Yrittäisittekö kolmatta lasta minun osassani?

4 ja 8 v ja ehdottomasti luku on tässä. EHkäisyn pettämisestä tulevaa en abortoisi, mutta en todellakaan aktiivisesti lähde kolmatta tekemään.



Syinä juuri nuo sinun mainitsemasi. Helppous (kotona vahtiminen, huolto, aikataulutus; matkoilla liikkuminen, hotellihuoneiden koko jne) ja raha. Lisäksi (vaikka vauvat on ihania) minusta vauvan hoito on todella stressaavaa, kun pitää olla aina saatavilla ja kiinni. Isommat lapset kyllä ovat loistavaa seuraa ja viihdyn heidän kanssaan.



Kun mitään hurjaa vauvakuumetta ei ole, miksi ihmeessä tehdä enempää? Siksi kun vielä voisi?

Minulla nyt lapset 1 v ja 3 v. Tällä hetkellä tuntuu ettei enempää, missään tapauksessa ei ainakaan sitä kolmatta tähän heti perään. Voi toki olla, että vuosien kuluessa ja lasten kasvaessa tulee tunne, että josko vielä yksi tai kaksi ihan vain koska juna alkaa mennä ohi iän puolesta.



AP, olet ehkä unohtanut jo, että elämä pikkulasten kanssa on oikeasti todella raskasta, juuri tuota jatkuvaa vahtimista, vaipanvaihtoa, mahdollisesti (ja todennäköisesti) valvomista, jatkuvaa saatavilla oloa. Mulla on tuo kaikki omassa elämässäni nyt, ja ajatus isompien lasten kanssa matkustelusta, vaipattomuudesta, kokonaisista öistä.. oioi. Sinne kun selvitään, niin tosiaan toivon että muistan mitä tämä on. Lisänä se, ettei koskaan tiedä miten ne isommat lapset reagoivat vauvaan. Kaverilla on lapset 5v ja 4 v sekä nyt sitten uusi vauva. 5 v:llä on paukahtanut päälle uhma todennäköisesti reaktiona vauvaan. Kaveri sitten valvoo yöt allergisen vauvan kanssa ja tappelee päivisin uhmaisen esikoisen kanssa.

kolmas katkaisee kamelin selän, kaikki menee kamalasti vaikeammaksi kun käsiparit loppuu kesken. Ennen kun oli kaksi niin kummallekin riitti sylissäpitäjä, mutta kun kolme parkuu kuorossa yhtäaikaa ja kiljuu yhtäaikaisesti palvelua, niin siinä saa sähköjäniksenä juosta aamusta iltaan asti.

Jos olisit tehnyt kolmannen nopeammin niin sitten kolmas olisi mennyt vielä "samoilla tuskilla" mutta koska nuorempi on jo neljä, niin on aika iso kynnys aloittaa kaikki uudestaan. Yövalvomiset, koliikit, mustasukkaisuudet, uhmat.



Mutta tämä on vähän tällainen juttu että sitä ei oikein itsekään tiedä. Olen itse sellainen että vaikka miten monta lasta olisi niin AINA haluaisin yhden lisää. Eli minulle ei vaan tule sitä tunnetta että nyt riittää. Sen sijaan miehelleni se tunne on onneksi kai tullut, ja hän sanoi että kolme on ehdoton yläraja. Se päättää, joka vastustaa, eli siis silloin enempi lapsia toivovan pitää antaa periksi. Mitä miehesi sanoo asiasta?

tässä tuli esille näitä negatiivisia asioita, joita itsekin olen miettinyt.



Järi sanoo että ei, mutta jostain silti vaan tulee se tunne, että mitä jos sittenkin?



Mies haluaisi ehdottomasti vielä kolmannen, on muutenkin hyvä isä näillä kahdelle lapselle. Minä tässä lähinnä jahkaan.



Vaativaa se vauva-aika tulisi todella olemaan, sitä se oli jo näiden kahden vauva-aikaan.