Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenko ylihuolehtivainen äiti?

Vierailija
01.04.2012 |

mulla kaksi lasta, kesällä 8v.täyttävä ekaluokkalainen ja alkusyksyllä 5vuotta täyttävä.

Ekaluokkalainen saa ulkoilla itsekseen tuossa omalla pihalla ja joskus pienempi on mukana ja minä seurailen heidän touhuja ikkunasta. En uskalla antaa ekaluokkalaisen ulkoilla täysin vapaasti. Esim.nyt keväällä meidän talon vieressä olevan hiekkatien varrella olevat ojat aika täynnä vettä. Lasta ehkä polviin vesi, mutta pelkään että kompastuu ja hukkuu..



Kouluun ei kulje yksin kuin pakkotilanteessa ja silloin pelkään kovin että jotain sattuu. kaverinsa asuu tien toisella puolella (aika vilkas tie) ja mielellään saatan lapsen tien yli, ja jos en voi saattaa niin soitan että on päässyt yli ja illasta ei saa kävellä kaveriltaan yksin (matkaa on n.200m)



Pelottaa niin kovasti. Että jää auton alle, joku nappaa, kaatuu ojaan eikä pääsekään ylös.. Olenko ylihuolehtivainen??

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
01.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ekaluokkalaiselle sanoisin, että sinne ojiin ei saa mennä leikkimään, näin kyllä kertoisin sille toisellekin. Tien yli saattaminen on ihan ok, ja illalla pimeässä käveleminen ei myöskään kaikkia miellytä, mutta eniten mua häiritsee noi sun suuret pelosta, ja siis iahn kaikesta.

Vierailija
2/7 |
01.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ekaluokkalaiselle sanoisin, että sinne ojiin ei saa mennä leikkimään, näin kyllä kertoisin sille toisellekin. Tien yli saattaminen on ihan ok, ja illalla pimeässä käveleminen ei myöskään kaikkia miellytä, mutta eniten mua häiritsee noi sun suuret pelosta, ja siis iahn kaikesta.


on niin ihanaa kun on lapsia, mutta henkisesti rankkaa kun pelkään. Pelkään, etä jää auton alle, joku nappaa kyytiinsä, loukkaa itsensä.. Pelkään kaikkea mahdollista ja mahdotontakin.. Olen aina ollut sellainen huolehtijatyyppi ja hoivavietti mulla on vahva. Ehkä kun olen kokenut kolme keskenmenoa ennen esikoisen syntymää niin jäänyt menettämisen pelko..?

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
01.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehkä voisit kysyä apua esim.perheneuvolasta?

Vierailija
4/7 |
01.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitäisikö asiaa käsitellä ammattilaisen kanssa?



Tuossa on se vaara, että jossain vaiheessa lapsi saattaa alkaa säätelemään omaa käytöstään ettei huolestuttaisi sinua. Siinä lapsi alkaa suojella omaa vanhempaansa vanhemman omilta suhteettomilta tunnekokemuksilta ja se ei ole lapsen kehityksen kannalta hyvä asia.

Vierailija
5/7 |
01.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei hän tästä todellakaan kärsi. Eikö teitä muita pelota??

Pelkään kyllä paljon esim.veljieni puolesta. Pikkuveljeni 25v.lähti kaverinsa kanssa lappiin mökille ja aikovat pilkille. Aikovat myös ryypätä ja olin ihan paniikissa että uppoaa sinne jäätikölle.. ap

Vierailija
6/7 |
01.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en nyt näe tuossa mitään hysteriaa. Itse olen vasta nyt kun esikoinen on 3. luokalla, anatanut mennä itsekseen ja liikkua vapaammin. Pikkuveli on 1. luokalla, eikä kulje vielä yksin kavereille, joka päivä viemme aamulla kouluun, joskus kulkee iltapäivällä yksin kotiin mutta puhelin yhteydessä ollaan silloinkin. Asumme rauahllisella alueella mutta silti näin...en koe, että olisin jotenkin hysteerinen, ylisuojelevainen ehkä mutta en katso, että se olisi väärin, päinvastoin.



4- ja 5vuotiaat pikkusisarukset saattavat joskus leikkiä takapihalla keskenään johon näen ikkunasta esteettä, eikä piiloja ole. Mutta lähes aina olen mukana touhuissa. 3. ja 1. luokkalainen käyvät yhdessä joskus lähipuistossa (tien toisella puolella) mutta eivät yhtään sen kauempana. Yleensä kyllä liikutaan porukalla.



Minulle aivan sama mitä muut ajattelevat, meillä on tapa toimia näin, lapset pärjäävät hyvin koulussa, 3. luokkalainen on aivan normaali 3. luokkalainen kavereineen kaikkineen vaikka äiti onkin "ylisuojeleva".



Tuota sieppaamis, kuolemapelkoa kannattaisi jotenkin lievittää. Itse ajattelen varsinkin jos uutisissa on jotain tapahtunut, lapsi jäänyt autonalle tms., hetken tulee sellainen pusertava olo sydämeen ja oma lapsi mieleen joka sillä hetkellä ehkä juuri tallustaa koulumatkaa mutta turha pelko ja hysteria ei siihen auta, jossain vaiheessa on luotettava siihen lapseen ja luottaa, että on osannut antaa hyvät opit ja neuvot esim. koulumatkalle!



Mutta kaikki me ollaan erilaisia. Meillä ei lapset edes halua liikkua yksikseen pitkin poikin joten toimii meidän perheessä vallan hyvin. Jos näin myös teillä ja saat sen oman mielenrauhan kuntoon niin en näe tuossa mitään väärää!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
01.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heh, minäkin pelkään oman pikkuveljeni puolesta kun se joskus hölmöilee :). Oma äitini on ollut myös "ylisuojeleva", ehkä se siellä geeneissä on!! Mutta ei minusta pöllömpi aikuinen ole tullut joten jatketaan me vain hössöttämistä!!!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän seitsemän