Miten opettaa lapsi olemaan kiitollinen siitä mitä saa?

Isoista asioista isompia palkintoja, pienemmistä pienempiä.

afrikassa ei kaikilla ole edes kylliksi syödäkseen. Niin minulle hoettiin aina ruokapöydässä kun oli pahaa ruokaa, enkä tiedä tuliko minusta sen kiitollisempi.

iloitset aidosti ja sydämestäsi kaikesta sellaisesta, mistä mielestäsi on syytä olla kiitollinen.

Näyttää ilahdusta ja muistaa sanoa kiitos itsekin. Jutella siitä miten antaja tai hienon teon tehnyt on ajatellut saajaa ja miten kiva teko se on.



Näin on meillä toimittu ja lapsilla on kauniit tavat. Sitä minä en tiedä kuinka syvällistä kiitollisuudentunne on esim. teineillä, mutta näyttelevät riittävän hyvin.

Meillä on aina esim. synttärijuhlat olleet iso juttu: Jokaista lahjaa on ihailtu erikseen ja niitä on katseltu. Sama homma jouluna, yksi kerrallaan ollaan vuorotellen avattu lahja, ei mitään kilparepimisiä.

mutta kyllä nauratti kolmosen vastaus, ihan samaa olen kuunnellut lapsuudessani. Enkä i-k-i-nä painosta enkä pakota omia lapsiani syömään vasten tahtoaan.

ei niukkuus ja puute kenestäkään kiitollista tee. Ensinnäkin aikuisen oma esimerkki opettaa. Jo hyvin pieni lapsi antaa äidilleen ja muille kaikenlaista, ensin ota-anna leikkejä, myöhemmin piirustuksia, askarteluja. Miten aikuinen ottaa vastaan lapsen antaman? Osoittaako kiitollisuutta, iloa, vai yhdentekevyyttä ja välinpitämättömyyttä.



Toisekseen lasta pitää ohjata kiitollisuuteen, alkaen kiitos sanan käyttämisestä tapana, sitten syvällisempiin keskusteluihin miten asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä

Näyttää ilahdusta ja muistaa sanoa kiitos itsekin. Jutella siitä miten antaja tai hienon teon tehnyt on ajatellut saajaa ja miten kiva teko se on.

Näin on meillä toimittu ja lapsilla on kauniit tavat. Sitä minä en tiedä kuinka syvällistä kiitollisuudentunne on esim. teineillä, mutta näyttelevät riittävän hyvin.

näinkö?

Meillä on aina esim. synttärijuhlat olleet iso juttu: Jokaista lahjaa on ihailtu erikseen ja niitä on katseltu. Sama homma jouluna, yksi kerrallaan ollaan vuorotellen avattu lahja, ei mitään kilparepimisiä.

viikkorahat, harrastukset, jne. Vai pitäisikö nuo kaikki laittaa pakettiin ja antaa vasta jouluna?

ap.

Näyttää se, että arvostaa tavaroitaan. Jos niitä ei saa uorastaan "lahjaksi" keneltäkään, voi sanoa ääneen, että nyt kyllä tuntuu kivalta kun on uusi läppäri/ uudet 200e:n saappaat. Kovasti tein töitä ja olin säästeliäs, nyt saan nauttia!



Siis se miten itse suhtautuu tavaroihin tai lähimmäisten ja varsinkin lasten itsensä tekoihin. Oma asenne ja reaktiot välittyvät lapsille.



Niukkuus ei opeta kiitolliseksi eikä yltäkylläisyys epäkiitolliseksi.

Oletko itse aidosti kiitollinen siitä, että varaa on? Käytätkö varasi järkevästi? Autatko vähempiosaisia?

onnistunut. Aina lasketaan sitä mitä ei ole saatu ja unohdetaan se, mitä on saatu.



Ehkä me ollaan vain huonoja kasvattajia... mä toivon, että iän myötä oppivat arvostamaan saamaansa. Kiitollisuutta mä en lapsiltani odota, kiitollisuus on perseestä.

Meillä meni suht hyvin noin 7 vuotiaaksi mutta sitten miehen vanhemmat alkoivat ostamaan ja antamaan ihan kaikkea mahdollista. Synttäreillä antoivat esim. 200 euroa, nimipv. sai 50 euroa. Ja siihen päälle vielä jotain. Aina kun kävivät kylässä tai siellä käytiin niin jotain suht kallista oli ostettu ja rahaa pistettiin kouraan. Näin meidän lapsesta kasvoi sellainen ettei tajua arvostaa yhtään mitään. Saa sen mitä haluaa. Kyllä mummo ja pappa ostaa :( Nyt nuori ei tajua yhtään että miten paljon jonkun pitää tehdä töitä sen eteen mitä hän saa tuosta noin vain. Ei tajua rahasta mitään! Ja kyllä ottaa niin kympillä päähän kun mies ei ole asiaan puuttunut eikä mua ole uskottu kun olen asiasta maininnut lukuisat kerrat.....