Miksi Suomessakin maalaiskulttuurissa mies päättää pojan nimen?

olen oppinut että:

vaaleanpunaista ei sovi käyttää pojalla

pojalla ei saa olla pitkä tukka

poika ei käytä sukkahousuja

että maalla ollaan jumituttu tähän vaiheeseen vielä nyt sukupolvea myöhemmin.

joissain, HUOM joissain asioissa on ihan hyvä.

Ei tule sellaisia velliperseitä niin kuin kaupunkilaiskuikkelot... =)

Enpä antanut miehelle mitään mahdollisuutta tyttären nimen valintaan. Olin jo ennen raskautta kertonut että jos saadaan tytär niin minulla on nimi valmiina ja pojan kohdalla päätämme yhdessä.



Ehkä minä ja mieheni elämme sitten kaupunkilaisten kaupunkikulttuuria...

Eivät hyväksi naispresidenttiä, tykkäävät että naisen (eikä miehen) kunnia-asia on pitää keittiö kunnossa ja varsinkin kasvattaa lapset, pojalla reipas ja lyhyt miehen tukka eikä mitään robin-pehkoa jne.

Pojan ei tarvitse aidosti näyttää tytöltä, eikä toisin päin.

Pojista voisi kyllä mielestäni kasvattaa niitä miehiä, eikä tyttömäisiä riikeppejä.

Tämä maa on mennyttä jos nykyajan pikkukollit joutuisi suomea puolustamaan.

Ovat ihmeellisiä, silmät pyöreinä täällä näitä luen. Itse asuin vuoteen 2004 asti maalla ja täytyy sanoa, että tällaisille jutuille olisi meillä päin naurettu aika makeasti. Kommentti siitä, että kaupunkilaiset usein muistelevat juuri oman lapsuutensa karua maaseutua, pitää erittäin hyvin paikkansa.



"Maalaiskulttuurin" (voi taivas, mikä käsite...) takapajuisuuden äimistely osoittaa kuitenkin yhden asian ja se on äimistelijän oman kokemuspiirin rajoittuneisuus.



Terveisin entinen maalaispoika, nykyinen kaupunkilainen

hampaisiin asti tatuoitu Pena. Akka pitää turpansa kiinni ja kantaa lisää kaljaa ostarilta.

Ei kaikkien miesten täydy tunkea itseään siihen ahtaaseen metroseksuaali/café latte/puhun tunteistani -kategoriaan. Kyllä kunnon aito miehinen miehuuskin on sallittua!

Mistä ihmeestä sinulle tuollainen kuvitelma on tullut?



Jos se perustuu sinun omaan kokemukseesi omasta perheestäsi, niin ei se ihan yleistä eikä tavallista ole. Ei ainakaan yhdessäkään minun tuntemassani maalaisperheessä.

Ihan yhdessä nuo asiat päätetään, kuten muissakin perheissä.

että isä päättää poikalapsen nimen. Ja molemmat ovat nykyään kaupungissa asuvia entisiä maalaisia.

että isä päättää poikalapsen nimen. Ja molemmat ovat nykyään kaupungissa asuvia entisiä maalaisia.

Me muut puhuttiin kyllä nykyajasta.

mikä on maalaiskulttuuri? :O

Maalaiskulttuurin kohdalla käy useimmiten niin, että toiset puhuvat lapsuutensa maalaiskulttuurista eli jostain kultaisesta 60-luvusta tai vähintäänkin 70-luvun lopusta. Toiset taas ovat maalaisia tällä hetkellä ja puhuvat siis 2010-luvusta.

Ja näille lapsuuden maalaisaikoja muisteleville on hyvin usein yllätys, että myös maalaiskulttuuri kehittyy. Siitä tulee sitten noita ap:n aloituksia, kun kuvitellaan, että täällä vieläkin kuokitaan suota. Kun menisi nykyajan suolle, niin hämmästyisi, kun näkisi siellä ne kerrostalon kokoiset turpennostoimurit.

Vaikka joku on itse muuttanut pois maalta, niin se ei tarkoita, että maalla elämä pysähtyisi. Vaan kyllä juna jatkaa kulkuaan, oli pois muuttanut kyydissä tai ei.

mukanaan kaupunkiin. Lähipiirissä maalta kotoisin oleva pariskunta, teineinä alkaneet seurustella naapurikylän tytön tai pojan kanssa ja sitä rataa avioliitoon.

Liitto väkivaltainen ja nainen alistetussa asemassa, mies päättää kaikesta.

Mutta kun maalla ei ole tapana erota, eivät eroa.

Kiva näin maalaisena kuulla vähän lisää meidän tavoista :)

Kiva näin maalaisena kuulla vähän lisää meidän tavoista :)

Veljeni nimen pääti ainakin äitini. Isäni sisko sai kyllä aikoinaan nimen isältään. isänsä oli ottanut lapsen mukaan pappilaan, kun oli muutenkin asiaa ja kastattanut lapsen samalla. Kummeina oli papin taloudenhoitaja ja papin vaimo. Mummoni oli kyllä sanonut nimen, mutta pappa oli vaihanut. Sai nimensä sitten sen taloudenhoitajan mukaan:-) Mummoni ei asiaa koskaan unohtanut.

Veljeni nimen pääti ainakin äitini. Isäni sisko sai kyllä aikoinaan nimen isältään. isänsä oli ottanut lapsen mukaan pappilaan, kun oli muutenkin asiaa ja kastattanut lapsen samalla. Kummeina oli papin taloudenhoitaja ja papin vaimo. Mummoni oli kyllä sanonut nimen, mutta pappa oli vaihanut. Sai nimensä sitten sen taloudenhoitajan mukaan:-) Mummoni ei asiaa koskaan unohtanut.

Että kun aletaan puhumaan maalaiskulttuurista, niin silloin alkaa satelemaan tarinoita jostain toissa vuosisadalta, kun meidän mummo lapsuudessaan sitä ja tätä...

kuin kaupungeissa. Kyllä mun vielä maanvilejelyä jatkavat sukulaiset on antaneet lapsilleen nimen samoin kuin kaupunkilaisserkut. Eli nainen yleensä tuntuu päättävän, mies korkeintaan voi evätä nimen, mutta kyllä naisella valta tuntuu olevan. Tyttöihin ja poikiin.

- avioero on kielletty

- mies päättää kaikesta

- mies ottaa ensin ruokaa vaikka toisin taloon vähemmän rahaa mitä nainen

- jos mies ei hyväksy naisen ystäviä, naisella ei ole niitä

- mies päättää poikalapsen nimen



Ja vastaavat asiat olen oppinut myös 50-vuotiaalta miespuoliselta tuttavaltani, joka on kasvanut maaseudulla 17-vuotiaaksi.