Miten yhdistää perhe, kokopäivätyö ja opiskelut yliopistossa?

Mutta aika iso pala haukattavaksi, vaikka kauppatieteet ovat aika lässytystä. Helsingissä aiankin töissä oleville suositellaan pääaineeksi yritysjuridiikkaa - paljon kirjatenttejä ja esseitä, ei juuri pakollisia tunneilla istumisia. Mutta tämän jälkeen kuitenkin tulee pakolliset kielet, joissa on siis läsnäoloja.

Luultavimmin se perhe.



Minä yhdistän perheen, työn ja opinnot, mutta minä olenkin yrittäjä, joten voin itse säännellä työmäärääni.



Toki noi kauppatieteet on sellaista höpönpöpöä, että se on helpompaa.

että "työllistäviä" kursseja. Mutta ei ne kai vaikeita ollu eikä vaatineet läsnäoloa.

Olen kokeillut yhdistelmiä työ (kokoaikainen) + opiskelu ja perhe + opiskelu, en kaikkia samaan aikaan. Ajatus tuntuisi raskaalta, kun vielä luultavasti olisi aika pitkä rupeama edessä.



Onko mahdollista lyhentää työaikaa ja opiskella sillä ajalla? Minkäikäiset lapset?

eli lapset oli päiväkodissa ja itse toimin luokanopettajana päivät. Klo 13.00 kun loppui työt (silloin oli eka luokka, lyhyet päivät minimitunneilla (24t/vko))lähdin yliopistolle ehtien aina 14.15 ryhmiin. Jonkin verran otin palkattomia vapaapäiviä. Opiskelin siis silloin luokanopettajaksi ja sain onneksi paljon havainnointeja ja muita pedagogisia opintoja suorittaa omassa koulussani. Myös gradun toteutin toimintatutkimuksena omassa työpaikassani. Kaikenkaikkiaan selvisimme siitä kunnialla. Olin aika usein jo 17-18 aikaan kotona. Toki tehtäviä jäi jonkinverran iltoihin ja viikonloppuihin.

Niin siis 1-2lk oli silloin. Opinnot kestivät kaksi vuotta, kun oli jo niin paljon suorituksia entuudestaan.

Vaativat hekin siis aikaa. Mies tietysti on, että hänestä on apua, mutta muuten ei viikolla ole mitään apuverkostoja.



Haen erillisvalinnalla ja pääsisin suoraan maisterikoulutusohjelmaan. Mietin vaan, että onko tuossa vaiheessa paljon pakollista läsnäoloa vai pystyykö paljolti pelkästään tenttimään?

koska lapsia vain yksi ja itsellä joustava työ, joka on mahdollistanut yliopistolla käynnit koska vaan. Vaikka siis keske työpäivän Toisaalta mulla on ollut hyväksilukuja AMK:sta että aivan kaikkia esim. kieliä ei ole tarvinnut opiskella. Ja tietojenkäsittelytieteessä onnistuu myös tenttiminen osalla kursseista.



Ja joka ikisen tunnin olen tehnyt takaisin enkä ainoaakaan ylimääräistä vapaapäivää ole ottanut. Toisaalta mulla ei ole kiire valmistua, koska on samalta alata jo AMK ja yo-pohjainen ammattikoulututkinto.

Haluan vaihtaa alaa ja päästä HR- töihin ja siihen tarvitsen nuo paperit.



-ap (kuin myös 8)

on onnistunut hoitovapaalla ja opintovapaalla opiskelu, mutta ei noiden kaikkien yhdistäminen. Riippuu tietysti työajoista ja työnkuvasta, opiskelutahdista, lasten ikähaitarista ja tukiverkosta, mutta paljon se vaatii. Ehkä yrittäisin ajoittain olla opintovapaalla, muulloin sitten opiskelisin vähemmän. Toisaalta opintojen pitkittäminen monelle vuodelle voi syödä voimia ja motivaatiota enemmän kuin nopeampi rykäisy.

kokeilemaan mutta lähipiirissä monta, jotka ovat noin tehneet tai yrittäneet.

Aika nopeasti se on perhe , joka kärsii. Ja mun mielestä se on itsekästä osittain, että pistää perheen ja varsinkin lapset kärsimään.

Toki vaikuttaa opintojen ja työn vaativuus asiaan ja kuinka pitkästä ajastakin on kyse. Joskushan sitä hetken seisoo vaikka päällään, että saa elämänsä paremmalle mallille.



Kyllähän ne lapset pärjää vähemmälläkin huomiolla, jos on pakko pärjätä mutta haluaako sitä tehdä niin. Parikin ystävää on keskeyttänyt opintonsa, kun ei onnistunutkaan yhtälö. Mutta jos on turvaverkkoja ja isällä esim. mahdollisuus reilusti aikaan lasten kanssa, varmaan äiti voikin opiskella. Monelle pieni paine tuo tehokkuutta opiskeluun ja joku pätevöityminen sujuu sit nopeasti.

Tsemppiä päätökseen!

Haluan vaihtaa alaa ja päästä HR- töihin ja siihen tarvitsen nuo paperit.

-ap (kuin myös 8)

läsnäolovelvollisuuksista yms. Paha tietää, ko ei ole just kyseisessä paikassa opiskellut.

Mutta meillä ainakin oli maisterivaiheessa paljon opiskelijoita, jotka olivat jo päivätöissä. Ottivat sitte vapaata sen pakollisen ajaksi ja korvasivat tunnit myöhemmin.

Mutta helppoa en voi luvata... eikä tavoiteaikataulussa nämä töissä käyvät valmistuneet. Minulla meni täyspäiväisenäkin muutaman kk yli tavoitteesta. Gradu vähän venyi... Mutta siis eri ala.

Kai nuo ovat humanisteja jotka sanovat höpö höpöksi noita opintoja ;)

Eikö se kuulu asiaan, että muut opinnot haukutaan ja omat vaan on jotain...

Tuossa on liikaa töitä samalle aikaa.

Itse olen ollut yh koko opiskelujeni ajan. Aloittaessani lapset olivat 2 ja 5 -vuotiaat. Lapset olivat päiväkodissa, kävin töissä osa-aikaisesti ja yliopistolla luennoilla vain pakolliset kurssit, muuten suoritin suurimman osan tenttimällä. Tuona aikana, kun työskentelin osa-aikaisesti, opiskelin tarkoituksella hyvin nopeasti. Lapset olivat siis päivät päiväkodissa, iltaisin keskityin lapsiin ja opiskelin sitten kun lapset nukkuivat. Oli aikoja, jolloin ehdin nukkumaan vuorokaudessa vain muutaman tunnin.



Myöhemmin menin kokopäiväisesti työhön ja silloin tietysti opiskelun vauhti hidastui reippaasti. Välillä olin useamman vuoden poissaolevana yliopistolta (keskityin uran luomiseen), ja nyt olen vihdoin palannut viimeistelemään tutkintoani. Tällä hetkellä elän siis yhdistelmää perhe-elämä (nykyisin myös mies) + lapset + kokopäiväinen työ + opinnot + harrastukset. Välillä tämä on rankempaa, mutta pääasiassa teen kursseja iltaisin kun muut nukkuvat, toisinaan otan viikonlopusta muutaman tunnin itselleni opiskeluaikaa. Luennoilla on pakko käydä joskus, mutta onneksi niitä ei ole enää paljon. Työnantajani tukee opintojanai, ja suhtautuu myötämielisesti satunnaisiin opinnoista johtuviin poissaoloihin.



Kyllähän tämä järjestely tietysti vaatii osansa, mutta kaikki on kiinni omasta motivaatiosta. Toisaalta myös kokemus työelämästä helpottaa opintojakin: ainakin minulle raporttien yms. tekeminen on ihan rutiininomaista ja siitä on hyötyä myös opinnoissa. Kuljen useimmiten bussilla töihin, ja matkat käytän lukemiseen. Kysy työpaikaltasi, saatko tehdä joitain opintoja / käydä joillakin luennoilla työajalla tai vaihtoehtoisesti voitko tehdä lyhyempää päivää. Voit myös pyytää (palkatonta) opintovapaata toisinaan.



Ajan löytäminen opiskeluille on siis vain järjestelykysymys, mutta vaatii motivaatiota. On myös oltava valmis toisinaan uhraamaan omaa aikaa ja mahdollisesti käyttämään lomia / vapaita opiskeluun (minulle tämä on ollut vaikeinta, en millään haluaisi opiskella lomilla). Joskus ei ehdi tekemään lasten kanssa niin paljon asioita kuin haluaisi, mutta ainakin kouluikäisille lapsille pystyy helposti selittämään, miksi täytyy opiskella :).



Kannattaa myös seurata avoimen yliopiston kurssitarjontaa. Välilä sitä kautta pystyy tekemään joitakin opintoja itselle paremmin sopivana ajankohtana, vaikka niistä täytyykin vähän maksaa.



Tsemppiä opintoihin, jos motivaatiota löytyy, onnistuu opinnotkin ilman, että kukaan tai mikään kärsii kohtuuttomasti :)

Uskon ja toivon, että saan kaikki sujumaan. Olen aika hyvä organisoimaan muutenkin ja otan tämän sillä ajatuksella, että mikään kiire ei ole. Olen avoimessa aikanaan opiskellutkin eli saisin niistäkin apuja nopeampaan valmistumiseen.

Itselläni onnistui samaan aikaan työskentely liikkeenjohdon konsultointia sekä sijoitustoimintaa harjoittavassa yhtiössä Helsingissä ja kauppatieteen maisterivaiheen opinnot ulkomaisessa yliopistossa Tallinnassa (ensimmäinen vuosi läsnä fyysisesti ja toinen akateeminen vuosi etänä). Gradu vaiheessa oli pakko jäädä pois kokopäivä hommista, mutta sitä ennen meni yllättävän hyvin limittäin. Mulla 6-vuotias lapsi ja olen mies.

En kuitenkaan väitä, että tuli mitenkään helpolla ja moista mankelia en todellakaan aio enää mennä läpi elämässä. Kyse ei ole pelkästään omasta jaksamisesta vaan myös siitä, että aikaa ei meinaa riittää kunnolla kaikelle ja yhtälössä on se yksi muuttuja ihan liikaa.

Tuohon edelliseen siis vielä lisäyksenä, että tein pelkän maisterin. Mulla on tradenomin tausta edellisistä opinnoista.

J.Tibman kirjoitti:

Itselläni onnistui samaan aikaan työskentely liikkeenjohdon konsultointia sekä sijoitustoimintaa harjoittavassa yhtiössä Helsingissä ja kauppatieteen maisterivaiheen opinnot ulkomaisessa yliopistossa Tallinnassa (ensimmäinen vuosi läsnä fyysisesti ja toinen akateeminen vuosi etänä). Gradu vaiheessa oli pakko jäädä pois kokopäivä hommista, mutta sitä ennen meni yllättävän hyvin limittäin. Mulla 6-vuotias lapsi ja olen mies.

En kuitenkaan väitä, että tuli mitenkään helpolla ja moista mankelia en todellakaan aio enää mennä läpi elämässä. Kyse ei ole pelkästään omasta jaksamisesta vaan myös siitä, että aikaa ei meinaa riittää kunnolla kaikelle ja yhtälössä on se yksi muuttuja ihan liikaa.

se, että olet mies, selittää kaiken. mun mies tekee juuri maisterin tutkintoa, 60h työviikkoa ja lapsia on kolme. ei ongelmaa. itse teen 30h työviikkoa.

näiden yhdistämisestä tulee ongelmia nimenomaan naisille, joilla edelleenkin on yleensä aina päävastuu lapsista ja perheestä. niin se vaan on, vaikka mitä muuta väitettäisiin.

Lasketaanpa: 8h töissä, sanotaan vaikka 1h työmatkoihin, 7h yöunet, 4h päivässä opiskelua, 4 h jää aikaa perheellekin päivässä! tosin kotitöitä, kaupassa käyntejä ja taukoja ei tähän nyt laskettu, mutta aikaahan on ihan ruhtinaallisesti!

Unohdit vapaa-ajan harrastukset ja oman ajan.