Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko lemmikkieläimesi pois uuden miehen allergian takia?
Kommentit (21)
Ei lemmikki ole mikään hetken mielijohde. Se on perheenjäsen. Sitten asuttais erillisissä kämpissä niin kauan kuin lemmikit elossa. Uusia voisin tarvittaessa olla ottamatta.
Nykytrendihän on panna lapsetkin valtion huostaan kun uusi puoliso on "allerginen" niille, saa oireita ja hengenahdistusta.
Minäkiva on monelle tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä lasten lemmikki, ei missään nimessä.
Jos olisin lapseton en luopuisi heti hetken huuman takia. Jos suhde muuttuisi vakavaksi ja yhteenmuutto edessä, sitten toki.
Kyllä vakaa parisihde ja tulevaisuus yhdessä voittaa yhden lemmikin.
ennen vakavaa tutustumista kyllä selvittäisin allergia asiat.
ennen vakavaa tutustumista kyllä selvittäisin allergia asiat.
Niin justiin. Jos kyseessä siis TODELLAKIN vakava parisuhde ja allergia aiheuttaisi hengenvaaraa niin ehkä sitten, en halua kuitenkaan ajatella moista... :(
Useimmiten ihmisten eläinallergiat ovat ihan lääkkeillä hallittavissa, joten jos kyse tällaisesta niin vaadin todellakin mieheltä sitä, että hommaa sellaiset lääkkeet ja hyväksyy koko paketin eli minut ja koirani :) Koira mulle kuitenkin todella tärkeä ja rakas perheenjäsen jota en MISSÄÄN NIMESSÄ antaisi heppoisin perustein pois!
Meillä lemmikki on enemmän lasten, itselläni ei ole kuin kevyehkö kiintymyssuhde.
Johtoajatuksenani olen pitänyt sitä, että vaikka lemmikki on tärkeä, eläin on aina ihmistä alempana missä tahansa tärkeysjärjestyksessä.
Jos ei siedätyshoito (lääkäri), lääkkeet, ilmanpuhdistin, erilaiset hoitojärjestelyt auta, niin kai sitä jotain ratkaisuja ois tehtävä.
Toivottaavsti ei tarvitse tuollaista miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän eri asia se koira/kissa kuitenkin on
Toki koirani olisi helppo siirtää asustamaan pääasiassa ulkona, jos mies olisi jotenkin aivan erityinen. Siltikin luultavasti erillään asuminen olisi se todennäköisempi vaihtoehto. Mutten usko rakastuvani mieheen joka on allerginen eläimille. Ne ovat niin iso osa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi suhteessa niin pitkälle allergiavammaisen kanssa, eihän se voisi käydä meillä edes kylässä.
Jos olisi kyseessä koira niin en. Tosin, muita mulla ei koskaan olisikaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa muutti eläkepäiviksi maalle, koska mieheni on allerginen. Ikävää tavallaan, mutta eiköhän kissa ole onnellinen. Minustakin on mukavaa olla entinen vanhapiika.
ihmeen sekopäitä täällä on?
Lemmikki on vaan lemmikki vaikka kuinka tärkeä olisikin -ihmissuhde menee silti aina eläimen edun edelle.
Jos ei lääkehoito auta niin silloin eläimelle etsitään uusi koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiko se uusi mies esim. 1kk ajan seurustelu vai joki jonka kanssa on oltu yhdessä ehkä jo vuosia mutta asuttu erillään.
Ja riippuisi myös eläimestä, olisiko esim. gerbiili vai koira.
Eli omalla kohdalla ei ole yksiselitteistä vastausta.
ihmeen sekopäitä täällä on?
Lemmikki on vaan lemmikki vaikka kuinka tärkeä olisikin -ihmissuhde menee silti aina eläimen edun edelle.
Jos ei lääkehoito auta niin silloin eläimelle etsitään uusi koti.
Oli mullakin ehdoton kriteeri, että mies ei saa olla allerginen ja ikinä en kissasta luovu. Helppo oli paasata kunnes valintatilanne tuli _oikeasti_ vastaan. Kissa muutti maalle, enkä tajua mitä kurjaa sen kohtalossa muka on. Mies nyt vain on rakkaampi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli putkeen meni kuin Sinnemäen naimalakko.
Mussa on sitten vissiin jotain vikaa, sillä aivan ehdottomasti rakastan kissaani PALJON enemmän kuin miestäni. Onhan toi mies ihan kiva, mutta kun kissani on ollut mulla viimeiset 7vuotta, ja ollu kuvioissa kauan ennen miestä...
Ja kyllä, kissa on "vain" lemmikki, mutta mulle se on se lapsi jota en ikinä saanut. Senkin takia arvotan sen paljon korkeammalle kuin ehkä suuri osa muista ihmisistä, mutta mulle se on vaan rakkaampi kuin mikään muu.
Jos miehellä ei lääkkeet auttaisi niin asuttaisiin erillään niin kauan, kuin koirani elossa olisi. Uutta lemmikkiä en sitten varmaan ottaisi.
En todellakaan koiraani hylkäisi miehen takia. Se on minulle yhtä rakas, kuin lapsi. Kuinka moni hylkäisi lapsensa miehen takia? (vaikka kyllähän sitäkin ikävä kyllä tapahtuu)
Eläimet on kuitenkin vain eläimiä. Kuten Wilmakin sanoi, niin eläin rakastaa sitä kättä joka sitä ruokkii.
Olen niin tehnyt jo kahden miehen takia: toisen sen vuoksi, että tämän omat pojat olivat allergisia koiralle ja toisen sen vuoksi, että mies itse oli koiralle allerginen. Onneksi olen vielä lapseton ja niin nuori, että on varaa nirsoilla! (tiedän, voi kostautua)
todellakaan en mikään ukonretaleen takia kissoistani luopuisi. :)
Onneksi mulla on niin mukava ukuli, että hyväksyi vaan pienellä mutinalla kun kissat raijasin taloon. joo "kysyin" kyllä ensin että sopiiko, en vaan ilmestynyt kissojen kanssa. käytännössä lähemminkin kerroin että sopii.
En, jos kyseessä on esim. koira tai kissa, jotka sattuvat olemaan uskomattoman tärkeitä ja rakkaita perheenjäseniä.
Itsellä ei lemmikkejä ole, mutta tiedän yhden tuttavapariskunnan jossa miehellä oli ennestään koira, joka oli hänelle tosi rakas ja uskollinen ja tämä uusi allerginen nainenkin tajusi sen ja hommasi hyvät allergialääkkeet :) Ovat eläneet niin jo 10 vuotta. Ei se varmaankaan ole kovinkaan helppoa luopua rakkaista eläimistä! Tosin siinä tapauksessa ymmärtää, jos esim. lapsi tulee allergiseksi.