Vanhemmat! Minne kannustatte lapsianne jatko-opintoihin?

lukion jälkeen mennään jatko-opiskelemaan seuraavaan kouluun ja voin kertoa, että sen seuraavan koulun jälkeen karenssia on taas vain se 5 vuorokautta.



Sinänsä mun mielestä työttömyyskorvaus ei ole mikään peruste valita jatko-opintopaikkaa peruskoulun jälkeen, vaan nuoren pitää tähdä tä siihen, että hän saa töitä eikä tarvitse sellaisia korvauksia.



Omaa teiniäni kannustan todennäköisesti kymppiluokalle. On kielissä petrattavaa.

Juu no saattoi jäädä ajatus vähän kesken aloituksessani, tarkoitukseni olikin tuoda esille se valitettava tosiasia, että mitä jos lasta ei kiinnosta koulunkäynti ja saa niin huonot paperit, ettei niillä yksinkertaisesti pääse minnekään. Ja tätä ajatusta hain takaa niin lukion kuin ammattikoulun käyneidenkin tulevaisuutta ajatellen.



En usko, että kukaan tosissaan valitsee jatko-opintopaikkaa sen mukaan, kummasta aletaan nopeammin maksaa työttömyyskorvauksia, mutta mielestäni tuokin ajatus pitäisi ottaa huomioon. Lapseni luokalla opo yrittää ohjata lukioon jokaisen, jonka ka on niin hyvä, että sinne pääsee. En usko, että lapsi, jonka ka on sen 7,02, tulee välttämättä saamaan niin hyviä papereita, että niillä pääsisi minnekään. Jollei kiinnostusta lukemiseen ole ollut ensimmäisen 9 vuoden aikana, niin en usko että sitä yhtäkkiä tulee jostain 3 seuraavan vuoden aikana.





AP

[i En usko, että lapsi, jonka ka on sen 7,02, tulee välttämättä saamaan niin hyviä papereita, että niillä pääsisi minnekään. Jollei kiinnostusta lukemiseen ole ollut ensimmäisen 9 vuoden aikana, niin en usko että sitä yhtäkkiä tulee jostain 3 seuraavan vuoden aikana.

AP

[/quote]

aika monilla se kiinnostus nimittäin löytyy ja oppimistekniikoissakin kehittyy myöhemmin.

Itse olen amiksen ope alalla, joka on erittäin vaativa. Ala on kuitenkin pieni ja tulijoita ei ole paljon, joka johtaa siihen, että heikollakin todistuksella saattaa päästä sisään. Mutta alle 8 matikan numerolla ei meillä voi pärjätä.



Ammattikoulua valitsevien kannattaa miettiä, että minkä tyyppinen ala on ja onko siinä paljon teoriaa. Kaikki amisalat eivät ole vaan sitä "käsillä tekemistä"...

Jos lapseni haluaisi jompaan kumpaan, sallittakoot se hänelle. Itse tosin ehkä toivoisin lapseni valitsevan lukion tai edes kaksoistutkinnon. Mutta nuoren ei tarvitse mennä äitinsä toiveiden mukaan ja hän saa päättää itse oman polkunsa. Tuen häntä päätöksessään.



Tosin työkkärin karenssia en missään nimessä nostaisi esille, sillä asia vaikuttaa hyvällä tuurilla koko tulevaisuuteen, josta joku 5kk on häviävän pieni osa. Jos joku valitsee polkunsa työkkärin mukaan, hän lienee lievästi hakoteillä. Hyvä, ettei moista opotkaan nosta esille!

Itse olen amiksen ope alalla, joka on erittäin vaativa. Ala on kuitenkin pieni ja tulijoita ei ole paljon, joka johtaa siihen, että heikollakin todistuksella saattaa päästä sisään. Mutta alle 8 matikan numerolla ei meillä voi pärjätä.

Ammattikoulua valitsevien kannattaa miettiä, että minkä tyyppinen ala on ja onko siinä paljon teoriaa. Kaikki amisalat eivät ole vaan sitä "käsillä tekemistä"...

Niin kuin esiin on jo tuotu, ei tuo karenssi ole mikään kriteeri. Lähtökohtaisesti ole varautunut elättämään lapseni lukion loppuun - ja tässä yhtälössä 5 kk ei ole mikään kriteeri suuntaan tai toiseen.



Lapset jatkaa kykyjensä mukaan. Totta on, ettei lukioon pidä tunkea lapsia, jotka eivät ole siitä yhtää kiinnostuneita. Ammattikoulu on myös hyvä koulu. Mutta yhtä hyvin kannattaa huomioida, ettei ammattikoulu ole aina helppo vaihtoehto. Sieltäkin pitäisi löytää oikea ala ja monet esim. tekniset alat vaativat jonkinlaisia kädentaitoja - tästä peruskoulun päästötodistus ei mittaa - ainakaan huono keskiarvo ei tarkoita hyviä kädentaitoja.

kyllä se on lain mukaan on odotusaika eikä karenssi. Lisäksi nykyisin nuorten yhteiskuntatakuun ansiosta jokainen nuori pääsee 3 kuukaudessa töihin, harjoitteluun, opiskelemaan jne. eli jos on työtön, pääsee toimenpiteeseen ja saa rahaa. Eikä silloin kyslellä, onko ammattikoulutusta vai ei, päiväraha on sama.

Aika vaikea kuvitella tilannetta, että ei pääsisi edes ammattikouluun, jo on jo lukion saanut suoritettua. Kaikki eivät todellakaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun pääse, lukiostakaan.



Lapseni saa hakea ihan sinne mihin itse parhaaksi näkee. Niin minäkin olen aikanani saanut, ja maisteriksi valmistuin vasta varttuneessa keski-iässä. Itsestään selvää tietenkin oli jo minun nuoruudessani, että johonkin kouluun mennään, eikä puolta vuotta pitempään "välivuotta" vietetä.

joutui miettimään asiaa ylimääräisen vuoden, koska ei viime vuonna päässyt niihin opintoihin mitkä olisivat kiinnostaneet.

Nyt on vuoden aikana yritystä löytynyt, ja numerot parantuneet huomattavasti. Ykkösvaihtoehtona hän aikoo hakea lukioon (tietylle erikoislinjalle) ja kakkoseksi laittaa amiksen sähkölinjan (jonne voinee olla korkeampi keskiarvoraja kuin tuohon lukioon mihin haluaisi).

Tässä on nyt ihan kuunneltu hänen toiveitaan, ja hellästi kannustettu nille aloille mihin kiinnostusta tuntuu olevan.

Mahdollisia tulevia karensseja ei tässä mietitä. Toisen asteen koulutuksen jälkeen aikoo armeijaan vuodeksi, sitten on aika ihmetellä mitä isona oikeasti haluaa tehdä.

Kovasti huolissani jos lapseni pitäisi tuota karenssis päätöksentekokriteerinä. Silloinhan tavoitteena on päästä kortistoon mahdollisimman nopeaa.



Kyllä lapsella pitää olla haaveita ja vanhempien tehtävä on niitä tukea, enkä nyt tarkoita rahallisesti.

Ja vielä mielellään niin, että painopiste on ammattiopinnoissa ja yo-kirjoitukset sitten siinä sivussa vaikka ammattiinvalmistumisen jälkeisenä syksynä tai/ja keväänä.



Todennäköistä on, että menee kuitenkin lukioon.

Kolme vanhinta valitsi lukion, ja kaksi heistä on jo korkeakouluopiskelijoita, yksi abi. Yksi lapsista on ysillä ja hän aikoo hakea ammattikouluun, mutta näyttää kyllä vahvasti siltä, että ei ole pääsyä sille linjalle, mille haluaa. Sitten vaihtoehtona on kymppiluokka tai lukio.

vuoden päästä yhteishaku edessä, mutta koko yläasteen ajan olen toitottanut sitä, että lue nyt! Silloin yhteishaussa voit itse päättää minne haet, eikä tarvitse mennä sillä periaatteella että minne todistus riittää.

Olen valvonut lasteni läksyjen teot ja kokeisiin lukemiset. Joka aamu ennen kouluun lähtöä muistutan, kuinka tärkeää on myös se tuntiaktiivisuus. Voitte uskoa, kuinka teini-ikäisiä välillä ärsyttää :) Mutta, kun nyt uhraudun minä, niin teidän että lapsillani on paremmat mahdollisuudet tulevaisuudessa. Ja´mitä olen "uhrannut" jäin kotiäidiksi vuosiksi, jotta pystyisin täysin panostamaan lapsiini ja uskon, että vielä joskus kiitos edessä seisoo..olkoon se sitten se, että lapseni ovat joko menestyneitä ammateissaan, tai vaikka roskakuskeja, kunhan heillä on ollut mahdollisuus itse valita, mitä haluavat tehdä ja ovat siihen tyytyväisiä.

Näillä näkymin nuoret ovat menossa lukioon ja lukion jälkeen poika menee armeijaan ja sitten hänellä olisi tarkoitus hakea maanpuolustuskouluun. Ja nämä haaveet hänellä on ollut pikkupojasta lähtien. Tytär on vasta aloittanut yläasteen, ja hänellä ura haaveet vielä vaihtelevat.