Lue keskustelun säännöt.
ORIVEDELLÄ KOULUAMMUSKELU
30.03.2012 |
Kommentit (40)
Kulissien takana voi olla vaikka seksuaalista hyväksikäyttöä tai ei edes mitään niin vakavaa - vaikkapa kylmä ilmapiiri, vanhempien väheksyvä suhtautumienn lapseen jne. Ja sitten jos on herkkä yksilö niin hänestä tulee kouluampuja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on erittäin huolestuttava ilmiö, jolle pitäisi kiireesti ruveta tekemään jotakin. Miksi päättäjät nukkuvat? Nuorten syrjäytymiseen ja pahoinvointiin on heti ruvettava kiinnittämään paljon enemmän huomiota!!! Nimim. miten tässä uskaltaa lapsensa kouluun laittaa?!
Miksi vanhemman nukkuvat. Olisko jo aika herätä ja miettimään, mitä hittoa olemme vanhempina, naapureina, ystävinä jne tekemässä. Samassa veneessä me kaikki olemme, VASTUUSSA. Eihän ammattiavun määrää voi loputtomiin kasvattaa, jos ei vanhemmat herää!
Tuolla on kasvamassa vailla kodin turvaa ja huolenpitoa oleva joukko lapsia ja nuoria. Täällä on turhaa huudella päättäjien päätösten perään, jos on itse passiivisena vaan tilanteen vietävissä, esim. erinlaiset lastensuojelu organisaatiot hakevat aktiivisesti tukiperheitä jne. ja tälläkin hetkellä on satoja lapsia, jotka tarvitsevat perheitä, mutta heitä ei vaan ole.
onko sulla mitään kuvaa, mistä sä puhut?
Kyse ei ole siitä, että vanhemmat olisivat passiivisia ja apu tulisi vain ja ainoastaan ulkopuolelta ja ulkopuolisesta aloitteesta. Ongelma on nykyään siinä, että kun vanhempien omat keinot ei ahkeran yrityksen jälkeenkään riitä, niin sen ammattiavun, esimerkiksi psykologin tai psykiatrin saaminen kestää helposti lähemmäs vuoden. Voin kertoa esimerkiksi kaksi tarinaa oman lapseni kohdalta.
Meidän lapsella diagnsoitiin kolmannella luokalla aspergerin oireyhtymä. Oireet alkoivat heti kun koulu alkoi, alkoi mennä huonosti. (Sitä ennen lapsi oli ollut perhepäivähoidossa ja pienessä mukavassa eskarissa, jossa kaikki meni hyvin, mutta 18 oppilaan ekaluokassa ei mennyt.) Siinä yritettiin omin voimin ja oppilashuoltosysteemin voimin tokaluokan syksyyn asti, jolloin vihdoin saatiin lähete latenpsykiatrian poliklinikalle. Läheteestä kesti 4 kuukautta, kun odotettiin aikaa, mutta kun lopulta soitin sinne, että tuleeko sitä ollenkaan, meidät oli kuulemma unohdettu laittaa jonoon. Meni vielä kolmisen kuukautta, kunnes meidät lopulta kutsuttiin alkupalaveriin. Sen jälkeen tutkimuksia tehtiin muutama kuukausi, tosin niiden aikana piti pitää kesän mittainen tauko kun kaikki lääkärit oli lomalla ja lopulta kolmannen luokan syksyllä saatiin se diagnoosi ja kuntoutustoimet käyntiin. Koko sen kaksi ja puoli vuotta koulunkäynti mene koko ajan enemmän ja enemmän päin pe***että sekä sosiaalisesti että oppimisen kannalta ja lapsi ahdistui enemmän ja enemmän.
Sitäpaitsi vaikka jo tutkimusten alussa vanhemmille selvisi, mistä todennäköisesti on kyse (Meille alettiin puhua todennäköisestä diagnoosista hyvin varhaisessa vaiheessa) ja mikä on se tapa, jolla tämmöisiä lapsia pitää yrittää ohjata, - me kävimme neuropsykologisten lasten ohjaamiskursseilla ja luimme ison kasan kirjallisuutta ja panimme kaikki neuvot täytäntöön, jolloin kotielämä palasikin normaaleihin uomiin - koulussa käytettiin itsepintaisesti ihan eri tapoja ja pieleen meni - niin pitkälti, että sen diagnoosin saamisen jälkeen kesti noin viidennen luokan syksyyn asti, ennenkuin tilanne alkoi normalisoitua ja olla hallussa.
Toinen tapaus alkoi seiskalle siirryttäessä syksyllä. Kai nyt, rutiineja tarvitseva lapsi siirtyy uuteen kouluun ja saa monta uutta opettajaa ja toimintatapaa lisää. Ei ollut mikään yllätys minulle, ja koulukin yritti siihen varautua, mutta ei se riittänyt. Ongelmat alkoivat syksyllä tiettyjen opettajien ja muutamien luokka"kaverien" kanssa ja vaikka kotona yritettiin kaikkemme ja poika kävi koulussa kuraattorinkin juttusilla kerran, kevääseen mennessä ne laajenivat niin, että tammikuussa kirjoja paiskeltiin kerran jo koulussakin ja sen jälkeen poika kieltäytyi menemästä enää kouluun, koska ei siellä kuitenkaan pysty miellyttämään ketään. No siinä alakoulun loppupuolella meidät oli jo potkaistu pois julkisen terveydenhuollon järjestelmistä, eikä meillä siis ollut hoitotahoa, vaikka lapsella on pysyvä diagnoosi, koska meillä meni "liian hyvin". nyt kun ei sitten enää mennytkään, piti hankkia uusi lähete psykiatrille. Tiesin, että sen saa koululääkäriltä, joten soitin kouluterkalle, joka lupasi tavata meidät kahden viikon päästä ja antoi sitten silloin lääkäriajan taas kahden viikon päähän ja lääkäri lupasi selvittää, miten homma tästä etenee. Selvittämiseen meni häneltä kuukausi, jonka jälkeen koulupsykologi alkoi tehdä uudestaan niitä älykkyys- ja trauma- ja muita testejä, jotka jo oli silloin diagnoosia tehdessä tehty, mutta ne eivät kuulemma ole voimasssa kuin 2 vuotta. Niiden tekemiseen meni taas reilu kuukausi. Vasta niiden jälkeen, kun niistä ei paljastunut mitään erityistä, saatiin se lähete. Tässä vaiheessa oli toukokuun loppu. Kesäkuun ekalla viikolla nuorisopsykiatriasta soitettiin minulle, että onko meidän kriisi kouluongelma vai kotiongelma, kun jos meillä ei kotona ole hirveitä akuutteja ongelmia, niin he pitäisivät mielellään kesälomansa ennen kuin tapaisivat meitä. Yksinkertaisuuttani sanoin, että kyllä me kotona pärjätään, jos sitten heti syksyn aluksi päästää eteenpäin. TÄmä oli miun virheeni, sen myönnän, vaikka tottahan minä puhuin ja jos olisin valehdellut jotta me pääsuisimme nopeammin eteenpäin, olisin ehkä vienyt paikan joltakulta sellaiselta, jolla OLI akuutti kriisi myös kotioloissa.
No meni sitten syksyyn ja syyskuussa tavattiin vihdoin psykologia ja lääkäriä ja tehtiin lisää erilaisia testejä ja lopulta lääkäri määräsi lääkkeen. Ensimmäinen lääke ei kuitenkaan pojalle sopinut. Sen selvittämiseen meni kuukausi. Toisesta lääkkeestä tuli ensin väärä annos. Senkin selvittämiseen meni kuukausi. Oikea annos alkoi purra siis joulukuussa, paria viikkoa vaille vuosi sen jälkeen kun olimme alkaneet hakea apua.
Jo silloin seiskaluokan keväällä minä hankin koululle luonnoitsijan, joka kävi kertomassa heille siitä, miten asperger-oppilaita opetetaan ja olisi osannut antaa ihan täsmäneuvoja täsmäongelmiinkin (luokalla on kaksi muutakin assia, joten ei olisi pitänyt mennä hukkaan ja sitäpaitsi samat keinot ovat hyödyksi ihan tavisoppilaillekin, sanovat psykologit) mutta opettajista vain pari kävi sitä kuuntelemassa.
Mun mielestä sun syyte on nyt vähän väärässä paikassa. Olen minä kyllä erinäisissä vaihesissa miettinyt, pitäisikö lapsi ottaa kotikouluun - ja eräänä kauheana keväänä teinkin väliaikaisesti niin - mutta kun lapsella on sosiaalisia ongelmia niin niiden harjoitteleminen ja mallioppiminen on kuitenkin tutkitusti aika tärkeää, joten olemme sitä ratkaisua välttäneet.
Kun on niin valitettava tapaus. Pitkäpippuiset pyssyt kielletään ja kouluihin tulee turvatarkastus,metallinpaljastimet. Tyyppi taas kiusattu tapaus ja firman tyyppi joku jolle oli katkera. Ex-pomo,kiusaajan isä tms... Eli koulukiusaamiseen on puututtava heti eikä vasta siinä vaiheessa kun uhri alkaa masentua. Mikä siinä on ettei vanhempien kanssa pystytä palaveeraamaan ja vanhemmat hyväksymään sitä,jos oma lapsi onkin häirikkö?
Jos kaikki vanhemmat, koulu ja viranomaistiet tekisivät yhteistyötä, olisi lasten/nuorten auttaminen huomattavasti helpompaa.
Oikeasti kyse on siitä, että kuka suostuu ottamaan vastuun muidenkin hyvinvoinnista. Saanko minä onjentaa naapurin lasta pihalla, saako hän ojentaa minun lapsiani? Missä on paljon puhuttu kodin ja koulun yhteistyö?
Jos kaikki vanhemmat, koulu ja viranomaistiet tekisivät yhteistyötä, olisi lasten/nuorten auttaminen huomattavasti helpompaa.
Oikeasti kyse on siitä, että kuka suostuu ottamaan vastuun muidenkin hyvinvoinnista. Saanko minä onjentaa naapurin lasta pihalla, saako hän ojentaa minun lapsiani? Missä on paljon puhuttu kodin ja koulun yhteistyö?
ja numeron 26 mielestä olisi aika tärkeää, että rahaa ohjattaisiin lasten- ja nuortenpsykiatriaan sen verran, että lääkäreitä riittäisi ja odotusajat eivät olisi vuotta, vaan apua saisi heti kun sitä hakee... Vuosi on aika pitkä aika silloin kun pää hajoaa ja ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän täällä voi, kun raapaista pintaa. Eikä ollut mikään syyte, vaan herättelyä.
Itse olen kolmen moniongelmaisen sijaisäiti ja perhekodissa töissä ja tiedän, että yksittäinen vanhempi ei paljoa voi, jos hän ei saa apua. Eikä sekään auta, että loputtomiin lisätään ammattiauttajien määrää ja päättäjät tekevät päätöksiä, määrärahoja lisätään, jos vanhemmat sulkevat ongelmansa kodin seinien sisäpuolelle.
Että apua uskallettaisi hakea. Ikävä kyllä mulla vaan tulee siitäkin mieleen, että mun sukupolvelle ainakin on onnistuttu jo hyvin opettamaan se, että terveyskeskukseen saa mennä vain, jos on pää kainalossa. Sillä jos liian pieniä vaivoja menet sinne valittamaan, niin sut nauretaan pihalle, eli lääkäriaikaa ei edes anneta. Hoitaja pyytää katselemaan kotona miten vaiva etenee.
Mun ikäisille on siis opetettu ihan kantapään kauttakin, että yhteiskunna varoja ei saa tuhlata, jollei ole todellinen hätä. Ja se on niin nöyryyttävää mennä sinne hoitajan luukulle, kun omasta mielestä tarvitsisi lääkäriä, ja sitten käännytetään kotiin. Jo yhdenkin kokemuksen jälkeen voi monelle käydä niin, että seuraavalla kerralla ei enää edes lähdetä kotoa sinne hoitajan luukulle anelemaan lääkäriaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23-vuotias mies oli seurustellut 16-vuotiaan tytön kanssa. Tyttöä haettiin kaksi viikkoa sitten, kun oli karannut kyseisen miehen kanssa. Löydettiin ja näköjään nyt suhde oli loppunut. Miehelle oli haettu lähestymiskieltoa, mutta asia ei ollut vielä ehtinyt eteenpäin. Ensin mies ampui tytön isää ja sieltä tytön koululle ampumaan.
Eli kuinka saadaan nuoret miehet käsittelemään pettymyksiä ilman, että tarvii ottaa se ase käteen? Näitä tapauksia on viime aikoina ollut huolestuttavan paljon.
Kun on niin valitettava tapaus. Pitkäpippuiset pyssyt kielletään ja kouluihin tulee turvatarkastus,metallinpaljastimet. Tyyppi taas kiusattu tapaus ja firman tyyppi joku jolle oli katkera. Ex-pomo,kiusaajan isä tms... Eli koulukiusaamiseen on puututtava heti eikä vasta siinä vaiheessa kun uhri alkaa masentua. Mikä siinä on ettei vanhempien kanssa pystytä palaveeraamaan ja vanhemmat hyväksymään sitä,jos oma lapsi onkin häirikkö?
Itse olen tuon koulun oppilas ja olin ampumavälikohtauksen aikana koulussa. Ampuja oli tullut surmaamaan exänsä jonka kanssa oli karannut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Emme voi kuin kiittää atk:n opettajaa hänen toiminnastaa ampujaa kohtaa. Ilman häntä oli tyttö kuollut ja todennäköisesti muuta 9:n oppilaista. Surmaaja näki käytävillä oppilaita mutta ei yrittänyt tappaa heitä. Ainoastaan yksi koulun oppilaista oli ollut hänen uhkauksen alla. Ampuja oli myös entinen koulun oppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on erittäin huolestuttava ilmiö, jolle pitäisi kiireesti ruveta tekemään jotakin. Miksi päättäjät nukkuvat? Nuorten syrjäytymiseen ja pahoinvointiin on heti ruvettava kiinnittämään paljon enemmän huomiota!!! Nimim. miten tässä uskaltaa lapsensa kouluun laittaa?!
Miksi vanhemman nukkuvat. Olisko jo aika herätä ja miettimään, mitä hittoa olemme vanhempina, naapureina, ystävinä jne tekemässä. Samassa veneessä me kaikki olemme, VASTUUSSA. Eihän ammattiavun määrää voi loputtomiin kasvattaa, jos ei vanhemmat herää!
Tuolla on kasvamassa vailla kodin turvaa ja huolenpitoa oleva joukko lapsia ja nuoria. Täällä on turhaa huudella päättäjien päätösten perään, jos on itse passiivisena vaan tilanteen vietävissä, esim. erinlaiset lastensuojelu organisaatiot hakevat aktiivisesti tukiperheitä jne. ja tälläkin hetkellä on satoja lapsia, jotka tarvitsevat perheitä, mutta heitä ei vaan ole.
Eihän täällä voi, kun raapaista pintaa. Eikä ollut mikään syyte, vaan herättelyä. Itse olen kolmen moniongelmaisen sijaisäiti ja perhekodissa töissä ja tiedän, että yksittäinen vanhempi ei paljoa voi, jos hän ei saa apua. Eikä sekään auta, että loputtomiin lisätään ammattiauttajien määrää ja päättäjät tekevät päätöksiä, määrärahoja lisätään, jos vanhemmat sulkevat ongelmansa kodin seinien sisäpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan nuku missään, eivät päättäjät eivätkä vanhemmat. Nykyaika on vain tällaista. Nuorilta vaaditaan aivan liikaa, siitä tämänkaltaiset ammuskelut johtuvat.
Sitäpaitsi tämä ammuskelu johtui muksujen suhteen kariutumisesta. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mutta kun suhde sitten katkeaa, aloitetaan ammuskelu. Niin tyypillistä, hohhoijaa
tuolla tyypillä oli 3 luvalista asetta?
Nykyinen aselaki ei vaan anna mahdollisuutta ottaa pyssyjä pois vaan suorastaan vaatii niin tekemään!
Hänelle oli haettu lähestymiskieltoa. Se ja aikaisempi käyttäytyminen edellyttävät yksiselitteisesti vähintäänkin harkintaa ja henkilön puhuttelua asiassa.
Aselaki toimisi jos poliisi viitsisi sitä noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi tuolla tyypillä oli 3 luvalista asetta?"
Harrasti metsästystä, silloinhan saa noita hankkia. Metsästyskivääri, haulikko ja pienoiskivääri. Laillisia aseita metsästykseen. Merkinantopistooliin ei ollut miehelä lupaa.
Jos henkilölle on haettu lähestymiskeiltoa niin mielestäni aseet tulisi tällöin HETI käydä pois. Sen tästä voisi oppia ja muuttaa käytäntöä.
Aiheesta olisi ilonpäivätullut homskuille, jos ampuja olisi ollut mamu ja sata aloitusta vauvapalstalle hetkessä...
Mun 2 isosiskoo on siel koulus meidän ala-asteen luokassa sinne on jotain 100m ni nähtii amblulanssit ja poliisit...
"Miksi tuolla tyypillä oli 3 luvalista asetta?"
Harrasti metsästystä, silloinhan saa noita hankkia. Metsästyskivääri, haulikko ja pienoiskivääri. Laillisia aseita metsästykseen. Merkinantopistooliin ei ollut miehelä lupaa.Jos henkilölle on haettu lähestymiskeiltoa niin mielestäni aseet tulisi tällöin HETI käydä pois. Sen tästä voisi oppia ja muuttaa käytäntöä.
Aiheesta olisi ilonpäivätullut homskuille, jos ampuja olisi ollut mamu ja sata aloitusta vauvapalstalle hetkessä...
näköjään epäselvästi. Olisi pitänyt laittaa "Miksi tuolla tyypilla oli edelleen luvat 3 aseeseen vaikka käytös oli ollut mitä oli?"
Ja kyllä ne neekeritkin vielä ammuskelevat -se vaan kestää sen 25 vuotta kunnes radikaali islam on täällä siinä muodossaan kun se on jo muualla. Sen verran Suomi on jäljessä ihan kaikessa.
Oriveden yläasteella on tapahtunut ampumavälikohtaus. Pirkanmaan poliisi vahvistaa tapahtuneen, mutta lupaa tarkempia tietoja vasta tiedotteella. Poliisita kerrotan kuitenkin, että tilanne on nyt ohi.
Aamulehden saamien tietojen mukaan paikallisessa koulussa olisi ammuttu haulikolla. Asialle ei ole saatu vahvistusta.
Koululaisten kerrotaan lukittautuneen luokkahuoneisiin. Ainakin osa koululaisista on soittanut vanhemmilleen.
Aiheesta lisää hetken kuluttua.
Joten se siitä...