Miten voi mennä näin?
Miehelläni ja hänen ex-vaimollaan on yhteishuoltajuus ja lapset ovat vuoroviikoin molempien luona. Mieheni kuitenkin pitää maksaa exälleen 200 euroa kuussa / per lapsi, koska hänen elatuskykynsä katsotaan olevan suurempi kuin matalapalkkaisen ex-vaimon. Eikö olisi kohtuullista, ettei kumpikaan maksaisi toiselle mitään, kun lapset kerran ovat yhtä paljon molempien luona? Lapsille kai se elatus menee, ei exälle.
Kommentit (3)
Minä hommaan lapsille IHAN kaiken. Siis, kaikenkaikenkaiken. Pyörät, sukset, kengät, vaatteet, rasvat, saippuat, uimapuvut, alusvaatteet, ulkovaatteet, lelut, (voin jatkaa listaa loputtomiin). Minimielarit saan tähän. Ja exän mielestä ihan sopiva systeemi.
Maksan myös molempien päivähoidon/ip-kerhon ja vakuuutukset. Oikeastihan jään kyllä "häviölle" näiden laskujen + varusteiden hankinnan jälkeen. Vaan enpä valita. Tottakai hommaan lapsilleni sen, mitä tarvivat.
Kunhan tulomme joskus tasaantuvat, loppuu elaritkin. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että exä saa luvan hommata puolet kamppeista. Eli eipä tilanne kauheasti muutu mihinkään. Joutuu vain maksaan enemmän.
On aivan oikeus ja kohtuus, että mies maksaa matalampipalkkaiselle eksälleen, sitä sanotaan tasingoksi. Jos se on erossa sovittu, sun kitinät ei vaikuta enää mitään ja on ihan sama, tykkäätkö sä ratkaisusta vai et.
ei maksaisi elatustukea, mutta sitten kaikki isommat hankinnat pitäisi sopia jotenkin yhdessä,kumpi ostaa ja mitä. Joskus voi olla helpompaa, että toinen maksaa toiselle elatusmaksua, jolloin elatusmaksua (ja lapsilisää) saava huolehtii sitten lapsen vaatteista ym. menoista (toki toinenkin voi halutessaan niitä ostaa, mutta velvollisuus olisi siellä, joka tukea saa). Kyseessähän on asia, jonka voi keskenään sopia miten tahtoo.