Lihavaksi tuomittu

En taida ikinä päästä hoikaksi, koska olen niin ruuan perään. Enkä halua nähdä vaivaa syömisen eteen (ellei kyse ole jostain erityisherkusta).



Jo marjojen kaivaminen pakastimesta on toisinaan ylivoimaista ja monesti käy niinkin, kun kaivan ne sieltä etukäteen ja suunnittelen syöväni ne, ei minun enää tee niitä mieli iltapalalla/aamupalalla tms.



Syön normiruokaa aivan liikaa. Ellen santsaa, teen sen kuitenkin myöhemmin jollain tekosyyllä. Yleensä kuitenkin jo eka annos on ollut liian iso.



Syön koko ajan. Napostelen. Siitä on vaikea päästä eroon koska teen sitä kun on tylsää, tunteet heittelee, morkkis iskee tai olen iloinen. Eli koko ajan...



Juon liian vähän vettä. En pidä veden mausta erityisemmin. Enkä himoitse veden juomista, joten en siis oikeastaan muista juoda sitä (vaikka laittaisin kannun keittiön pöydälle josta kuljen usein ohi, en saa juotua).



Olen kertakaikkiaan saamaton, hajamielinen ja hälläväliä -asenteella varustettu ja itsesäälissä rypevä luovuttaja. Siitä huolimatta unelmoin hoikkuudesta.



Minulla on noin 25kg ylimääräistä ja oloni on surkea. Liikkuminen ahdistaa ja on toisinaan vaikeaa kun kroppa on tällainen möykky.



Mulla on varmaan helkkarin kiva tulevaisuus verenpaine- ja sydäntauteineen... motivoiko? Ei, koska olen terve kuin pukki.



Ei minulla oikeastaan ole mitään kysyttävää. Ehkä te annatte vaan parit haukut ja soimaamiset... :D