Opettaja, menisitkö töihin omien lastesi kouluun?

Ja jopa yhtä kolmesta opetttanutkin. Jos omaa ei tarvitse opettaa, miinuksia ei kai juurikaan ole. Tosin jotkut oppilaat ja jopa opettajat saattavat suhtautua lapseen eri lailla, kun hän on opettajan lapsi, mutta sekään ei kai tänä päivänä ole kovin tavallista.



Pelkkiä plussia oli minulla. Lapset lähellä, matkat kuljimme samalla kyydillä, tieto lapsen asioista kulki hyvin, kun olin samassa opettajanhuoneessa lasten opettajien kanssa. Meillä on pieni koulu, se vaikuttaa varmaan asiaan jollain tasolla.

Se lapsistani, jota opetin, oli kuin yksi oppilaista kouluaikana. Hän kutsui minua nimellä "opettaja", kuten muutkin. Kun noustiin autoon kotimatkaa varten, nimitys muuttui äidiksi. :) Vaikka lapsi oli ekaluokkalainen, hän laittoi minut eri rooliin koulussa. Hän puhui minulle koulussa muutenkin aivan eri tavalla ja myös kritisoi minua muiden oppilaiden kanssa, kuten opettajaa kuuluukin.



Oman lapsen opettaminen ei kai ole sen hankalampaa kuin vieraankaan, mutta "open lellikki" -leima on niin herkässä, että joskus pelkäsin vaativani omaltani enemmän kuin muilta. Ja lapsen mielestä niin teinkin.

Mutta ihan vaan siitä syystä, että itse puhun Suomea ja lapseni käyvät ruotsinkielistä koulua (isä suomenruotsalainen).

Mikä koulu?

Siis yläaste/ala-aste? Lukio?



Koska itse opettajien lapsena olisi painajainen joutua tällaiseen tilanteeseen, asiat jotka tapahtuu koulussa seuraisivat kotiin ja toisinpäin. Esimerkiksi äiti/isä valvomassa jatkuvasti toimintaasi ystäviesi kanssa koulussa, joka on yksi tärkeimpiä sosiaalisesti kasvattavia ympäristöjä, vaikuttaisi ainakin minun ihmissuhteitteni muodostumiseen, vaikkei vanhempi opettaisikaan suoraan minua.



Lisäksi murrosiässä ja esimurrosiässä tapahtuva vanhempien rajojen kokeilu voisi siirtyä koulun puolelle.



Itse vaihtaisin suoraansanottuna koulua jos jompikumpi vanhemmistani tulisi meille opettamaan, onneksi siirryn nyt yliopiston puolelle.

Yläkoulu ja mahdollinen lukiokin ovat kyllä samassa pihapiirissä, mutta eivätpä nuo pienet käytännössä paljon koulupäivän aikana isoja näe.



ap

minulle olisi ollut painajainen olla oman opettajaisäni kanssa samassa koulussa. Ja muistan että niillä joiden vanhemmat olivat opeina samassa koulussa opeina ei kyllä ollut mitenkään helppoa. (näin ovat sanoneet vielä aikuisinakin)



Niinpä en missään nimessä olisi omien lasteni koulussa opena. Itse en ole edes samalla paikkakunnalla töissä. Haluan olla omilleni äiti, en missään ihme vaihtelevassa ope-äiti roolissa.



Mielestäni he jotka työskentelevät omien lastensa koulussa sulkevat silmänsä lapsensa näkökulmalta.

Enkä heitä pysty ymmärtämään.



opettajan lapsi, itsekin opettaja ja äiti

minulle olisi ollut painajainen olla oman opettajaisäni kanssa samassa koulussa. Ja muistan että niillä joiden vanhemmat olivat opeina samassa koulussa opeina ei kyllä ollut mitenkään helppoa. (näin ovat sanoneet vielä aikuisinakin)

Niinpä en missään nimessä olisi omien lasteni koulussa opena. Itse en ole edes samalla paikkakunnalla töissä. Haluan olla omilleni äiti, en missään ihme vaihtelevassa ope-äiti roolissa.

Mielestäni he jotka työskentelevät omien lastensa koulussa sulkevat silmänsä lapsensa näkökulmalta.

Enkä heitä pysty ymmärtämään.

opettajan lapsi, itsekin opettaja ja äiti

Pienillä paikkakunnilla ei ole kuin yksi koulu ja jos vanhemmallasi on virka siellä, samassa koulussa ollaan. Mun isä on opettaja ja oli lähes koko peruskoulun mun kanssa samassa koulussa kun sattui vaihtamaan alakoulusta yläkouluun suht samoihin aikoihin kun mä siirryin sinne (ei tosin opettanut minua) ja luokallani sekä nuoremmissa/vanhemmissa oli paljon opettajien lapsia alakoulusta lukioon. Erityisesti lukiossa monet olivat oman vanhempansa opetuksessa. Se oli ihan normaalia eikä siitä mitään traumoja jäänyt.

T: opettajan lapsi, itsekin opettaja :)

jos se on perheen tilanteen kannalta hyvä, niin antaa mennä vain. on maailmassa suurempiakin murheita.

ei ole mikään pakko asua ja olla töissä samalla paikkakunnalla. eli kuten meillä opettajaisäni teki koko työuransa toisella paikkakunnalla kuin missä asuimme. Ja näin toimin itsekin eli työssä muualla kuin kotipaikkakunnalla.



Harva opettajan lapsi on tyytyväinen siitä että vanhempi työskentelee samassa koulussa/kunnassa. Ei siitä nyt ehkä traumatisoidu, mutta itse ainakin olen lasteni vuoksi tehnyt sen valinnan että työskentelen eri paikkakunnalla.

No ei tietenkään ole pakko olla töissä ja asua samalla paikkakunnalla, mutta monesti näin on! En todellakaan olettanut isäni etsivän töitä muualta niiden muutaman vuoden ajaksi kun minä ja veljeni oltiin koulussa. Asuimme maaseudulla ja jos ihan viereisestä pikkukunnasta ei olisi töitä löytynyt, olisi työmatka muodostunut melkoisen pitkäksi. Tarkoitus oli vaan sanoa, että monessa paikassa on ihan normaalia olla vanhempiensa kanssa samassa koulussa.



Itse olen tällä hetkellä eri paikkakunnalla töissä kuin missä asun. Tätä ratkaisua en tosin tehnyt lapsien takia vaan siksi, että halusin ihan itse asua isommassa kaupungissa, mutta käydä töissä 30km päässä pienemmässä kunnassa.

Ja kaikki meidän lapset ovat käyneet saman alakoulun, missä isänsä opettaa. Vanhin aloitti koulun 90-luvulla ja nuorin on vielä alakoulussa. Eipä ole edes meidän aikuiset lapset koskaan maininneet, että olisi ollut millään tavalla hankalaa käydä koulua, jossa isä opettaa. Omia lapsiakin isä on joissakin aineissa joutunut välillä opettamaan eikä sekään ole ollut mikään ongelma.