On tämä "sinkkuilu" vaan kurjaa

Sinkkuilu on tosi ankeaa ja kurjaa. Ihan aidosti, olin vuosia sinkkuna ennen nykyistä parisuhdetta ja inhosin sitä muutaman ekan kuukauden jälkeen ihan koko ajan. Kaikki oli niin täysin yhdentekevää.

Mulla oli sama fiilis, mutta kyllä se uusi ja paljon parempi mies lopulta löytyi. Nyt kaduttaa se, että haaskasin elämääni paskaeksään. :D Pitää vain jatkaa matkaa eteenpäin. Elämässä tapahtuu niin paljon hyviä asioita, kun niiden antaa tapahtua eikä jää jumittamaan jonkun urpon kanssa.

Hassua että itse pidin itseäni 30-vuotiaaksi asti täysin erakkoluonteena ja elelin ihan tyytyväisenä yksin. Sitten rakastuin mieheen 32-vuotiaana, valitettavasti mies jätti minut kuitenkin vuoden jälkeen. Siitä asti olen koko ajan kaivannut toista rinnalle, en enää halua olla yksin. Tuosta on jo 6 vuotta eikä tietoakaan uudesta suhteesta :( Kyllä minä totta kai yksinkin pärjään enkä ole ranteita viiltelemässä yksinäisyydestä kun olen suurimman osan elämästäni yksin elänyt, mutta jotain vaan puuttuu.

Kaipaat siis parisuhdetta, et entistä kumppaniasi, jos oikein rivien välistä luin? Hommaa tilalle uusi ja ehompi parisuhde, vai kaipaatko nimenomaan eksääsi?

Mitä hänen kanssaan olon kylkiäisenä sain. Yhteiset ystävät, hänen perheensä, yhteiset perinteet jotka vuosien saatossa muodostuivat. Kaipaan myös sitä ihmistä jonka kanssa aloitin seuustelun melkein 15 vuotta sitten, mut en juurikaan kaipaa henkilöä joksi hän pikkuhiljaa vuosien saatodsa muuttui...