Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä EN pääse yli siitä että tein aikoinaan väärän ratkaisun :(
14.04.2012 |
Elämä ois menny ihan eritavalla jos en ois aikoinaan tehnyt ratkaisevaa VIRHETTÄ, päätöstä lähteä eräälle reisuulle ja mitä siitä seurasi. Siihenkin mut tavallaan jyrättiin, ylipuhuttiin niin että lupasin lähteä kun jankkauksesta ei tullut loppua. Oma vika tietty kun annoin periksi ja lähdin vaikka tiesin ettei kannata, en ole valmis jne. Se pilasi silloisen orastavan suhteeni (minun vika) ja siitähän ne väärät seuraamukset seurasi toisiaan.
Sairastuin tuolla reisuulla vielä pahasti ja olin liian lapsellinen kaikkiin päätöksiin joita siinä silloin oli. Jos olisin saanut rauhassa kehitellä suhdetta ensirakkauteni kanssa (ihana poika joka rakasti aidosti ja ihana perhe hänellä, yhteinen ystäväpiiri jne).
Nyt tämä rakkaus on alkanut pyörimään unissa ja käyn tuota hetkeä uudelleen ja uudelleen läpi - miten se pilasi koko elämän...
Nyt on ihana lapsi, mutta aivan väärä mies, ei koskaan minun puolella missään (aina hänen suku menee edelle) ja en "kuulu" hänen lapsuuden perheeseen/sukuun.
Itkettää vain kun viimein tajuan minkä kamalan virheen tein ja siitä kai kaikki nämä vastoinkäymiset elämässä, kostoa tms. Mä haluan tuohon hetkeen takaisin ja nyt tekisin toisin, KAIKEN.
Miten pääsen yli, ei auta fraasi että "silloin ne tuntui oikeilta päätöksiltä", ei auta kun seuraamukset liian kalliit.
Kommentit (31)
Sellaista elämää, jota kuvittelet ei olisi ollut. Olisit eronnut,yh tai joitain muuta. Ja se mies, kuvittelet hänet mielesi mukaiseksi, ei se niin menis kuitenkaan. Taidat olla haihattelua, mitään muuta kuin nykyhetkisen ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa mut halusin vain kertoa et meitä on muitakin jotka ei lapsesta eikä avioliittovalastaan huolimatta kuulu miehensä perheeseen=(
Ei tunnu kivalle elää tietäen et ainakin 10 ihmistä joista yksikään ei ole edes yhteinen lapsi,menee kaikessa edelle.
Mokasit tyhmyyksissäsi elämäsi, nyt joudut vain elämään sen asian kanssa.
Eli oikeasti et voi tietää kuinka elämäsi olisi mennyt jos et olisi "virheratkaisua" tehnyt.
Nyt tuhlaat vain energiaa vatvomalla jo tehtyjä ratkaisuja.
Keskity parantamaan tämän hetkistä elämääsi ja tee tulevaisuudesta sellainen kuin haluat ja muista, että pettymykset ja vastoinkäymiset kuuluvat myös elämään.
Jälkiviisaus on aina helppoa mutta virheistä myös oppii...se on sitä elämänkokemusta :)
Se tosin loppui tahtomattani, mutta kuitenkin siten, että ruusuinen kuva tästä miehestä säilyi vielä pitkään (ja edelleenkin pidän häntä aivan loistotyyppinä).
Oli hyvin vaikea alkaa seurustella uudelleen ja asennoitua elämään niin, että tuo mies, hänen sukunsa ja ihanat ystävänsä eivät olekaan enää elämässäni. Mutta onneksi olen pitänyt yllä yhteyttä häneen, sillä nyt oltuaan toisen kanssa naimisissa 10 vuotta ja lapsia saatuaan, hänestä onkin tullut sellainen jonka kanssa en oikeasti haluaisi loppuelämääni viettää. Siis ihana ja mukava ihminen kaikin puolin, mutta en vain viihtyisi sellaisessa elämässä ja kuvioissa, mitä heillä on.
Nykyiseen mieheeni en ihastunut samalla tavalla päätä pahkaa, mutta oikeasti sovimme paljon paremmin yhteen kuin minä ja tämä ex.
On helppoa kuvitella täydelliseksi elämä, jota ei ole koskaan elänyt ja kokenut käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät mieluummin kuvitelmissa, mitä teet sen eteen, että kuuluisit miehesi perheeseen. Kutsu heitä sunnuntaipäivälliselle, brunsille, piknikille....
Siis ihana ja mukava ihminen kaikin puolin, mutta en vain viihtyisi sellaisessa elämässä ja kuvioissa, mitä heillä on.
Mutta et koskaan ajattele miten tämä mieskin olisi luultavasti erilainen sinun kanssasi?
Kaikki kokemukset muuttavat ihmistä, jos teiudän suhde olisi jatkunut, saattaisi sinulla olla ihan täydellinen aviomies ja loppuelämä. Nyt on vaan ihan kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kans sellainen, joka haaveilee vieläkin jostain teinirakkaudestaan. Ihan uskomattomiin mittasuhteisiin mennyt se ihannointi, se mies olis ollut juuri kaikkea mitä hän on aina halunnut jne. Ja kukaan muu ei tietenkään ole lähellekään sitä mitä se oli. Ja kyse on lukioaikojen ihastuksesta, joka kesti pari viikkoa, ja nyt ollaan lähemmäs 40 vuotiaita!
Koeta hyväksyä miehesi, se auttaa. Voit muuttaa vain asennettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
märehdit tota yhtä virhettä niin paljon, ettet huomaa niitä kymmentä muuta, jotka olet tehnyt ja jotka on pilannut tulevaisuutesi!
Mutta et koskaan ajattele miten tämä mieskin olisi luultavasti erilainen sinun kanssasi?
Kaikki kokemukset muuttavat ihmistä, jos teiudän suhde olisi jatkunut, saattaisi sinulla olla ihan täydellinen aviomies ja loppuelämä. Nyt on vaan ihan kiva.
Kyllä ajattelen, mutta mies olisi joutunut muuttumaan todella paljon, jotta tämän nykyisen kaltainen suhde olisi ollut mahdollinen. Ja osoitti jo sen meidän lyhyen suhteemme aikana kykenemättömyyttä muuttamaan tiettyjä ajattelutapojaan - jotka eivät olleet mitenkään vahingollisia, mutta pidemmän päälle olisivat johtaneet juurikin sellaiseen meininkiin, mikä nyt on hänellä ja vaimollaan (ja heille se myös sopii, joten onnea heillekin että vakka löysi kantensa).
Eli ruusuiset kuvitelmani ja ihastukseni johtuivat osittain siitä, että en antanut noille piirteille silloin sitä painoarvoa, mikä niille olisi kuulunut. Ts. en tuntenut vielä miestä tarpeeksi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koskaan ollut, mitä vaan. Unelmointi siitä on sinulle vain pakokeino nykyisestä elämästäsi. Mitään todellisuuspohjaa sillä ei kuitenkaan ole.
Käännä katseesi nykyisyyteen ja keskity tulevaisuuden rakentamiseen. Jos olet väärän miehen kanssa, eroa ja katso minne elämä sinut vie. Edessäsi voi olla mitä vaan.
Mutta et koskaan ajattele miten tämä mieskin olisi luultavasti erilainen sinun kanssasi?
Kaikki kokemukset muuttavat ihmistä, jos teiudän suhde olisi jatkunut, saattaisi sinulla olla ihan täydellinen aviomies ja loppuelämä. Nyt on vaan ihan kiva.
Kyllä ajattelen, mutta mies olisi joutunut muuttumaan todella paljon, jotta tämän nykyisen kaltainen suhde olisi ollut mahdollinen. Ja osoitti jo sen meidän lyhyen suhteemme aikana kykenemättömyyttä muuttamaan tiettyjä ajattelutapojaan - jotka eivät olleet mitenkään vahingollisia, mutta pidemmän päälle olisivat johtaneet juurikin sellaiseen meininkiin, mikä nyt on hänellä ja vaimollaan (ja heille se myös sopii, joten onnea heillekin että vakka löysi kantensa).Eli ruusuiset kuvitelmani ja ihastukseni johtuivat osittain siitä, että en antanut noille piirteille silloin sitä painoarvoa, mikä niille olisi kuulunut. Ts. en tuntenut vielä miestä tarpeeksi hyvin.
Asiaan liittyy vielä sekin, että nykyinen mieheni on saanut minut myöskin kasvamaan ihmisenä paljon. Mihin tämä ex ei olisi pystynyt. Mutta tietenkään silloin exän kanssa ollessani en edes tajunnut, että minulla olisi vielä kasvamista tehtävänä, joten en osannut sellaista suhdetta kaivatakaan.
Nyt jälkikäteen katsottuna olen elämälle suorastaan kiitollinen, että erotti minut tästä exästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan realistisesti arvioinut tilannetta? Siis että jos se poika olisi rakastanut sinua oikeasti niin ei kai nyt joku matka sitä pilaa?
jospa NYT tekisit oikean ratkaisun.
Oikea ratkaisu voisi olla erota ja aloittaa uusi elämä.
mitä hyödyt tuosta menneisyyden vatvomisesta ja katumisesta? Et mitään.
Ja toiseksi, et voi millään tietää, kuinka elämäsi olisi edennyt jos olisit tehnyt toisen ratkaisun. Unelmiesi teinirakkaus olisi saattanut kyllästyä sinuun ja pettää ja jättää. Tai olisitte lähteneet yhdessä järvelle kalaan ja hukkuneet veneen kaaduttua. Tai mitä tahansa. Olet todella naiivi jos kuvittelet voivasi arvioida miten vaihtoehtoinen elämä olisi oikeasti mennyt. Voihan olla, että mies ei voisi saada vaikka lainkaan lapsia.
No jos jossitellaan niin sitten voisi olla upea tiivis suku (johon tuntee kuuluvansa), se yhteinen laaja ystäväpiiri, mies joka pitää vaimoaan ja lastaan/lapsiaan tärkeimpinä!
Keskity siihen missä olet nyt ja mihin haluat siitä suunnata. Tulevan elämäsi kannalta ei ole merkitystä sillä miten olet tähän tullut vaan mien elät tästä eteenpäin.
Muutin ulkomaille ja orastava suhde kariutui. Tapasin pian uuden miehen ja rupein rakentamaan elämääni kaukana Suomesta. Menimme naimisiin, olin onnellinen, ajoittain onneton. Kuten kaikissa suhteissa kai. Sitten vuosien jälkeen rupesi takaraivossa jäytämään tuo taakse jäänyt mies, otin häneen yhteyttä ja aloitimme viattoman yhteydenpidon. Kuvittelin hänestä kaikkea mitä mieheni ei ollut. Löysin miehestäni yhä enemmän ja enemmän vikaa. Olin onneton.
Sitten pistin tuulemaan, pistin avioliittoni jäihin, tapailin tätä vanhaa ihastustani. Olihan hän ihana, mutta kas kummaa, monella tavalla myös aivan mahdoton kumppani minulle. Loppujan lopuksi sekä avioliittoni että uusi suhteeni kariutuivat, oma typerä käytökseni hävetti, kadutti ja satutti.
Tällä tiellä ollaan yhä. Yritän antaa itselleni anteeksi ja rakentaa elämääni uudestaan. Olen nyt uudessa suhteessa, mutta paha olo ja katumus vaivaavat yhä. En voi käsittää vieläkään kuinka idiootti olinkaan.
En väitä etteikö sinulle voisi löytyä sopivampaa kumppania kuin aviomiehesi on. Mutta sen sanon, että älä turhaan haikaile ikivanhaa suhdettasi. Se nimittäin ei ole sitä mitä sen päässäsi kuvittelet olevan. Ei varmasti.
Elämä on valintoja. Välillä mennään mutkan kautta, mutta muu ei auta kuin rakentaa parhaansa mukaan niillä palikoilla mitä on. Joskus on parempi tyytyä kuin tavoitella aina vain parempaa.
Oli siis alku lainausta aiemmasta ja mun toi loppu "jos jossitellaan"!
Alue: Aihe vapaa
Noh, aina asiat ei vaan mene niin että jälkikäteen voi sanoa, että teit oikean ratkaisun tai että silloiseen tilanteeseen sen pitikin mennä niin. Joskus virhe vaan on virhe. Aivan kamala, koko elämän suunnan ihan vääräksi kääntänyt.
Miten tuollaisesta sitten pääsee yli? Mä yritän kääntää omaa elämääni nyt taas ihan toiseen suuntaan vaikka ei sekään ole lähellekään sitä mitä "piti olla", mutta tuhannesti parempi kuin tämä saatanan katastrofi johon itseni ajoin.
Mieti mitä elämältäsi haluat, tee vaikka lista. Sitten mieti mitä olet valmis tekemään niiden asioiden eteen jotka tuntuvat tärkeimmiltä. Sen jälkeen voisikin yrittää tehdä ;) siinä mun vinkit ylitse pääsemiseen. Jos jäät nykyiseen tilanteeseesi surkuttelemaan, katkeroidut itseäsi, muita ja elämää kohtaan ja ripustaudut entistä enemmän noihin haavekuviin elämästä jonka menetit.