Lue keskustelun säännöt.
Haluatteko itkeä vähän? Tässä laulu pikkulapsesta
01.04.2012 |
Eilenhän vasta
katselin lasta
haurasta, kasvavaa.
Näin siivet hennot,
näin ensilennot,
odotti kaunis maa.
Taivaaseen lensit valoa päin,
huoneesen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein
sinä lensit luo Jumalan.
Mureni taika, mitä on aika?
Missä on perhonen?
Tiedämme täällä:
levon sait päällä
Jumalan kämmenen.
Taivaasen lensit valoa päin,
huoneeseen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.
Perhonen pieni,
valaisit tieni.
Aina jäät sydämeen.
Päivämme liitää,
aika pois kiitää,
kohtaamme uudelleen.
Valossa kylpee Jumalan maa.
Jokainen siivet eheät saa.
Sinä taivaaseen lensit,
jo siellä odotetaan.
Kommentit (4)
Voin eläytyä ihan täysillä mukan iloon, suruun, unelmointiin, aggressioonkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikki vaikuttaa muhun kyllä paljon ja olen itkun partaalla ollut rokkikeikoilla ja suorastaan itkenytkin. Mutta ei muhun tuon tyyppiset biisit vaikuta mitenkään. Hautajaisissa olisi varmaan eri juttu kuin lukea täällä vain sanat.
Mutta niinhän se on, että laulussa täytyy olla jotakin henkilökohtaisesti kolahtavaa. Ei varmaan ole kahta ihmistä, joilla olisi täsmälleen sama musiikkimaku.
Kuuntelin koko tätä levyä "Särkyneille" joskus 10v sitten kun olin itse tosi rikki. Nykyisin elämä on ihan toisenlaista eikä ole mitään jumaluskoakaan. Mistähän tuo biisi tuli mieleen edes...
ap
En liikutu lauluista juurikaan. Laulut ovat lauluja ja jos arkielämässä tapahtuu jotain, niin sitten koen liikutusta.