Mies haluaa, että jäisin kotirouvaksi.

Ratkaisin asian niin, että käyn kahtena päivänä viikossa töissä. Tämä on ihannetilanne. Kotihommat hoituu, Lapset ja mies on tyytyväisiä, itse on virkeä ja vailla stressiä.

Ehdotapa miehelle, että hän jäisi kotimieheksi ja sinä käyt töissä.

Mäkin haluaisin.

Vai mistä syystä haluaa, että jäisit kotiin?

vapaaehtoista eläkevakuutusta?

Jos teillä on avioehto suojaamassa miehen omaisuutta eron varalta, niin se pitäisi purkaa, jotta mahdollisen eron sattuessa saisit osuutesi ja pystyisit elättämän itsesi.



Jos haluat, niin kotirouvaksi vaan, mutta varmista selusta

vapaaehtoista eläkevakuutusta?

Jos teillä on avioehto suojaamassa miehen omaisuutta eron varalta, niin se pitäisi purkaa, jotta mahdollisen eron sattuessa saisit osuutesi ja pystyisit elättämän itsesi.

Jos haluat, niin kotirouvaksi vaan, mutta varmista selusta

Se on pelkkää pankkien rahastusta ja tuotto olematon. Lisäksi sitoo liikaa eläkkeelle jäämisen ajankohtaa. Vain tyhmät ottavat eläkevakuutuksen, kun on olemassa muitakin hyviä tapoja hoitaa vanhuusvuosien tulovirta!

Ratkaisimme talouskysymykset niin, että omaisuutemme on avioehtosopimuksella muuten fifty-fifty paitsi, että minun harrastuksena tekemä palkkatyötulo on yksin minun = eläketuvaani. Ihan kivastihan siitä eläkettä kertyy, kun voi laittaa kaiken ansaitsemansa säästöön. Töitä teet tarpeen mukaan :)



Ei mieskään köyhäksi jää... Hänellä kertyy työeläkettä ja rahat riittävät muuten koko perheelle. Onneksi mieheni ei ole nuuka.

Meillä mieheni myös toivoi lasten ollessa pieniä että äiti olisi kotona lasten kanssa.



Lapsia oli useampi, vähän jo isompaa koululaista ja muutama pieni.



Jouduimme kyllä tekemään lakelmia riitävätkö yhden tulot asuntolainan maksuun ja atolainanki, sillä työmatka/työaikojen vuoksi on miehellä oltava auto käytössä.



Kotihoidon tukea ei siihen aikaan ollut vielä. Kelasta päivärahan saaminen miehen ansiot huomioiden...Lapsilisät ei ihan näiden aikojen luokkaaa..



Jäin kotiäidiksi. Lapset olivat 18v 17v 14v 11v 4v ja tasan 1v.



Mitään avioehtopapereita ei tullut ajatelleeksi.



Mieheni on valtion virkamies ja jos jäisin leskeksi olisi elämäni turvattu.



Olin ollut jo vuosia työelämässä enne kotiäitiyttäni. Osa työtäni oli perhepäivähoitajana, jolloin ensimmäiset lapseni olivat pieniä.



Kotiäidiksi jäätyäni olimme muuttaneet eikä uudessa asuinkunnassamme ollut perhepäivähoitajille töitä, ihmisiä asui harvassa muutenkin.



Emme ole koskaan katuneet aikaa jonka olin pois työelämästä. Meidän perheelle se sopi silloin.



Olin kuusi vuotta putkeen pois työstä, kotiäitinä.



Nuorin lapsi aloitti ensiluokan palattuani työelämään. Kotona oli isompia sisaruksia iltapäivisin seurana ja miehenikin arkivapailla osan viikosta.



Ei tehty ulkomaanmatkoja eikä istuttu iltoja ravintoloissa. Kesäisin vuokrasimme yhdessä sukulaisten kanssa mökin eri paikoista ja ihan OO jakaa myös mökkivuokra, serkut saivat seuraa keskenään jne.



Näin vuosia jälkeenpäin olen hyvilläni kun sain olla kotiäitinä. Minulle se sopi ja tiesin mitä on käydä työssä ja tiesin että tulisin menemään työhön takaisin sitten "joskus".



Näin vanhempana olen myös pitänyt mukavana olla osa-aikaeläkkeellä, jolloin työtä on 50% kokoaikatyöstä.



Mukava pehmeä lähtö vanhuuden viettoon pikku hiljaa, kunhan muutama vuosi vielä jaksaa. Ja näin jaksankin aivan hyvin. Lastenlapsia voin vapaallani ottaa kyläilemään ja toisin päin, mökillä oleskella, matkoilla pääsee nyt käymään ja harrastuksiakin ehtii.



Mukavaa kevään odotusta työssäkäyville ja kotiäideille.