Miksi masentunut ei halua nähdä muita ihmisiä?

Silloin kun olen alamaissa ja ajatukseni ovat kovin negatiivisia, en mieluiten jaa niitä eteenpäin. Miksi pahoittaa toisen mieli, parempi mörköillä ihan itsekseen.

Koska on rasittavaa ja ahdistavaa teeskennellä hymy kasvoilla että kaikki on kivaa ja hyvin. Varsinkin kun monilla ihmisillä on kova tarve kehua itseänsä ja elämäänsä sille masentuneelle kaverille.

Ainakin itsestäni tuntui siltä. Oli hirveän rasittavaa kun joku lähestyi ja aina sillä oli jotain mitä se halusi ja mun olisi pitänyt tehdä tai antaa sille, vaikka olin sisäisesti täysin tyhjä ja loppuun ajettu.

huonosti tai ei yksinkertaisesti kykene ulos kotoaan. vaihtelee. ei piristy vaikka ystävä kuinka yrittäisi ja ulosmeno tai ulkoilu ei poista masennusta. moni yrittäää myös mitätöidä masennusta ja saa masentuneen vielä tuntemaan itsensä vieläkin huonommaksi ihmiseksi..

vastavuoroinen, hymyillä, keittää kahvia, esitellä kotia joka on epäjärjestyksessä, selitellä tekemättä jääneitä asioita. Välttämättä ei jaksa edes itseään laittaa kuntoon ja se hävettää.

Ainakin itsestäni tuntui siltä. Oli hirveän rasittavaa kun joku lähestyi ja aina sillä oli jotain mitä se halusi ja mun olisi pitänyt tehdä tai antaa sille, vaikka olin sisäisesti täysin tyhjä ja loppuun ajettu.

ajatellaan että "tuokin vihaa oikeasti minua, teeskentee vain mukava".

Itselläni on ollut ja on edelleen pienemmässä määräss tuota että ajattelin kaikkien vihaavan minua. Ja ihan vain masentunut olin. Eristäydyin kaikista tuon nojalla. Uskoin ettei kukaan voi pitää minusta oikeasti.

Nykyään taas ajattelen kavereista että he pitävät minusta, mutta kukaan muu ei. =D

Joo näille voi jo nauraa, mutta ennen ei naurattanut. Ehkä sekin että tuolle vainoharhaisuudelle pystyn jo nauramaan kertoo siitä että parempaan suuntaan ollaan menossa.

on se, että vertaan itseäni toisiin ihmisiin. Muut ihmiset ovat normaaleja ja heillä menee hyvin, itsen olen epäonnistunut sääliö.



Tosin usein kyllä haluan nähdä ihmisiä, mutta silloin kun en halua, syy on tuo. Oon tosi hyvä teeskentelemään ihan normaalia, mulla on siitä vuosien kokemus.

Koska on rasittavaa ja ahdistavaa teeskennellä hymy kasvoilla että kaikki on kivaa ja hyvin.

Lisäksi en jaksa puhua niin paljon kuin odotetaan, olen väsynyt enkä kaipaa paljoa kontaktia.

Ei ole kuulumisia kerrottavana eikä jaksa muiden ihmisten kyselyä niistä. Elämä on pysähtynyttä.

On raskasta teeskennellä kiinnostunutta ja iloista. Mieluummin on kotona yksin. Masentuneena ei myöskään ole juurikaan tarvetta sosiaaliseen elämään. Voimavarat ovat rajalliset ja ne on käytettävä työssä sekä arkitoimissa.