Voiko toimihenkilön lapsi saada vuoropäiväkodista paikan?

perusteilla saa lapselleen paikan vuoropäiväkodista?



Jätetäänkö se lapsi sinne useammaksi vuorokaudeksi, jos vanhempi/vanhemmat ovat useamman vuorokauden työmatkoilla?



Onko jotain maksimivuorokausimäärää mitä lasta voi pitää päiväkodissa?

työnantajalta todistus työajoista, jos hakee vuoropäiväkotiin.

vaikka olenkin työskennellyt vuoropäiväkodissa. Pisin yhtäjaksoinen hoitopätkä taisi olla 4 vuorokautta putkeen yh-äidin lapsella. Äidillä reissutyö.

Lähinnä mietin, olisiko ihan parasta vaan jättää sekä lapset tekemättä että tämä mies, kun asiat menisivät todella vaikeiksi ihan normaaliarjessa.

Yleensä asiat tuppaavat järjestymään. Kalenteriin tulee uusia menoja, kun pitää ottaa myös lapsen ja miehen menemiset huomioon, mutta kun on kyse omasta lapsesta eikä mistä tahansa räkänokasta, niin kyllä sen saa onnistumaan.

Oikeastaan isoin ero entiseen oli siinä, että kun ennen lapsia pyrittiin siihen, että molemmat ollaan samaan aikaan kotona, nyt että ollaan eria aikaan.

Teillä ei ilmeisesti tee rahan kanssa ihan mahdottoman tiukkaa, joten hoitajan hankkiminen esimerkiksi MLL:n kautta on myös ihan mahdollista. Tai hoitaja kotiin yksityisen hoidon tuella.

eli on klo:20 asti illalla auki Vantaalla siis tai palkkaa laselle ilta hoitaja kotiin joka hakee hoidosta ja antaa ilta ruuan ja on seurana lapselle..

Joko teet kompromisseja työn suhteen tai et tee lasta.

Vuorohoitoa et saa. Lapsen etu ei ole asua päiväkodissa kun vanhemmat tekevät töitä!!!

Vuorotyöläisillä usein pitkiä vapaita ja lapsi silloin myös vapaalla. Miten kävisi teidän lapsen? Hoidossa 5 päivää viikossa koko hereilläoloajan?



Älä tee lasta jos et ole valmis viettämään aikaa hänen kanssaan!

että mulla oli vuorotyö ja mies oli paljon ulkomailla työnsä takia. Ei saatu Tampereelta vuorohoitopaikkaa, koska mies oli teoriassa päivätöissä.



Kuukausi pärjättiin jotenkin, sit mä lopetin työt.

Älä tee lasta jos et ole valmis viettämään aikaa hänen kanssaan!

Tunnistan oikein hyvin ap:n mietteet ja pidän kommenttiasi lähinnä tökerönä. Jokainen vaativaa ja antoisaa työtä tekevä nainen kokee luopumisen tuskaa jäädessään ensimmäistä kertaa äitiyslomalle. Yleensä näistä naisista kasvaa upeita äitejä. He ovat tottuneet tekemään hyvin, suurella sydämellä, sen mihin ryhtyvät. Miksi he limboilisivat lastensa suhteen, koska he ovat hoitaneet muutenkin asiansa hyvin?

Miksi pitää tehdä lapsi on ei ole valmis uhraamaan aikaa lapsen hoitoon ja kasvatukseen?

Ei lapsia ole pakko tehdä ja se on ihan ok. Aika on kuitenkin lapselle se tärkein mitä vanhemmat voivat tarjota. Jos lapsi asuu päiväkodissa niin onko se lapselle oikein?

Älä tee lasta jos et ole valmis viettämään aikaa hänen kanssaan!

Tunnistan oikein hyvin ap:n mietteet ja pidän kommenttiasi lähinnä tökerönä. Jokainen vaativaa ja antoisaa työtä tekevä nainen kokee luopumisen tuskaa jäädessään ensimmäistä kertaa äitiyslomalle. Yleensä näistä naisista kasvaa upeita äitejä. He ovat tottuneet tekemään hyvin, suurella sydämellä, sen mihin ryhtyvät. Miksi he limboilisivat lastensa suhteen, koska he ovat hoitaneet muutenkin asiansa hyvin?

Miksi pitää tehdä lapsi on ei ole valmis uhraamaan aikaa lapsen hoitoon ja kasvatukseen?

Ei lapsia ole pakko tehdä ja se on ihan ok. Aika on kuitenkin lapselle se tärkein mitä vanhemmat voivat tarjota. Jos lapsi asuu päiväkodissa niin onko se lapselle oikein?

Älä tee lasta jos et ole valmis viettämään aikaa hänen kanssaan!

Tunnistan oikein hyvin ap:n mietteet ja pidän kommenttiasi lähinnä tökerönä. Jokainen vaativaa ja antoisaa työtä tekevä nainen kokee luopumisen tuskaa jäädessään ensimmäistä kertaa äitiyslomalle. Yleensä näistä naisista kasvaa upeita äitejä. He ovat tottuneet tekemään hyvin, suurella sydämellä, sen mihin ryhtyvät. Miksi he limboilisivat lastensa suhteen, koska he ovat hoitaneet muutenkin asiansa hyvin?

ja jotenkin ajattelin että niin kuuluu tehdä. Tuskailin kovasti jo etukäteen että miten pystyn elämään, kun saan vaan äitiys/vanhempainpäivärahaa käteen, enkä voi shoppailla totuttuun tapaani, saati että lorvin kotona 9kk tekemättä mitään. (siis hyvin karrikoidusti noin).

Noh hyvin äkkiä lapsen syntymän jälkeen tajusin, että lapsi on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, tajusin että 9kk on aivan liian lyhyt aika olla kotona oman pienen ihmeen kanssa.. Kiitos kivojen veronpalautusten, pystyinkin olla kotona siihen asti kunnes lapsi on 1v1kk, liian lyhyt aika sekin mutta parempi kuin 9kk. Vaihdoin myös työhön joka on lähempänä kotiamme, jotta työmatkaan menee vain n. 15, entisen tunnin sijaan. Teen kaikkeni, jotta lapsi voi olla mahd. paljon kotona ja mahd. lyhyitä hoitopäiviä (tällä hetkellä vielä ei ole mahd. tehdä lyhennettyä ja kotiin ei voi rahallisista syistä pidemmäksi aikaa jäädä)..

Tuloksena taas yksi surullinen lapsikohtalo.

Mietipä ap sitä, että lapsi ei ole ikuisesti päivähoitoikäinen. Miten järjestät lapsen hoidon kun hän on pieni koululainen? Olisiko lapsi tuntikausia yksin kotona, koko illan jopa?

Miksi pitää tehdä lapsi on ei ole valmis uhraamaan aikaa lapsen hoitoon ja kasvatukseen?

Ei lapsia ole pakko tehdä ja se on ihan ok. Aika on kuitenkin lapselle se tärkein mitä vanhemmat voivat tarjota. Jos lapsi asuu päiväkodissa niin onko se lapselle oikein?

Älä tee lasta jos et ole valmis viettämään aikaa hänen kanssaan!

Tunnistan oikein hyvin ap:n mietteet ja pidän kommenttiasi lähinnä tökerönä. Jokainen vaativaa ja antoisaa työtä tekevä nainen kokee luopumisen tuskaa jäädessään ensimmäistä kertaa äitiyslomalle. Yleensä näistä naisista kasvaa upeita äitejä. He ovat tottuneet tekemään hyvin, suurella sydämellä, sen mihin ryhtyvät. Miksi he limboilisivat lastensa suhteen, koska he ovat hoitaneet muutenkin asiansa hyvin?

ja jotenkin ajattelin että niin kuuluu tehdä. Tuskailin kovasti jo etukäteen että miten pystyn elämään, kun saan vaan äitiys/vanhempainpäivärahaa käteen, enkä voi shoppailla totuttuun tapaani, saati että lorvin kotona 9kk tekemättä mitään. (siis hyvin karrikoidusti noin).

Noh hyvin äkkiä lapsen syntymän jälkeen tajusin, että lapsi on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, tajusin että 9kk on aivan liian lyhyt aika olla kotona oman pienen ihmeen kanssa.. Kiitos kivojen veronpalautusten, pystyinkin olla kotona siihen asti kunnes lapsi on 1v1kk, liian lyhyt aika sekin mutta parempi kuin 9kk. Vaihdoin myös työhön joka on lähempänä kotiamme, jotta työmatkaan menee vain n. 15, entisen tunnin sijaan. Teen kaikkeni, jotta lapsi voi olla mahd. paljon kotona ja mahd. lyhyitä hoitopäiviä (tällä hetkellä vielä ei ole mahd. tehdä lyhennettyä ja kotiin ei voi rahallisista syistä pidemmäksi aikaa jäädä)..

seudulla vuoropäiväkodista saa paikan vain vuorotyötä tekevä, ja tarvitaan työnantajan todistus.



Hyvä, että mietit näitä asioita etukäteen. Mutta kaikkea ei kuitenkaan pysty etukäteen suunnittelemaan.

mutta molemmissa on mahdollista palkata lapselle itse hoitaja jos tarvitsee ilta- ja viikonloppuhoitoa. Lisäksi voin kertoa,e ttä näissä "vaativissa töissä" onneksi harvemmin on pakko tehdä sitä työtä juuri toimistolla. Voit siis hoitaa työasiasi kuntoon yöllä lapsen mentyä nukkumaan.



Mut noin ylipäänsähän ihmisen on pyrittävä siihen, että menee vain sellaiseen työhön, jonka omat resurssit riittävät hoitamaan suunnitellussa ajassa. Ei ole mitään mieltä polttaa itseään loppuun liian vaikeassa tehtävässä 24/7 sinnittelemällä. Kyllä "vaativassakin" tehtävässä ihmisellä kuuluu olla myös vapaata. Terveisin sellaisessa oleva.

seudulla vuoropäiväkodista saa paikan vain vuorotyötä tekevä, ja tarvitaan työnantajan todistus. Hyvä, että mietit näitä asioita etukäteen. Mutta kaikkea ei kuitenkaan pysty etukäteen suunnittelemaan.

ja molempien vanhempien oltava vuorotöissä jos kimpassa asutaan.

Vuorohoitoa et saa. Lapsen etu ei ole asua päiväkodissa kun vanhemmat tekevät töitä!!!

Vuorotyöläisillä usein pitkiä vapaita ja lapsi silloin myös vapaalla.

kaupungeissa ilmeisesti myönnetään paikat eri kriteereillä?

Tiedän tapauksen, jossa yh-äiti sai vuoropäiväkotipaikan viedessään lapsen vanhempainvapaan loputtua hoitoon.

Työ ihan normaalia päivätyötä, mutta joutuu välillä matkustamaan useamman yön työmatkoja ympäri Suomen.

Pisin yhtäjaksoinen hoitopätkä taisi olla 4 vuorokautta putkeen yh-äidin lapsella. Äidillä reissutyö.

kannattaa luopua haaveesta.



Toisaalta taas on hienoa, että asioita miettii etukäteen. Vuoropäiväkodista saa hoitopaikan vain, jos tekee vuorotyötä. Se, että vanhemmat tekevät pitkiä työpäiviä (vapaaehtoisesti) ei riitä, eikä reissaaminenkaan, koska lapsen oletetaan vuoropäiväkodissa olevan myös pitkiä aikoja vapaalla vanhempiensa kanssa. Jos lapsi on päiväkodissa 50 tuntia viikossa koko kuukauden, tehdään lastensuojeluilmoitus.



Miksi haluat lapsen, jos et ole valmis luopumaan työstäsi sen vertaa, että tekisit normaaleja tunteja, kun lapsi on pieni? Kiireaikoja ymmärrän, mutta en lähtökohtaisesti sitä, että työajat ovat omasta halusta pitkät.



Jos kuitenkin päädyt sen lapsen hankkimiseen, niin ehdottomasti hoitaja kotiin. Voit muutaman samanhenkisen perheen kanssa hankkia yhteisen hoitajan, joka vuorottelee esim. viikottain jokaisen perheen kotona. Suosittelisin myös sitä, että tekisit muutamia pitkiä päiviä töissä ja sitten muutamia lyhyempiä miehesi reissaamisen mukaan eli ne pitkät päivät silloin,kun miehesi on kotona ja lyhyet silloin, kun miehesi on matkoilla.

Omassa kotikaupungissani naapurit joutuivat luopumaan lasten vuorohoitopaikasta, kun toinen vanhemmista siirtyi vuorotyöstä päivätyöhön, toinen siis jatkoi edelleen vuorotyötä. Eräälle tuttavaperheelle taas ehdotettiin vuorohoitopaikkaa, kun muuttivat kasvukeskusten ulkopuolelle muuttotappiokuntaan, jolloin molempien vanhempien työmatkat pitenivät reippasti. Kumpikin kuitenkin päivätyössä, mutta kunta halusi ilmeisesti varmistaa, ettei saaliksi saatu harvinaisuus, eli lapsiperhe, pakene takaisin kasvukeskukseen, jos vanhemmat kokevat pitkien työmatkojen ja päivähoitorumban yhdistelmän liian hankalaksi.

Suunnilleen viikkotasolla vaikka. Tulisiko ylimääräisiä vapaapäiviä tai pitkien päivien vastapainoksi hyvin lyhyitä päiviä?

Tuloksena taas yksi surullinen lapsikohtalo.

No höpsis, sanom minä. Nämä ovat niitä asioita, missä elämä kyllä opettaa. Elämänmuutos tuntuu varmasti etukäteen ajateltuna hurjalta, eikä sitä sellainen ihminen käsitä, jolle työ on vain välttämätön paha.

Kyllä vaativissa ammateissa työskentelevillä naisilla on maailman sivu ollut lapsia. Useimmista näistä on kasvanut ihan fiksuja aikuisia, jotka ovat saaneet äidiltään hyvän mallin elämään. Vaikkei kaikkea voi korvata rahalla, niin jos vain rahaa on, niin kaiken muun (esimerkiksi viikkosiivouksen) voi ulkoistaa paitsi äitiyden.