Takokaa mun päähän järkeä!

Olen seurustellut mieheni kanssa 11-vuotta (oltiin 18v, kun tavattiin), on lapsi, asunto ym. Opiskelen tällä hetkellä ja olen ollut yli vuoden älyttömän ihastunut yhteen mieheen koulussa. Ei olla juteltu sanaakaan, mutta mies on myös huomannut minut ja katseet on sitä luokkaa, että haluan palavasti tutustua häneen! Miten saan tämän unohdettua?! Viime päivät olen nyt vain miettinyt, että jos ottaisin häneen yhteyttä, mutta se on niin väärin! Hirveät omantunnon tuskat jo pelkästään siitä, että ajattelen häntä 24/7.



Olen yrittänyt pohtia syitä tälle ihastukselleni ja oma mies ei ole sytyttänyt enää vuosiin. Kosketuksia ja läheisyyttä saan vain silloin, kun pitäisi harrastaa seksiä ja kaipaan läheisyyttä todella paljon. Olen tästä puhunut, mutta ei ole tilanne mihinkään muuttunut. Tuntuu, että ollaan vain kavereita mieheni kanssa :( Yksi syy tunteideni laskemiseen on ollut se, että mies pari vuotta sitten ilmoitti, että ei halua naimisiin (ei koe, että avioliitosta olisi mitään hyötyä) ja ei halua toista lasta. Sen jälkeen alkoi mielestäni alamäki minun kohdalla. Voisiko tässä olla syy tälle käyttäytymiselleni? Toisaalta tässä on minulla silti todella hyvä olla ja mies on myös tyytyväinen tähän, mutta niin.. Silti mietin, että tuolla jossain voisi olla minulle parempi elämä!



Miten ihmeessä minulle kävin näin. Pyydänkin nyt, että takokaa mun päähän järkeä, että en tee mitään tyhmää! Olen aivan hirveä ihminen..toisaalta tuntuu, että pitäisi kuunnella itseään ja elää sen mukaan :(