Mä en jaksa äitiäni joka jankuttaa päivästä toiseen SAMOISTA ASIOISTA!!

Mulla on vitutuskäyrä nyt taas niin korkeella. Lauantai - aamu alkaa ihanasti kun äitini soittaa ja puputtaa niitä näitä, sitten juttu kääntyy taas siihen yhteen asiaan josta pitää jankuttaa joka helvetin kerta! Asia on toki tärkeä (veljentyttöni näkee äitiänsä silloin kun äitiään huvittaa, eli harvoin, tämä äiti peruu tapaamisia viime tingassa ja pettää lupauksiaan muutenkin), mutta kun toistetaan sitä samaa lausetta puhelusta ja keskustelusta toiseen;



"Kun siitä se lapsi kärsii, KÄRSII, kaikki lapset kärsii, KÄRSII tuollaisesta jos ja kun riepotellaan paikasta toiseen ja petetään lupauksia. Ihan oikeesti Reetta (minä), mä näen miten Siiri (veljentyttö) KÄRSII tästä tilanteesta."



Tämä ei suinkaan ole ainoa asia mistä äitini jankuttaa; "työpaikalla on pelkkiä kakaroita, KAKAROITA, jotka eivät osaa töitään, kakarat hypppii silmille, ne HELVETIN KAKARAT!!"



Yksi asia on että äitini on YHDEN KERRAN TULLUT kotiini niin että vauvani nukkui sohvalla, ilman alustaa, ilman pipoa (oli silloin ehkä 2 viikkoa). Äitin; Herranjumala, vauvalla pitää aina olla pipo päässä... ja sänkyyn kyllä pitäis nukuttaa eikä tuohon sohvalle kun voi siitä tippua.. Yritin selittää että laskin vauvan siihen hetkellisesti kun latasin kahvinkeittimen ja nukahti sitten siihen. Ja normaalisti nukkuu kyllä pinniksessä ja normaalisti hällä on pipo päässä mutta ei just nyt.



Kuukauden tuon jälkeen sain kuulla lähes joka kerta kysymyksen; No, nukkuuko vauva? (v:Joo nukkuu) Onhan se pinnasängyssä? (v: No on kyllä) Onhan sillä nyt se pipo päässä kun vauvalla pitää aina olla pipo päässä? (v: No on on (vaikka ei ole ollutkaan, en vaan jaksa alkaa kuuntelemaan sitä JANKUTUSTA!!))



Joskus oikeasti mietin onko äidilläni jotain mielenterveydellisiä ongelmia tai vastaavaa, hän tuntuu välillä tosi ... hourahtaneelta. Toisaalta tullaan ihan ok toimeen, kun soitellaan monta kertaa viikossa, mulla vaan yleensä menee hermot tuollaiseen kun pyydän lopettamaan sen samoista asioista jankuttamisen. Vastauksena: Eiku Reetta ihan oikeesti...



Hän asuu yksin keskellä ei mitään, hänellä ei ole kavereita, juo yleensä viikonloppuisin yksin viiniä kotonaan, hänen työnsä siivoojana on...no on mitä on, osa-aikaista.



Silti hän on hyvin lämmin, muistaa aina lapsenlapsiaan ja ottaa juurikin tuota mainitsemaani Siiriä hoitoon aina kun tarvii jne. on apuna myös taloudellisissa asioissa (vaikka ei hänelläkään sitä rahaa kauheasti ole!)



Mä vaan oon niin täynnä tuota ainaista jankuttamista. Kiitos kun sain purkaa nämä ajatukset tähän, ehkä tän voimin jaksan taas seuraavan puhelun :o)