Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi uskovat eivät suostu ymmärtämään, että ateistikin voi olla onnellinen?

Vierailija
18.04.2012 |

Yleensä kristityt suhtautuvat ateisteihin jotenkin aggressiivisesti, miksi?



itse olen helluntailaisperheessä kasvanut, mutta myöhemmin uskosta vieraantunut. Vieraannuin, koska en saanut mitään todistusta jumalan olemassaolosta. Jos olisin saanut, niin todennäköisesti uskoisin. - sen sijaan näin miten uskovat elivät harhassaan... Olivat epärehellisiä itselleen. Aluksi esim. uskottiin kivenkovaa profetioihin, mutta kun ne eivät toteutuneetkaan, niin sitten vain hyssyteltiin. ....tiedän myös erään syöpään kuolleen, joka jossain vaiheessa sairastumistaan kävi rukoustapahtumassa, jossa syöpää manattiin pois. Sen jälkeen syöpähoidot näyttivätkin tehoavan ja kunto lohenevan. - uskovat hohkasivat asiasta ties kuinka kauan ja varmaan edelleen. Käyttivät sitä esimerkkinä jumalan parantavasta voimasta jne. Vain se pikku detaljee jätettiin pois, että onnettoman sairastajan syöpä räjähti päälle uudestaan jonkin ajan kuluttua ja hän kuoli muutaman viikon sisässä.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niputat kaikki uskovat yhteen.



Meidän ystäväpiirissä on niin kristityt, muslimit kuin ateistitkin suvassa sovussa keskenään. Ketään ei niputeta uskonsa takia johonkin ryhmään kuuluviksi.



Toisaalta en myöskään ole tavannut yhtään sellaista uskovaa, josta ap kertoo. Yleisinhimillistä sinänsä on, että jos ensin uskoo opiskelupaikan saantiin/unelmamiehen nappaamiseen/profetioihin ym ja kun eivät toteudukaan, niin sitten vähätellään jälkikäteen tuota uskoa.

Vierailija
2/7 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en edes väitä olevani mikään kiltti pikku ateisti mutta heitäkin ON olemassa, toisin kuin yksikään umpikristitty suostuu uskomaan. Tai jos uskovat niin se ateistihan pitää yrittää käännyttää koska sen elämänkatsomuksessahan on jotain vikaa, eikä sitä voi hyväksyä ja jäädä katsomaan vierestä. Puhutaan ns. positiivisista tai optimistisista ateisteista.



Nauretaan tälle sen sijaan että tapellaan aiheesta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyse ei niinkään ole uskonnosta tai sen puutteesta vaan ihmisluonnosta raadollisimmillaan. Sille voi ottaa kainalosauvan uskonnosta tai ateismista tai vaikka karppaamisesta.



Olen entinen fundamentalistiuskis, sittemmin fundamentalismista luopunut ja karvat nousee pystyyn kun näen äkkivääryyttä ja jyrkkyyttä missä tahansa ryhmässä. Tunnen lempeitä ja asiallisia ateisteja mutta myös krisitttyjä. He eivät vain pidä niin paljon mekkalaa, että nousisivat julkisessa keskustelussa esiin.

Vierailija
4/7 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että rikas voi olla onnellinen, koska palstan mukaan "rikkaus ei tuo onnea". Köyhä taas on samasta syystä palstan mukaan aina onnellinen - tai ainakin parempi ihminen kuin rikas. :=)

Vierailija
5/7 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

erilaisia valintoja tehneiden ihmisten onnellisuutta tai sitä, ovatko asiat ylipäänsä "hyvin". Tälläkin palstalla sitä usein näkee, aiheesta kuin aiheesta ja kaikenlaisten jeesustelijoiden toimesta. Ehkä kaikenlaisten vipeltäjien on helpompi uskoa itse olevansa tasapainossa ja onnellinen, kun epäilevät kaikkien muiden olevan vinksahtaneita ja hukassa.



Mulla on työelämässä pari hellarikaveria ja välillä ihmettelen, miten erilaisista maailmoista me ollaan kotoisin..



Sun kohdalla aggressio ja oudot paapovat mielipiteet voi olla aika rajuja, kun olet itse tehnyt pesäeron heihin.

Vierailija
6/7 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että rikas voi olla onnellinen, koska palstan mukaan "rikkaus ei tuo onnea". Köyhä taas on samasta syystä palstan mukaan aina onnellinen - tai ainakin parempi ihminen kuin rikas. :=)

Köyhät (tai köyhemmät) tuntuvat ajattelevan, että vain heidän pienissä ja kodikkaissa (ahtaissa ja roinantäyteisissä) kerrostalokodeissaan tai maaseudun rupsahtaneissa rintamamiestaloissaan voi olla sitä todellista, sydäntälämmittävää onnea. Että kun se onni tulee niistä pienistä asioista, siitä että lapset kasvaa, uunissa on juureslaatikkoa ja huomenna voidaan vaikka maalata vesiväreillä. Rikkaat eivät kai osaa arvostaa näitä asioita tai heidän lapsensa eivät maalaa vesiväreillä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi kahdeksan