Onko noloa jos aikuinen käyttää paikattuja vaatteita?
Kommentit (9)
Minulla on tuttava, joka korjaa sukkahousunsa. Itse heitän rikkinäiset pois. Tuttavallani se ei ole ainakaan rahasta kiinni, koska hän on perinyt valtavan omaisuuden. Luulen, että on vain oppinut kotonaan, että hyvää tavaraa ei haaskata, jos korjatakin voi.
Itselläni on ollut paikatut farkut vuodesta 80-lähtien, paikkaan mielummin kuin lähden sovittamaan uusia. Yhdet ehjät on koko ajan kaapissa mutta töissäkin luuhaan noissa paikatuissa. Kohta pitäisi taas etsiä uudet farkut, ei jaksa.
joita suorastaan rakastan. Liukastuin äskettäin kadulla ja eikös niihin sammareihin tullut polveen palkeenkieli. Aion paikata ne jotenkin kivasti, koska samanlaisia housuja ei saa mistään.
Itselläni on ollut paikatut farkut vuodesta 80-lähtien, paikkaan mielummin kuin lähden sovittamaan uusia. Yhdet ehjät on koko ajan kaapissa mutta töissäkin luuhaan noissa paikatuissa. Kohta pitäisi taas etsiä uudet farkut, ei jaksa.
Nolompaa on, jos niitä reikiä ei paikata ja irronneita nappeja ommella takaisin.
lapset käyttämässä paikattuja vaatteita. Jossain lenkkipolulla tai metsässä menettelee. Muuten paikkaus saa olla melkoinen taidonnäyte ettei näytä ryysyläiseltä.
Villapuseroihin meillä laitetaan nahkakyynärpäät, villasukat parsitaan, farkut paikataan jne.
Reikäistä ja näkyvästi korjattua t-paita tuskin laittaisin päälleni mihinkään julkisesti, mutta paikatuissa farkuissa kyllä kuljen.
Hienoimpia pukuja en lähde paikkaamaan, ellei sauma aukea.
Paikkaamisen häpeily kuvaa kertakäyttönykyihmistä. Mieluummin suosin vähäisempää kulutusta ja itse tekemistä. Voihan sen paikkaamiseen kuluvan ajan toki tuhlata tälläkin palstalla, mutta kukaan ei todellisuudessa häviä paikkaamisesta vaikka olisi miljoona tilillä.
siististi paikattu, niin ihan ok. Miehen sisko käyttää tosi rikkinäisiä ja reikäisiä vaatteita, miehensä tosi nuuka. Ne vaatteet on jopa minusta nolon näköisiä. Esim syntymäpäiville tulee samoissa reikäisissä rääsyissä missä kulkee kotonaankin. Ollaan aika samankokoiset ja olen muutaman kerran tarjonnut omia siistejä poismeneviä vaatteitani hänelle. Jos haluaisi katsoa tarvitseeko mitään ennen kuin vien konttiin tai johonkin muuhun keräykseen. Ei kuitenkaan ole mitään halunnut, niin enpä ole enää tarjonnutkaan. Heidän tyttärensä (kuudesluokkalainen) tuntuu häpeilevän äitiään, eikä suostu äitinsä kanssa lähtemään esim. kaupungille. Jotenkin säälittää tuon tytön puolesta. Rahasta ei tuossakaan perheestä tee tiukkaa.
Ei siinä mitään noloa ole.