Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On ok, jakaa lapset lahjakkaisiin ja ei!
18.02.2012 |
Mä olen siis erimieltä tuon jalkapallomamman kanssa siitä, että kaikkien pitäisi harrastaa saman verran ja saman tasoisissa joukkuissa.
Lapseni kuuluu siis näihin "lahjakkaisiin" ja harjoittelee jo nyt 12 vuotiaana 20h viikossa omaa lajiaan. Tähtää siis maailman huipulle. Jos hän tyytyisi harrastelemaan muiden kanssa tämä ei olisi mahdollista.
On loppuvuodesta syntynyt ja silti ihan pienestä alkaen ollut nopeampi ja vahvempi kuin ikäisensä. Eli syntymäkuukausi ei märittele sitä, kuka on hyvä ja kuka ei =)
Kommentit (22)
että on lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita. ei vähemmän lahjakkaille tuo onnea se, että kaikki keinotekoisesti tasapäistetään ja luodaan illuusio siitä että eroja ei ole. parempi olisi auttaa lasta ymmärtämään että eroja on, löytää omat vahvat puolensa ja oppia hyödyntämään niitä.
samalla lailla lahjakkasille on karhunpalvelus jos heitä ei päästetäö edistymään omaan tahtiinsa ja kannusteta eteenpäin. mistä tulee seuraavat huippuosaajat jos innpostus ja spontaanisuus poljetaan jalkoihin jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuossa toisessa ketjussa valitettiin myös näistä edustusjoukkueista...
joukkueissa pitää kaikkien päästä pelaamaan, olen samaa mieltä!
mutta myös samaa mieltä kuin kolmonen
harjoittelee myös yksin.
Mutta joukkuepeliä ei voiteta, jos on yksin kentällä, niin pitää harjoitella myös toisten kanssa. Esim. jaliksessa ei voiteta, jos on huippulahjakkaita kenttä täynnä. Pitää osata pelata yhteen ja siinä tarvii pelisilmää.
Toisaalta tarvii myös taitavia yksilöitä ja niitä yksilötaitoja voi harjoitella omalla takapihalla.
Jos olisi paljon taitavia molemmilla saroilla, niin Suomen fudin nousisi.
jos huippulahjakkaat tietää paikkansa, vai miten joku real madrid voittaa pelinsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää osata pelata yhteen ja siinä tarvii pelisilmää.
Eli pelkkä pallon käsittely ei todellakaan riitä, vaan lahjakkaalla jalkapalloilijalla on myös pelisilmää ja hän osaa käyttää toisia hyväksi pelissä?
Ei niin että hän pelaa yksin. Silloinhan hän ei ole joukkuepelaaja!
Pitää osata pelata yhteen ja siinä tarvii pelisilmää.
Eli pelkkä pallon käsittely ei todellakaan riitä, vaan lahjakkaalla jalkapalloilijalla on myös pelisilmää ja hän osaa käyttää toisia hyväksi pelissä? Ei niin että hän pelaa yksin. Silloinhan hän ei ole joukkuepelaaja!
ei mikään joukkue voita, jos siinä ei ole huippuja = tarvii harjoitella yksin myös
mutta jos kaikki ovat vain yksilösuoritukseltaan huippuja, eivätkä halua puhaltaa yhteen hiileen, niin joukkue ei voita. Joukkuepeliä ei voi opiskella itsekseen.
En tiedä, kumpaa Suomelta puuttuu. Joitakin huippuja on, mutta ei tarpeeksi, veikkaan. Lapsi viedään joukkueen treeneihin, mutta aika harvoin tuolla pihoilla näkyy ketään yksin tai kaverin kanssa harjoittelemassa, taikka vanhempien. Siis, kyllä joskus näkyy, mutta aivan liian harvoin.
Suomessa kesä on lyhyt, mutta silloin on loma jalkapallosta yhden kuukauden ajan. Järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikasi taantuu vaikkapa 15-vuotiaaksi mennessä ja valmentajat katsovat, ettei hän olekaan huippulahjakkuus, niin haluaisitko silti että hän harjoittelee niiden huippujen kanssa vai tyydytkö vähemmän lahjakkaiden seuraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkomaalaistaustaisen ja suomalaisen valmentajan eron pojan jalkapalloharkoissa. tulevat ekaluokkalaiset kyseessä. Suomalainen panosti kauheasti kuvioihin ja syöttelyyn jne. toinen taas sanoi, että näiden ei tarvi vielä tuohon perehtyä vaan pallonkäsittely ja hallinta sekä touhuamisen ilo on tärkeintä pienille... ja arvaatkaapa kumman poika oli parempi pelaajana..?
Se oli se sama poika, joka ei ikinä moittinut muita pelaajia vaan aina kannusti. ja siirtyi isompien joukkueeseen.
...että ap:n otsikko on huonointa suomen kieltä mitä ikinä olen lukenut...vasta varsinaisen tekstin lukemalla sai aavistuksen mitä sillä mahdollisesti tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odottelin tätä viestiä! Olen samaa mieltä. t.ap
Ja painia harrastavan lapsen äitinä osaan sanoa ettei ikäkään tarkoita kuka vahvin..
Melkoista habatusta mammalta, että lahjakkaat pitää ihan omaan porukkaan niputtaa.
Minua ei kiinnosta teidän lapsen loppuunpalattaminen kuin että säälittää. Vai 20 h viikossa omaa lajia. Jalkkiksessakin riittää ihan vaan pihapiirissä pelailu, ei se että mennään erikseen reenaamaan. Tämä on tätä suomalaista ajattelua. Ja ihmetellään kun ne menestyy jotka kasvaa EI harjotellen paremmiksi.
Iso pelko on että lapsi palaa puhki, hän ei ehkä koskaan yllä tavoitteeseen: mitä sen jälkeen? Ei ole muuta lajia kui se joka ottaa paljon eikä anna mitä "toivotaan"? Todella suppeassa lapsen kaikki muu harrastaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12v on varmaan jo enemmän ok, koska tuon ikäisistä eron näkee. Mutta tuo jalkapallomamman lapsi taisi olla 7-8v, jolloin ei aina varsinaista lahjakkuutta näe ja kehitys saattaa muuttaa tilannetta paljonkin.
Lisäksi niille ei niin lahjakkaille pitäisi mahdollistaa pelaaminen, eikä istuttaa penkillä. Vähemmän lahjakkaita kun oli vain istutettu pelissä, vaikka olisivatkin oman tasoisessaan (lue heikommassa) joukkueessa.
Itse olen jalkapallomamman kanssa samaa mieltä, mutta kyllä myös sinun kanssasi. Tason mukaan jako voidaan tehdä ja olisi hyvä tehdä, mutta sitä ei saa tehdä liian aikaisin liian nuorille lapsille. Jos tuota tason mukaan eroa ei jossain vaiheessa tee, niin myös ne lahjakkaat turhautuvat. Myös niille ei lahjakkaille pitää mahdollistaa harrastaminen.
Vaikka minullakin lapset kuuluvat "lahjakkaisiin", niin ymmärrän erittäin hyvin jalkapallomamman pointin. Erityisesti joukkuelajeissa tämä näkyy toisin kuin yksilölajeissa. Vaikka iän kasvaessa kilpa- kuin kilpalajissa tippuu yhä useampi lapsi joko omasta tahdostaan tai tiputetaan ulkopuolelle. Ehkäpä tässä se dilemma onkin, että kaivattaisiin HARRASTUStoimintaa enemmän kuin KILPAtoimintaa.
12v on varmaan jo enemmän ok, koska tuon ikäisistä eron näkee. Mutta tuo jalkapallomamman lapsi taisi olla 7-8v, jolloin ei aina varsinaista lahjakkuutta näe ja kehitys saattaa muuttaa tilannetta paljonkin.
Lisäksi niille ei niin lahjakkaille pitäisi mahdollistaa pelaaminen, eikä istuttaa penkillä. Vähemmän lahjakkaita kun oli vain istutettu pelissä, vaikka olisivatkin oman tasoisessaan (lue heikommassa) joukkueessa.
Itse olen jalkapallomamman kanssa samaa mieltä, mutta kyllä myös sinun kanssasi. Tason mukaan jako voidaan tehdä ja olisi hyvä tehdä, mutta sitä ei saa tehdä liian aikaisin liian nuorille lapsille. Jos tuota tason mukaan eroa ei jossain vaiheessa tee, niin myös ne lahjakkaat turhautuvat. Myös niille ei lahjakkaille pitää mahdollistaa harrastaminen.
Vaikka minullakin lapset kuuluvat "lahjakkaisiin", niin ymmärrän erittäin hyvin jalkapallomamman pointin. Erityisesti joukkuelajeissa tämä näkyy toisin kuin yksilölajeissa. Vaikka iän kasvaessa kilpa- kuin kilpalajissa tippuu yhä useampi lapsi joko omasta tahdostaan tai tiputetaan ulkopuolelle. Ehkäpä tässä se dilemma onkin, että kaivattaisiin HARRASTUStoimintaa enemmän kuin KILPAtoimintaa.
Juuri muuten oli tutkimustuloksia jossain lehdessä että ne alkuvuonna syntyneet ovat vahvemmilla useissa lajeissa. Eli vaikka syntymäkuukausi ei AINA ole merkittävä, niin tilastollisesti se on ja sillä ON vaikutusta. Ap yleistää nyt yhden esimerkin kohdalla, jonka osalta olisi kiva myös tietää mikä laji on kyseessä?
Sitten jatkoa tuohon että moni seura nyt yhdistää samoihin ryhmiin sekä kilpatoimintaa kaipaavat lapset, että harrastustoimintaa kaipaavat ja tämä ei toimi koska tahtina pyritään etenemään usein siltä väliltä. Se valmennus ei repeä joka puolelle panostamaan, joten yleensä varsinaiset valmentajat ottavat vasta ne lahjakkaat isot teinit ja aikuiset hoiviinsa ja useissa lajeissa nuoremmilla on valmentajina lasten vanhempia ilman valmennuskoulutusta ja lajikokemusta, jolloin taas sitä huippuvalmennusta ei välttämättä saada. Ongelma on pitkälti resurssit ja miten ne on kohdennettu.
Ne lahjakkaat lapset kaipaisivat varmaan viimeistään 10-12v iästä eteenpäin vaativampia treenejä ja nopeampaa edistymistä, mutta se vaatisi riittävän kokoisen lahjakkaiden ryhmän ja rautaisen valmentajan. Tälläisiä seuroja ei paljoa ole ja sitä varten monen pitäisi olla valmis kuskamaan lasta usein kauemmaksi huippuseuroihin (joita ei Suomessa joka paikalla ole).
Toisaalta ne harrastustoimintaa kaipaavat haluavat myös harrastaa ja he kaipaavat myös sitä peliaikaa. Pelkät treenit eivät tosiaan yleensä riitä pitämään laji-intoa ja harrastusta yllä, sillä ne pelit ja kilpailut ovat juuri usein se lajin "suola" ja antaa innostusta.
Nyt kun usella paikkakunnalla yhden ja saman seuran pitää pystyä huomioimaan molemmat niin että nämä saattavat vielä harjoitellakin yhdessä, niin yhtälö ei toimi. Eli minusta pitäisi molempien tarpeet huomioida ja mahdollistaa. Ja vielä niin että se kumpaan ryhmään kuulut lapsena ei voi olla kiveen hakattu, vaan taitotason ja motivaation muutoksen myötä myös siirtyminen ryhmästä toiseen on mahdollista. Siis nousu kilparyhmään pitäisi olla oikeasti mahdollista, mutta myös siirtyminen harrastusryhmään.
pojat kyllä iitse hyvinkin tarkkaan tietävät toistensa pelitaidot ja vertailevat itseään toisiin jne. Ei ole kiva, jos jossain pelissä kentällä on täysin erilailla pelaavia poikia. Peli sujuu kaikkien kannalta mukavammin, kun kaikki ovat suht samantasoisia.
Lahjakkuudesta en tiedä, mutta näen suuria eroja peli-innossa, voittamisen tahdossa, rohkeudessa mennä tilanteisiin jne. sekä lasten omassa halussa kehittyä lajissaan.
Syntymäkuukausi ei varmaan kaikkien kohdalla ole se ratkaiseva. Kuopuksemme pelaa ed. vuonna syntyneiden joukkueessa ja on syksyn lapsia ja on silti innokkaampien tasoryhmässä ja siinäkin parhaiden=innokkaimpien joukossa.
ettei kaikki ole lahjakkaita. Lahjakkaissakin on eroja, oma joukkonsa on ne huippulahjakkaat.
että on lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita. ei vähemmän lahjakkaille tuo onnea se, että kaikki keinotekoisesti tasapäistetään ja luodaan illuusio siitä että eroja ei ole. parempi olisi auttaa lasta ymmärtämään että eroja on, löytää omat vahvat puolensa ja oppia hyödyntämään niitä.
samalla lailla lahjakkasille on karhunpalvelus jos heitä ei päästetäö edistymään omaan tahtiinsa ja kannusteta eteenpäin. mistä tulee seuraavat huippuosaajat jos innpostus ja spontaanisuus poljetaan jalkoihin jo lapsena.
ettei kaikki ole lahjakkaita. Lahjakkaissakin on eroja, oma joukkonsa on ne huippulahjakkaat.
että on lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita. ei vähemmän lahjakkaille tuo onnea se, että kaikki keinotekoisesti tasapäistetään ja luodaan illuusio siitä että eroja ei ole. parempi olisi auttaa lasta ymmärtämään että eroja on, löytää omat vahvat puolensa ja oppia hyödyntämään niitä.
samalla lailla lahjakkasille on karhunpalvelus jos heitä ei päästetäö edistymään omaan tahtiinsa ja kannusteta eteenpäin. mistä tulee seuraavat huippuosaajat jos innpostus ja spontaanisuus poljetaan jalkoihin jo lapsena.
Ongelma ei olekaan etteikö ne vähemmän lahjakkaat tiedä eronsa niihin lahjakkaisiin pelaajiin, vaan se että he eivät pääse pelaamaan koska eivät lahjakkaita! Kyllä siellä seurassa nopeasti ne vähemmän lahjakkaat tietävät mitä eivät osaa ja tulee tunne etteivät osaa loppujen lopuksi mitään.
Tottakai vähemmän lahjakkaidenkin pitäisi (huom. konditionaali) löytää valmennuksen avulla omat vahvat puolensa ja oppia hyödyntämään niitä ihan niin kuin lahjakkaidenkin. Ongelma on vain että valmennus ei panosta yhtään näihin ei lahjakkaisiin ja siten eivät opi löytämään ja hyödyntämään omia vahvoja puoliaan. He ovat niitä seuroissa "syrjittyjä" jotka yleensä tippuvat ajan myötä pois, vaikka tykkäisivätkin lajista ja haluaisivat harrastaa sitä.
Eli sinänsä aika hoitaa yleensä sen että kun ikää tulee lisää, niin vähemmän lahjakkaat eivät enää harrasta. Ja kun taas tulee ikää lisää, niin karsitaan jo alkujaan lahjakkaista niitä heikoimpia jne. Lopulta aikuisten ikäluokissa on enää ne lahjakkaimmat ja motivoituneimmat jäljellä. Eli sitä tiputusta se on koko ajan...
Mutta vaihtoehdoksi voi etsiä "puulaakisarjan" porukan. Ei siis seuraa, joka tähtää tavoitteelliseen kehittymiseen, vaan sellaisen harrasteporukan. Aikuisille näitä on jo pilvin pimein, lapsille vaan vähemmän. Seurat haluavat kuitenkin pitää mahdollisimman laajan pelaajamateriaalin, josta karsia ja joka myös maksaa seuralle.
Minkälaisen itsetunnon 6v. saa, kun istuu vaihtopenkillä matsejen ajan.
Noin ei kohdella pieniä lapsia, vaan kaikkien täytyy antaa pelata.
No kyllä mulle tuli heti selväksi, että pakko lopettaa koko laji.
No mun pojasta tuleekin kilpauimari ja kaikki saa uida ja kehittyä.
Uiminen onkin hieno laji verrattuna jalkapalloon.
Alue: Aihe vapaa
erikseen. Edustusjoukkueeseen pääse ne oikeasti lahjakkaat. Ja kaupunkisarjassa pitäis saada pelata kaikkien tasapuolisesti! Siellä ei sais vaikuttaa tuo lahjakkuus.
Toki pienemmissä kaupungeissa ei tämä jako onnistu. Mutta ei se ole oikeasti lahjakkaalta pois, jos vähemmän lahjakkaatkin saavat pelata. Lahjakkaidenkin on hyvä oppia, että vaikka ollaan häiviöllä, siitä ei saa toisia syyttää vaan itse vaan tehdä oma osansa parhaansa mukaan ja se riittää. Sitä paitsi lapsena lahjakkaat eivät välttämättä ole enää aikuisena lahjakkaita ja päin vastoin...