Ja taas siivous- yms. ryhdistystsemppausketjua...
Meillä on oltu kohta kaksi viikkoa kipeinä, nyt on koko porukalla antibioottikuuri päällä. Olo alkaa helpottaa muttei vielä ihan täysillä käydä. Kuumetta nyt ei ole ollut pariin päivään, ettei pieni rasitus kuolemaksi olisi. Kun on tässä niin kauan valuttu pitkin nurkkia sisällä, en saa mitään aikaiseksi enkä mistään oikein kiinni. Nukuttaa ja v*tuttaa, erityisesti se v*tuttaa etten tee mitään. Yskimisen ja niistämisen vuoksi tuntuu että itsekin on ihan likainen koko ajan.
Antibiootit on saaneet etenkin lapset ripulille. Lapset on tässä sairastaessa katsoneet telkkaria varmaan vuoden tarpeiksi ja alkavat olla vähäsen kierroksilla. Silti ulos ei voi päästää riehumaan kuin vähäksi aikaa. Lapset on pieniä, 4-2v ikähaarukka.
Tehkää mulle joku aikataulu, millä saan nyt ennen maanantaita ja työpäivää edes jotakin tehtyä, ettei ole samanlainen puulla päähän lyöty olo maanantaiaamuna. Pyykkikoneessa on pesemättömiä pyykkejä, makkarissa on kaikkialla puhtaita lajittelemattomia pyykkejä. Sänkyyn on sentään saatu lakanat vaihdettua. Keittiö on melkein ok, tiskipöydällä on tyhjiä mehupurkkeja ja jotain varmaan nyt jo umpiruosteessa olevia veitsiä odottamassa pesua. Jääkaapissa olevia ruokia ei ole katsottu, kun ei ole oikein kukaan saanut tässä syötyä. Tiskikoneen olen tyhjentänyt ja täyttänyt kyllä. Ruokapöydän liina on likainen. Kaikenlaista irtotavaraa on kulkeutunut outoihin paikkoihin tasoille. Nenäliinoja näyttää olevan siellä täällä huonekalujen alla.
Sanomalehtiä on ihan liikaa kaikkialla, samoin kierrätyspahvi- ja metallinkeräysastiat on täynnä kun ei olla käyty niitä tyhjentämässä. Lasten leluja on siellä täällä, erityisesti palapelinpalasia, ja erinäiset viltit ja peitot on joko mytätty jonnekin pesäksi tai kodinhoitohuoneessa odottamassa pesua. Lattiat on olleet kaksi viikkoa imuroimatta ja pesemättä, pölyjä ei ole pyyhitty eikä vessoja pesty.
Lapset herää edelleen seitsemän maissa aamulla, minusta tuntuu nytkin että olen just herännyt. Lapset ei oikein syö mitään, huomaan tarjoavani koko ajan jotain pientä ja tyrkytän mehua. Ulos pitäisi tänään mennä, muttei ihan vielä.
Tsemppiä mulle, onko kohtalotovereita?
Kommentit (2)
Kaupassa vain käyty, ja pulloja sitä myöten palautettu. Lumitöitä tehty. Lapset pantu päiväunille. Nakattu joku foliolaatikollinen pastaa uuniin lämpiämään.
En halua koskea pyykkeihin!
ja kerätä edelliset alta pois ja viikata kaappeihin. Tiskipöytä vyöryy tiskeistä. Onneksi minun ei tarvitse tehdä mitään, koska miehen lapset ovat täällä ja mies hoitaa. Hänen menneisyytensä ei kuulemma olen minun asiani (halusin katsoa jotain ikivanhoja valokuvia), joten enpä sitten hoida noita kakaroitakaan tai niiden jälkiä. Käy se näinkin.