Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kävin kirkossa
05.04.2012 |
Meidän perheessä ei ole koskaan ollut tapana käydä kirkossa "noin vain", eikä pyhinäkään. Häät ja hautajaiset lähinnä. Rippikoulun sentään kävin aikoinani, ja olen parin lapsen kummikin.
En ole pitkään aikaan, oikeastaan koskaan, nähnyt _tarvetta_ käydä kirkossa papin saarnaa kuulemassa. Nyt kuitenkin käytiin pojan kanssa ihan mielenkiinnosta - ajattelin, että vaikka poika ei uskonnontunneilla käykään, on minusta mukava hänelle näyttää, mitä siellä kirkossa tapahtuu, mikä on jumalanpalvelus, ehtoollinen jne.
Oltiin tietysti molemmat ihan öönä että miten se jumalanpalveluskaava meneekään, seisottiin ja istuttiinkin ihan väärissä kohdissa virsien löytämisestä nyt puhumattakaan.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli kirkkkokahvit, ja siellähän olikin ihan mukava jutella muiden, tuntemattomienkin, kanssa. Kirkossakäynti sinänsä oli minusta positiivinen kokemus, tuli hyvä mieli että oli käyty. Tuli olo, että kanssaseurakuntalaiset ovat "hyväsydämisiä ihmisiä".
Mitä uskoon tulee, vierastan tiettyjä sakramentteja, mutta Raamattu symbolisena tekstinä on tietysti ihan hyvää luettavaa siinä missä joku muukin self-help -kirja. En ehkä usko Jumalaan sellaisena, kuin se luterilaisessa kirkossa esitetään.
Onko väärin jatkaa kirkossakäyntiä tältä pohjalta? Siksi, että siellä on kivaa?
Kommentit (19)
Älä käy kirkossa, koska siitä aiheutuu vaivaa ja menoja. Voisit ennemminkin miettiä, mitä sinä voisit tehdä kirkon eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en olisi uskossa, pitäisin seurakunnassa käyntiä kuitenkin hyvänä harrastuksena. Perusarvo maailma kunnossa, lähimmäisen kunnioitus ja päihteettömyys. Turvallinen kasvuympäristö esim. Nuorisolle (omassa seurakunnassa on aktiivinen nuorisotyö, hyvä meininki), vaikka ei uskoisikaan.
Nimenomaan tätä mieltä minäkin olen. Noista sakramenteista kun kyseltiin, niin esimerkiksi ehtoollinen on sellainen, joka ei oikein symboliikan takia tai siitä huolimatta uppoa. Raamatussa sen sijaan on mielestäni paljonkin hyviä osia, ja jokaisesta voi ajatteleva ihminen saada näkökulmia oman elämänsä dilemmoihin. Saarnan kuunteleminen siis on minusta ihan ok, sieltähän niitä ajatuksia saa, jos ei ihan purematta niele. Vierastan silti ajatusta, että messua kuuntelemalla "vapautuu", tai että kirkonmiehen siunaus minua muuttaisi, tai että "Jumala antaa synnit anteeksi". Jeesustarina on minusta sekin lähinnä symbolinen tarina, enkä usko että oikeasti neitsyt olisi tullut raskaaksi tai että kuollut olisi noussut haudasta, kuten jotkut näyttävät uskovan. Luulen näiden kertomusten olevan nimenomaan vertauskuvia, joiden tarkoitus on (ollut) auttaa ihmistä käsittämään ja selittämään syntymä ja kuolema. Onkohan kristillinen kirkko minulle ajatuksineni oikea paikka. ap
sanan kuulo on sinulle hyväksi. Sillä on siunauksensa, vaikka et vielä sitä uskoisi.
Mielestäni kirkossa on tärkeää pyhyyden kokemus. Se on yhteistä kaikille uskonnoille ja myös katsomuksettomat ihmiset voivat kokea pyhyyden, numenin.
En kuulu kirkkoon, koska en usko kaikkea sen opetuksia, enkä hyväksy kaikkea sen toimintaa, mutta käyn joskus kirkossa hiljentymässä hetken. Hieman on aikani lapsena välillä tunkeileva olo, mutta niillä penkeillä ovat kuitenkin esivanhempani istuneet ja myös kokeneet pyhyyden. Kirkko on hyvä paikka muistaa poismenneitä kristittyjä, vaikkei itse enää uskoisikaan.
Joka ei usko neitseestä syntymiseen ja ylösnousemiseen, mutta käy silti kirkossa. Siellä on oikeasti ovet auki jokaiselle, joka uskaltaa sinne mennä :) VAIKKA ihmiset eivät osaa olla kaikki toisille ystävällisiä ja hyväksyviä, niin raamattu kyllä on, jos sen lukee kokonaisuutena, eikä vain jakeita sieltä täältä. Itse uskon koko hommaan ylösnousemuksineen, vaikka vaikeaa se on järjellä ajateltuna.
Jatka rauhassa kirkossa käymistä, ehtoolliselle ei ole pakko mennä ja kyllä kirkossa on lupa ajatella omilla aivoillaan vaikka ei siltä tuntuisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa, että on ollut hyvä kokemus. Eiköhän siellä saa käydä. :-)
Jos jokaista motiiviaan tarkkailisi ja pitäisi karsia "puhdas motiivi", niin eihän mistään oikein mitään tulisi ja jäisi aina tekemättä ja menemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et muuhun tällä hetkellä kykene niin teet sen minkä parhaaksi koet. Eipä siellä seurakunnassa jäsenkirjoja kysellä.
tarkoitatko, että onko ihan jees ottaa rusinat pullasta? Jos et muuhun tällä hetkellä kykene niin teet sen minkä parhaaksi koet. Eipä siellä seurakunnassa jäsenkirjoja kysellä.
sen synkeän luterilaisen asenteen työhön, ja muuhunkin elämään ehtii ottaa sitten myöhemminkin?
Ja raamattua lukemalla järki lähtee kyllä päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka siltä ei tunnu aina, niin kirkkoon on oikeasti kaikki tervetulleita kaikenlaisin motiivein. Itse olen ihan perus-uskova-luterilainen, mutta en silti aina koe uskovani samanlaiseen Jumalaan, mihin esim. Tutut papit näyttävät uskovan, joten ei se ole esteenä uskoon tulemiselle.
Jos en olisi uskossa, pitäisin seurakunnassa käyntiä kuitenkin hyvänä harrastuksena. Perusarvo maailma kunnossa, lähimmäisen kunnioitus ja päihteettömyys. Turvallinen kasvuympäristö esim. Nuorisolle (omassa seurakunnassa on aktiivinen nuorisotyö, hyvä meininki), vaikka ei uskoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä ei ole koskaan ollut tapana käydä kirkossa "noin vain", eikä pyhinäkään. Häät ja hautajaiset lähinnä. Rippikoulun sentään kävin aikoinani
Eihän näin käyttäydy kuin noin vaan YLI 90 % suomalaisista!
kiinnosta nuo sakramentit, mitä ap vierastaa? Mitä vierastat ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä ei ole koskaan ollut tapana käydä kirkossa "noin vain", eikä pyhinäkään. Häät ja hautajaiset lähinnä. Rippikoulun sentään kävin aikoinani
Eihän näin käyttäydy kuin noin vaan YLI 90 % suomalaisista!
mikä on trendi? :)
Tuo 90% muuten on sen sortin propagandaa että en viitsi edes mainita.
Meidän perheessä ei ole koskaan ollut tapana käydä kirkossa "noin vain", eikä pyhinäkään. Häät ja hautajaiset lähinnä. Rippikoulun sentään kävin aikoinani
Eihän näin käyttäydy kuin noin vaan YLI 90 % suomalaisista!
Vaan mikä on trendi? :)
Tuo 90% muuten on sen sortin propagandaa että en viitsi edes mainita.
Luojan (joka ei ole olemassa!) kiitos! Hyvä, että toi paska on murenemassa enemmänkin.
Kommentoin noin, koska oikeasti luulin, että näin on. Ihan ateistina kuitenkin oon kanssa noissa tapauksissa kirkkoon mennyt :-(
Ja kiva että oli mukavaa!
Suomalaista evankelis-luterilaisuutta on viime aikoina parjattu aivan liian paljon, kyseessä kuitenkin on ehkäpä maailman suvaitsevaisin uskontokunta. Mikseipä kirkossa saisi käydä, jos siellä viihtyy?
Terveisin suvaitsevainen ateisti
mikä on trendi? :)
Tuo 90% muuten on sen sortin propagandaa että en viitsi edes mainita.
Trendi on hiljalleen laskeva. Luterilaisen kirkon toimintatilastoista sen voi käydä toteamassa.
Pappi Eero Junkkaala toteaa seurakuntalaisessa, että esim. Helsingissä vain 1,7% väestöstä käy kirkossa.
Tilastoista näkee, että valtaisa enemmistö käy kirkossa vain koulun kanssa, jouluna ja häissä ja hautajajaisissa.
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/eeron_blogi/578/kirkko_ei_voi_kad…
Toimintatilasto: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content3E4639
sinne vain rohkeasti Sanan kuuloon.
Alue: Aihe vapaa
Nimenomaan tätä mieltä minäkin olen.
Noista sakramenteista kun kyseltiin, niin esimerkiksi ehtoollinen on sellainen, joka ei oikein symboliikan takia tai siitä huolimatta uppoa. Raamatussa sen sijaan on mielestäni paljonkin hyviä osia, ja jokaisesta voi ajatteleva ihminen saada näkökulmia oman elämänsä dilemmoihin. Saarnan kuunteleminen siis on minusta ihan ok, sieltähän niitä ajatuksia saa, jos ei ihan purematta niele.
Vierastan silti ajatusta, että messua kuuntelemalla "vapautuu", tai että kirkonmiehen siunaus minua muuttaisi, tai että "Jumala antaa synnit anteeksi". Jeesustarina on minusta sekin lähinnä symbolinen tarina, enkä usko että oikeasti neitsyt olisi tullut raskaaksi tai että kuollut olisi noussut haudasta, kuten jotkut näyttävät uskovan. Luulen näiden kertomusten olevan nimenomaan vertauskuvia, joiden tarkoitus on (ollut) auttaa ihmistä käsittämään ja selittämään syntymä ja kuolema.
Onkohan kristillinen kirkko minulle ajatuksineni oikea paikka.
ap