Kolmas lapsi vai ei?

ole ajatuksia?

ikäero 1,5 vuotta. Kun vauva syntyi reilun kahden vuoden ikäerolla kakkoseen, niin isommat olivat jo tosi hyvä leikkipari. Tuntuu että vauva on hitsannut koko perheen entistä paremmin yhteen, on nyt siis 10kk. ikäinen. Esikoinen sen parhaiten sanoi: xxxxx on meidän kaikkien oma pikku lemmikki. Tarkkana saa olla, ettei tule lellikkiä. Tuntuu että kaikki on helpompaa kolmen kuin kahden kanssa, paitsi ehkä paikasta toiseen siirtymiset. Mutta meillä onkin aika pienet lapset.



Mietippä kumpaa tulet todennäköisemmin katumaan joskus, että saitte kolmannen lapsen vai että jätitte tekemättä? Niin minäkin luulen :)

että meillä kuuluisi olla vielä yksi lapsi. Kun hän oli tuloillaan, olin täysin kauhuissani. Kun hän syntyi, olin täysin haltioissani kuten mieskin. Suosittelen kolmatta, mutta älkää nyt hirveän kauan odottako.

eli millaisia ne järkisyyt sitten on miksi ei mielestänne pitäisi kolmatta hankkia? Jos ne eivät ole kovin vakavia tyyliin ei rahaa oikein elättää nykyisiäkään tai voimat jo arjen kanssa ihan loppu kahdenkin kanssa, niin miksipä ei hankkia sitä kolmatta sitten vaan.

No, luit tavallaan ajatukseni (joille ehkä haen tällä ketjulla vahvistusta). Enemmän varmaan harmittaisi, jos ei yritettäisi. En usko, että saatua lasta voisin edes koskaan katua (voisiko kukaan). Ja ikääkin alkaa vähitellen olla, eli odottelu ei ole meidän kohdalla kovin järkevä ratkaisu...



Ehkä sitä vaan pitää uskaltautua. Ja vielähän noista tulisi leikkikavereita kun vanhemmat lapsetkin on suht pieniä. Ainakin esikoinen kovasti kyselee vauvaa... :)

Hei, meillä tunne voitti, ja saatiin kolmas lapsi. Ei niitä koskaan liikaa ole. Rahat ovat vähissä,mutta on se sen arvoista. Neljättä haaveillaan jos tasku kestää...

eli millaisia ne järkisyyt sitten on miksi ei mielestänne pitäisi kolmatta hankkia? Jos ne eivät ole kovin vakavia tyyliin ei rahaa oikein elättää nykyisiäkään tai voimat jo arjen kanssa ihan loppu kahdenkin kanssa, niin miksipä ei hankkia sitä kolmatta sitten vaan.

No ei meillä mitään vakavia syitä kyllä ole. Rahatilanne on OK, työkuviot kunnossa ja töitä riittää. Urasuunnitelmissa nyt on aina säätöä, mutta mielestäni töitä ehtii tehdä myöhemminkin ja uraa säätää. Työ ei ole mikään supertärkeä asia, en ole uraihminen. Tähän asuntoonkin mahduttaisiin kun vähän järjestellään ja autokin on tila-auto. Oikeastaan... en mää tiedä mitä oikein vatvon. Ehkä sitä muistelee vähän kauhulla niitä vauva-aikojen valvomisia, raskauden kipuja ja vaivoja, omaa jaksamista miettii (vaikka eiköhän me selvittäis), parisuhteen kestämistä (ei mitään ongelmia tosin tällä hetkellä)... omaa mukavuudenhalua... aiemmin oltiin lähes päätetty, että lapsiluku on täynnä. Nyt se on muuttunut. Varmaan haluan kyseenalaistaa itseäni riittävästi, että uskallan heittäytyä houruilemaan :D tai jotain.

Meillä on vain yksi 5v lapsi joka on meidän silmäterä, mutta musta vaan tuntuu siltä etten ikimaailmassa halua toista lasta. Tunne vaan on sellainen että useampi lapsi ei ole mun juttu.



Tunteen mukaan se on mentävä!

Kiitos mielipiteistänne. Tunteella kai sitä on loppujen lopuksi tehtävä päätökset, kun on perusjärkeillyt ensin. Luulenpa että oman lapsuudenperheen kokokin vähän vaikuttaa. Jos on itsellä ollut useita sisaruksia, niin kenties on helpompi ajatella itselleenkin useampia lapsia? Mulla on ollut vain yksi sisar, joten en ole aiemmin osannut ajatella että itselläni olisi 3 lasta. Hassua kylläkin...

Meillä on neljä lasta, ja kolmosta ja nelosta harkittiin vuorollaan tosi pitkään. Esikoisen ja toisen lapsen ikäero on alle 2v., toisen ja kolmannen noin 4 v. ja samoin kolmannen ja neljännen lapsen ikäero on noin 4 v.



Olen nyt ikionnellinen jokaisesta lapsestamme!

Tuo 4 vuoden ikäerokin on osoittautunut erinomaiseksi. Kolmosen ja nelosen vauva-ajoista on saanut nauttia, isommat lapset ovat innoissaan pienestä sisaruksesta, eikä ole mustasukkaisuutta, ja toisen ja kolmannen lapsen äitiysvapaan jälkeen olen ehtinyt hyvin käydä töissä.

Mietin myös kolmannen "järkevyyttä", ja myös sitä että tulee isommat ikäerot, ainakin neljä ja viisi vuotta.

Kiitos kannustuksesta sinulle jolla on samanlainen ikäero kakkosen ja kolmosen välillä, eiköhän niiden kaikkien kanssa jotenkin selvitä :)

eli kolmas vai? en ole uraihminen ja aika nuori niin ehdin vielä myöhemmin käydä töissä MUTTA pieni kämppä (3h+k), onneks tilavat mhuoneet mutta mahdutaisko? ja jos vain miehen palkalla eletään (miehen palkka vähän yli keskipalkka) niin miten saadaan maksettua jokaiselle lapselle kaikkivakuutukset, jne? ja matkustellaan paljon eli rahasta olis siis kyse?? sääli että kolmas jäisi hankimatta vaan rahan takia mut toisaalta se on realiteetti..mitä tehdä?

Meillä myös mietitään kolmatta lasta, itsellä mielessä ihan joka päivä ja välillä koko ajan. Lapset 6 ja 3 v. enkä haluaisi enää isommalla ikäerolla. Tuntuu ettei raskaudelle ole yhtään järkisyytä, vain tunne.. Miksi vaarantaa kaikki? Mistä voimaa/järkeä tehdä kolmas lapsi? 2 lasta oli selviö.. nyt asunto, auto, oma terveys, tulavan lapsen terveys mietityyttää. Tai se että olamassa olevat lapset joutuisivat luopumaan esim. harrastuksista jne. rahan takia... Miten voi olla näin vaikeaa..

meillä myös rankka kamppailu meneillään järki vs. tunteet. meillä neljä lasta ja viidettä haaveillaan mutta,mutta.. mistä ihmeestä tämmöinen empiminen johtuu. asunto ja auto + työt on järjestyksessä joten onko se vaan siitä omasta jaksamisesta enää kiinni(yövalvomiset)?? toisaalta ajattelen myös etten haluaisi mitään jätti pitkää ikäeroa lapsillemme ja sitten toisaalta haluaisin nauttia siitä vauva-ajasta. jotenkin kiva huomata etten ole ainoa joka mietiskelee näitä asioita järki/tunnetasolla. ja nähtäväksi jää kumpi voittaa =)

meillä myös rankka kamppailu meneillään järki vs. tunteet. meillä neljä lasta ja viidettä haaveillaan mutta,mutta.. mistä ihmeestä tämmöinen empiminen johtuu. asunto ja auto + työt on järjestyksessä joten onko se vaan siitä omasta jaksamisesta enää kiinni(yövalvomiset)?? toisaalta ajattelen myös etten haluaisi mitään jätti pitkää ikäeroa lapsillemme ja sitten toisaalta haluaisin nauttia siitä vauva-ajasta. jotenkin kiva huomata etten ole ainoa joka mietiskelee näitä asioita järki/tunnetasolla. ja nähtäväksi jää kumpi voittaa =)

juuri

paitsi raha ei paina mutta väsymys ja valvominen ja siitä johtuvat lieveilmiöt...

muita?

kolme on huono luku, joku (yleensä keskimmäinen) jää aina väliinputoojaksi.

Lasen iätkin täsmää melkein:) eniten ehkä pelottaa, että voiko kaikki mennä vielä kolmannen kerran näin hyvin ( raskaus, synnytys, terveet ihanat lapset jne) ? Sitten mietityttää oma ikä, täytän kohta 34v. , niin en kauhean pitkään voi enää äädä jahkailemaan.

neljännen.

ja fiilis alkaa olla sellainen että peruisin jos voisin. Vituttaa tämä odottaminen. mutta leikki leikkinä ja olen kyllä onnellinen että tähän vielä ryhdyttiin. Tuleva isosisko 8v ja isoveli 5v ovat innoissaan ja malttamattomia.



Ihanaa myös jäädä vielä kerran sivuun työelämästä muutamaksi vuodeksi. sitähän en osaa sanoa minkälaiseksi vauva-arki muodostuu kun vauva ei ole vielä syntynyt mutta ainakaan raskaaksi tulon jälkeen en ole kertaakaan enään jossitellut vaan olen ollut onnellinen raskaudesta ja odotan malttamattomana tulevaa.



itse olen 3 lapsisesta perheestä ja itse en ainakaan ole koskaan kärsinyt että ei ole ollut tasaluku.