Lue keskustelun säännöt.
miten auttaisin ystäväpariskuntaa
31.03.2012 |
he ovat aina suhtautuneet tupakointiin todella kielteisesti, lasten savuttomuus on ollut aivan ehdotonta. Yhteen lapseen tämä vaatimus ei pure, vaan on kärähtänyt tupakoinnista jo monta kertaa.
Vanhemmat ovat aivan jäässä, ihan suhteettomasti minusta. Tupakointi on niin iso peikko (porttiteorian mukaan 1. askel kohti huumeiden käyttöä jne...) että se saa jo huvittaviakin piirteitä.
Miten vanhempia voisi auttaa huomaamaan, että kaikki ei ole menetetty jos heidän kikkansa ei pure yhteen lapseen, se ei tee heistä huonoja vanhempia eikä lapsesta todennäköisesti tule huumehörhöä. Saisivat löysätä tai keksiä jotain muita kannusteita....
Kommentit (2)
koska tälle pariskunnalle tuntuu olevan vaikeaa se, että kaksi lasta ovat kuuliaisesti täyttäneet odotukset ja olleet muutenkin helppoja. Kolmas haastaa todella ja muutenkin tuntuu, että vanhemmat eivät tunnu kestävän sitä tosiasiaa, että kaikki ei ole heidän vaikutusvaltansa ulottuvissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka itse olen yli 3kymppinen, en ikinä voisi myöntää äidilleni polttavani! Teini-iässä ollessani äiti nuuhki ja haisteli, tutki taskuja, luki päiväkirjaa ja herra ties mitä muuta on hommaillut tupakkaa minulta etsiessään.
Kärähdin joskus tupakkakokeilusta, äiti uhkasi poliisilla ja lastenkodilla ja aikoi pyhästi katkaista kaikki välinsä minuun, jos vielä kuulee minun polttaneen. Monta vuotta meniki niin pelätessä, etten moista harrastellut.
Vielä nykyäänkin puhisee ja yskii ja marmattaa isoon ääneen ihmisille jotka tupakoivat. Jos joku on röökillä kaupan oven edessä, äitini tekee asiasta hirveen numeron ja heittäytyy martyyriksi, katsokaas kun eihän hän voi astua kauppaan myrkyllisen savupilven läpi. Saakeli että saa hävetä!
Niin, tarinan tarkoitus, voi olla ettet voi tehdä mitään asialle. Jos ovat päättäneet kantansa ja vielä yhdessä, niin mitäpä siinä ulkopuolinen voi tehdä?
ps. taidanpa lähteä tupakille.....