Keskenmenon kokeneet

Kertoisitteko ystävällisesti mielipiteitänne ja kokemuksianne vielä tuosta ystävälle kertomisesta. Jos en kerro, niin tuntuu, että salaan jotain. Toisaalta se ei kuulu hänelle.

koska aavistin, ettei raskaus edennyt normaalisti. Km:n jälkeen kerroin parille läheisimmälle ystävälle ja sain paljon tukea ja lohdutusta. Omalle äidilleni ja kälylleni kerroin kun toinen raskaus oli edennyt normaalisti rv 13:lle. Samassa yhteydessä siis mainitsin km:sta kun kerroin raskaudesta. Anoppi ei tiedä km:sta vieläkään, ei kuulu sille. En katso, että kesken mennyt raskaus olisi ollut hänen lapsenlapsensa, vaikka se olikin meidän lapsemme.

juuri kun siitä itse ylitse tuntuisi päässeensä. Joku taas sanoi mulle, että olihan se lapsi hänen lapsenlapsensa ja silloin hänen kuuluisi tietääkin siitä.

ap

Kerrot, jos susta sille tuntuu, mikään pakko ei ole tiedottaa keskenmenoista.

ihan käytännön syistä (käyn töissä eri paikkakunnalla missä asun ja aamuinen neuvola = n. 2 h myöhemmin töihin). Muille en kertonut, en edes vanhemmilleni koska oli heti alusta lähtien ongelmia.



Pomo tiesi myös keskenmenosta heti, koska se sattui kesken työpäivän.



Emme myöskään ole kertoneet kellekään käyvämme hoidoissa. Ja jos hoidot onnistuvat, niin tasan tarkkaan kerrotaan vasta rv 13 jälkeen.

omille vanhemmilleni ja anopin perheelle. Itseasiassa homma meni niin, että olin kävelemässä anopille, kun matkalla alkoi vuoto. Anopille kuitenkin kerrottiin ja sanoin sitten lopuksi kun lähdettiin kotiin, että "anteeksi alakuloisuuteni, mutta matkalla alkoi vuoto ja huolestuttaa mikä se on, siksi en ole asiasta niin onnessani". Anoppipa se siihen, että "älä nyt stressaa tai se tulee varmasti ulos..." No seuraavana päivänä laitoin sille sitten tekstarin, että keskenmeno se oli. Juntti epäempaattinen anoppi kaikinpuolin. Nyt se jo ahdistelee, että milloin tulee toinen lapsi, kun esikoinen on nyt vuoden. Antakaa mun kaikki kestää.



Omat vanhempani suhtautuivat asiaan empaattisemmin ja osaanottavammin.



Mielestäni asia kannattaa kertoa, jotta säästytään ikäviltä vihjailuilta ja epäilyiltä.

siis omat vanhempani, appivanhemmat, omat siskot ja miehen sisarukset. Meillä tosin raskaus oli saatu aikaan hoidoilla, joista kaikki nämä ihmiset olivat jo ajan tasalla. Mutta vaikka olisi ollut luomuraskauskin, olisin kyllä kertonut raskaudesta heti näille läheisimmille.

juuri kun siitä itse ylitse tuntuisi päässeensä. Joku taas sanoi mulle, että olihan se lapsi hänen lapsenlapsensa ja silloin hänen kuuluisi tietääkin siitä.



ap

Asia on hyvin henkilökohtainen ja herkkä, eikä todellakaan sen luonteinen että anopilla tms. ulkopuolisilla olisi jotain oikeutta siitä tietää vs. keskenmenon kokeneella äidillä velvollisuutta tiedottaa asiasta.



Keskenmenot ovat todella yleisiä, tuntuu että tuntemistani 3-kymppisistä naisista sen ovat kokeneet kaikki. Sanotaan, että joka kolmas raskauksista päättyy ennen 12. raskausviikkoa.



Joten älä huutele. Keskenmenossa itsessäänkin on riittävästi kestämistä sille kuka sen kokee ilman, että tarvittaisiin ketään ulkopuolista hössöttämään.

että oli keskenmeno, niin sitten tavallaan annat myös ymmärtää, että aktiivinen yritys on päällä ja saatat saada osaksesi silmäilyä, tutkailua ja uteluita harva se päivä.



Jos seuraavan raskauden alkamiseen meneekin vaikka lähemmäs vuosi, niin mieti miten paljolta säästyt, jos jätät kertomatta.

Ja tämäpä oli mennyt kailottamaan asian puolella suvulle =( Tuli tekstareita "ollaan pahoillamme plaa plaa"



Seuraavasta kerroin yhdelle kaverille, joka ei tunne sukulaisiani tai muita kavereitani.

raskaudesta. Raskauden yrityksestä tiesi tätä ennen vain yksi ystävä, siinä toinen, kertoako hänelle. Hän se vasta raskausuutista odottaakin, välillä tuntuu, että sen vuoksi ottaa yhteyttäkin. Olen miettinyt kerronko hänelle. Hänellä on omakohtaista kokemusta asiasta. Hyviä vastauksia tullut, mielelläni kuulen vielä lisää.



ap