään on mahdollista valmistaa vaikka minkämoisia komposiittimateriaaleja, valumarmoreita ja muovipinnoitteita, niin aitojen materiaalien puute on alkanut vaivata minua.
Remontoimme hiljattain vanhan tuotantotilan asunnoksi, ja oikein rakastan näitä kuluneita betonilattioita, vanhoja rapattuja tiiliseiniä ja siellä täällä olevia lohkeamia, jotka paljastavat materiaalien aitouden. Suunnittelimme myös sisustuksen tältä pohjalta. Ainoastaan vaatekaappien kohdalla oli pakko hyväksyä lastulevyrungot, koska teettäminen esim. puusta olisi tullut mielettömän paljon kalliimmaksi ja niitä kaappeja tuli suuri määrä. Kaikki muu on puusepällä teetettyä, kierrätettyä vanhaa tai uutena kaupoista hankittua, mutta materiaaleiltaan aitoa.
Jalostettujen materiaalien käyttäminen tuo helposti sisustukseen myös mainittua "liian harkittua" ilmettä, koska niissä on variaatiota niin paljon vähemmän. Esimerkiksi kaikki valkoiset melamiinipinnat näyttävät aina suunnilleen samalta. Niin myös esim. koneellisesti valmistetut tekokuituiset matot. Puu, käsin kudotut tekstiilit, betoni, emali, vanhat maalipinnat jne. puolestaan ovat ulkonäöltään vaihtelevampia, eli niissä on luonnetta.
Ihmettelen, miten eritoten jotkut varakkaat ihmiset teettävät koteihinsa sisustuksia, joista juuri tällaiset luonteikkaat elementit on pyritty totaalisesti karsimaan. Pidetäänkö mahdollisimman eleettömiä, tasalaatuisia ja muovisen näköisiä pintoja jotenkin arvokkaampina, vai mikä tuossa tyylissä viehättää? Itse veikkaan, että kyse on käsittelemättömistä sota-ajan traumoista, jotka on saatu kasvatuksessa vanhemmilta polvilta, jos ei itsellä ole sota-ajan muistoja. Nämä varmaan estävät näkemästä hieman virttyneiden, elävien ja kauniisti kuluneiden pintojen sielukkuutta, syvyyttä ja kauneutta.
Itselläni tuskin on paluuta tuollaiseen liian harkittuun ja konrtolloituun sisustustyyliin, kun kerran olen siitä irti päässyt! Aitojen materiaalien kanssa eläminenkin on ihanampaa, kun niitä ei tarvitse koko ajan olla varomassa ja suojaamassa.
Ja kun kaupoissa on yhdenlaista, niin sitä sitten ostetaan ja pidetään hienona. Minua myös häiritsee ihan omassa kodissa että täällä on kaikki uutta, vaikka oikeasti ei olekaan. Talo on kuitenkin noin vuosi sitten rakennettu, ja silloin sitä joutuu kaapistot yms. ostamaan kerralla, samaten pinnat on kaikki uusia. Ja aika hölmöä olisi kai uuteen taloon valita epäyhteensopivia esineitä, vaikka alitajuisesti toivoisikin vähän että asuisi sittenkin vanhassa talossa, jossa joku muu on valinnut kauan sitten vessankaapit ja muovimatot :).
Kuitenkin rahanpuutteessa meillä loppujen lopuksi on huonekaluissa paljonkin ns. keräilyerää, käytettynä ostettua ja sukulaisilta saatua. Eikä tosiaan steriilisti sisustettu :D. Että ehkä tämä tästä vielä levähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun kaupoissa on yhdenlaista, niin sitä sitten ostetaan ja pidetään hienona. Minua myös häiritsee ihan omassa kodissa että täällä on kaikki uutta, vaikka oikeasti ei olekaan. Talo on kuitenkin noin vuosi sitten rakennettu, ja silloin sitä joutuu kaapistot yms. ostamaan kerralla, samaten pinnat on kaikki uusia. Ja aika hölmöä olisi kai uuteen taloon valita epäyhteensopivia esineitä, vaikka alitajuisesti toivoisikin vähän että asuisi sittenkin vanhassa talossa, jossa joku muu on valinnut kauan sitten vessankaapit ja muovimatot :).
Kuitenkin rahanpuutteessa meillä loppujen lopuksi on huonekaluissa paljonkin ns. keräilyerää, käytettynä ostettua ja sukulaisilta saatua. Eikä tosiaan steriilisti sisustettu :D. Että ehkä tämä tästä vielä levähtää.
Jos haluat parantaa tilannetta, vaihtakaa taloon lankkulattia. Hieman vaivaa näkemällä voi saada jopa kierrätetyt lankut! Lattia vaikuttaa kokonaisuuteen paljon, joten tämän jälkeen kipsilevyseinät (tai mitä ne teillä ovatkaan) eivät enää pahasti häiritse, vaan jäävät taustalle.
Ja hommaa rohkeasti huonekaluiksi vanhaa ja kulunutta. Uuden ja vanhan kontrasti toimii usein hämmästyttävän hyvin.
mutta kun erosin ja muutin omaan kotiin, ostin olohuoneeseen kaiken uutta. Värikoodi toistui ja kaikki kehuivat. Itsekin vuoden jälkeen ajattelin, että onpa nättiä.
Sitten toin vanhasta asunnosta antiikkiesineen, joka oli eri väristä puuta kuin kaikki uusi. Se on aivan eri paria muiden kanssa - mutta ah, niin kotoisaa! Ihan häiritsee, että ajattelen näin. Onko maussani jotain vikaa..?