Eikö toi lapsi ala ikinä puhumaan... :/
Poika nyt 2v. Ihan pari sanaa on vaan käytössä... en ymmärrä, miksi ei puhu, kun lanttu kaverilla selkeästi leikkaa yleensä äärimmäisen hyvin.
On omatoiminen. Leikkii itsekseen kaikenlaista. Tosin ei leluilla oikeastaan vaan kaikkea muuta rymyämistä, hupsuttelua, kiipeilyä ja äidin kiusaamista.
Pottailussa vielä on vähän parantamisen varaa, mut jos on ilman housuja niin käy patistamatta itse pissalla ja kakalla. Tästä pottailusta tosin en ole huolissani, mut jos se jotenkin liittyy asiaan...?
Kommentit (13)
Menoa ja meininkiä riitti muuten =) Käytiin puheterapeutilla muutaman kerran ja lääkäri tutki korvat ja kielijänteen. Ei kuitenkaan löytynyt mitään erikoista. Sitten kun puhetta alkoi tulla niin ei tauonnut muuten kuin nukkuessa =) ja puhe sujui sitten ihan hyvin.
Luetteko kirjoja tai katseleeko lapsi niitä edes itse? Ymmärtääkö sanalliset käskyt ja ohjeet? Tuo leikki on ehkä vähän hassua, jos ei leluilla leiki ollenkaan - vai vain harvemmin?
Onko korvat tarkistettu? Meidän pojalla oli toistuvia korvatulehduksia ja 1,5vuotiaana tehdyn putkituksen jälkeen alkoi puhe kulkea...
ja esineitä ja asioita nimettiin koko ajan muun puuhastelun lomassa.
Nykyisin vissiin monet kuvittelee että kyllä se lapsi siinä sivussa oppii kun kuuntelee muiden juttelua. Joo oppii ehkä mutta selvästi myöhemmin kuin oikeasti "vaivaa" näkemällä.
Meidän 2v tyttö puhua ruplattaa, mutta pottailusta se ei vieläkään ymmärrä yhtään mitään.
Meillä on aika paljon katseltu kirjoja ja lapselle puhutaan paljon. kotona ei ole mitään sellaista hommaa, mihin lapsi ei pääsisi mukaan touhuamaan. Tosin meidän tyttö on aina ollut aikalailla seurankipeä, yksin ei viihdy kuin pienen hetken.
ja esineitä ja asioita nimettiin koko ajan muun puuhastelun lomassa.
Nykyisin vissiin monet kuvittelee että kyllä se lapsi siinä sivussa oppii kun kuuntelee muiden juttelua. Joo oppii ehkä mutta selvästi myöhemmin kuin oikeasti "vaivaa" näkemällä.
mutta ongelma voi myös olla liika puhuminen,eikä tätä neuvolassa ymmärretä.Nautin siitä kun vauva ei vielä puhu.
tai sitten voi olla esim puheenkehityksen viivästymä, joka oli omalla pojallani.
poikani alkoi puhua reilu 2v:nä sanoja. Puhui n 4vksi asti pelkillä vokaaleilla. Puheterapia aloitettiin 3vnä.
eskarissa tuli sitten viimeiset konsonantit puheeseen.
nyt puhuu ekaluokkalaisena ihan normaalisti.
mutta koulussa on oppimisvaikeuksia. on hitaampi oppija. on tavallisella luokalla mutta tarvitsee erityisopettajaa 1-2x viikossa.
meillä vanhemmat pojat ysin ja kympin oppilaita. Tästä pojasta tullee sellainen seiskan oppilas - toivon mukaan.
tai sitten voi olla esim puheenkehityksen viivästymä, joka oli omalla pojallani.
poikani alkoi puhua reilu 2v:nä sanoja. Puhui n 4vksi asti pelkillä vokaaleilla. Puheterapia aloitettiin 3vnä.eskarissa tuli sitten viimeiset konsonantit puheeseen.
nyt puhuu ekaluokkalaisena ihan normaalisti.
mutta koulussa on oppimisvaikeuksia. on hitaampi oppija. on tavallisella luokalla mutta tarvitsee erityisopettajaa 1-2x viikossa.
meillä vanhemmat pojat ysin ja kympin oppilaita. Tästä pojasta tullee sellainen seiskan oppilas - toivon mukaan.
että tämä puhumaton poikani oli täysin sekä päivä- että yökuiva 1v 7kk. En tiedä liittyykö nämä asiat sitten mitenkään tuohon puhumiseen.
ja kaikki alkaneet puhumaan vasta 2-3v iässä. Esikoinen oli lähempänä 3v, kun alkoi oikein puhumaan, siihen asti yksittäisiä sanoja. Nuoremmat tais alkaa vähän aiemmin, mutta olivat jo yli 2v hekin. Neuvolassa nyt tietysti puututaan tällaiseenkin, mutta oikeasti mitään ongelmaa ei mielestäni ollut. Kun alkoivat puhumaan, sanavarasto heti aika hyvä, kun oli ollut aikaa "tallentaa" :) Meillä on luettu lapsille kirjoja ja laulettu vauvasta lähtien eli en näe, että myöhäinen puhe johtuisi tästäkään. Lapset ovat yksilöitä.
olethan tarkka mitä puhut sillä lapsesi todennäköisesti ymmärtää kaiken. Älä siis lapsen kuullen selitä muille että lapsi on "hidas" tai dysfaatikko. Lapsi voi nimittäin olla todella kehittynyt puheen suhteen sanavaraston ja ymmärtämisen osalta.
Omaa poikaani luultiin dysfaatikoksi, ja käytiin puheterapiassa. 2,5v iässä ei osannut vielä yhtään sanaa. Puheterapia, neurologi, lastenlääkäri jne kaikki puhuivat pojan kuullen vähän alentavasti, eli siis ihan selkeästi välittämättä lapsesta tyyliin "kyllä nyt on jotain vialla, lapsi ei ole normaali" jne.
No kävikin ilmi että kun lapsi 3-vuotiaana alkoi yhtäkkiä puhumaan, ettei dysfasiasta ollut tietoakaan. Lapsi alkoi kertalaakista puhum,aan 6-7 sanan lauseita, kieliopillisesti täysin oikein. Pahinta oli se että lapsi puhui lähes 2v takaisia asioita. Eli kertoi että "silloin kerran kun me käytiin laivalla" (tapahtui lapsen ollessa 1,5v) ja "silloin siellä Helsingissä Pirkko-tädin luona" (tapahtui lapsen ollessa 2v). Eli lapsi oli koko ajan tiennyt sanat, ymmärtänyt lauseet, muisti tapahtumat.
Surullista oli se kun lapsi joskus kysyi että miksi ne lääkäritädit sanoi että minussa on jotain vikaa?
Joten, ota huomioon lapsesi mahdollinen puheen ymmärrys äläkä tee samaa virhettä kuin itse tein. Lapseni alkoi vasta 3v täytettyään puhumaan ja se siis tapahtui kertarysäyksellä.
Älä stressaa äläkä tee sitä virhettä että vertaat lapsiasi muihin (ja pahimmillaan tunne huonommuutta lapsestasi).
Näin kävi meille tuon kohta 4v:n kanssa. Aloitti puhumisen vasta melkein 3,5 vuotiaana ja nyt sitä puhetta sitten riittää. Koko ajan äänessä.
Sun pojalla on vielä paljon aikaa opetella puhumisen taito, älä hermostu, anna aikaa. Jos kerran sanoja tulee ja ymmärtää niin harvoinpa sitä silloin mitään vikaa on. Ja pottailunkin tuo vielä oppii, harva ihan oikeasti on vielä 2v. täysin vaipaton. Anna lapsesi kehittyä omaa tahtiaan, äläkä vaadi liikaa.
Se on hormonaalinen kypsyminen: lapsi on vaan pissaamatta pitkän ajan. Äkkiä on vaan vaippa kuiva yön jälkeen.
Päivävaippa taas on oppimista. Meillä kaikki lapset on oppineet potalle kun oppii kävelemään. Yöllä tullut pissaa lapsesta riippuen iässä 3-5- v.
Puheterapiassa on ollut yksi lapsi ja se on HÄNEN parhaakseen ollut. 3 vuotta meni että saatiin puheen virheet hoidettua. Oli S ja R viat mutta myös konsonantit sekaisin.
Mitä neuvola sanoo?
Entä mitä mieltä olet itse?
Onko avun antaminen kamalan noloa vai pyydätkö sitä lapselle?
Minua vaan kiinnostaa koska omille vanhemmille vielä oli noloa että lapsi tarttee puheessa apua. Koulussa kävin viilaamassa S- kirjainta. Se jos joku oli tabu kotona, minulle taas on normaalia tukea lastani ja kiinnostaa seurata miten minua nuoremmat ajattelee tästä.
Jaha, eli puheterapia on huuhaata eikä lapsilla oikeasti ole puheen kanssa vaikeuksia?
Tuolla asenteella tekee vanhemmat itse hallaa. On se normaalimpaa että puhetta tulee ja ainakin ne mitä sanoo on oikein. Melkosesta tuurista saa olla kiinni jos lapsi ei puhu eikä siinä ole ongelmaa.
Puhe ei todellakaan vaan ala joskus muodostumaan. Jos siinä on hankaluutta niin sen korjaaminen vaatii paljon harjoittelua ja pitkään!
Minua säälittää vanhemmat jotka ei välitä lapsensa puheesta. 1- vuotiaitakin käy puheterapiassa jos ei lapsi tee puheen mukaan ohjeita.
No en näe, että tuossa pottailussa mitään vikaa on. Jotkut vaan alkaa puhua myöhemmin. Usein ehkä just tuollaiset pojat, joilla on mahanalus jalkoja täynnä :) Ehkä tuohon leikkimiseen voisi kiinnittää huomiota. Eli ulkoilkaa paljon ja purkakaa siellä energiaa. Kotona taas voisit mennä pojan kanssa mukaan leikkiin. Tietoisesti hetkeksi rauhoitat menoa, leikit jotain minkä aihepiiri poikaa kiinnostaa (esim. autot tai mikä hänellä se kiinnostava juttu onkaan), puhut ilmeikkäästi samalla jne. Aina ei lapset keksi sellaisen keskittyneen, rauhallisen leikin ideaa, ellei rautalangasta väännetä :)