Onko outoa ahdistua ajatuksesta, että mies

Tosin vähän mä ihmettelisin sitä, että arki-iltana viitsii lähteä. Mua ei siis ahdistäisi yksin lähteminen yhtään, senkun menee, jos haluaa. Mullakin on omat menoni.

Haluaa lähteä arki-iltana yksin baariin, matkaa 15 km, katsomaan jalkapalloa? Musta vaan on jotenkin outoa mennä yksin. Ja huomenna vielä työpäivä... Itse en ole jalkapallosta kiinnostunut, mutta en voisi mukaan lähteä muutenkaan kun ei lapsia voi tänne keskenään jättää. Mies siis on kiltti ja uskollinen, minä vaan satun olemaan mustasukkainen luonne...

Näyttää siltä, että tosiaan olet vähän turhan mustasukkainen, etenkin jos mies tosiaan on kiltti ja uskollinen...

Mikä sua siinä oikeastaan ahdistaa? Se, että miehellä on jotain jossa sinä et ole mukana tai johon sinä et kuulu? Vai se, että mies saattaa bongata jonkun naisen sieltä? Oletteko yleensä koko ajan samassa paikassa?

Ja tiedän, ettei mieheni lähtisi kenenkään perään vonkaamaan, mutta on mukava, kohtelias (liiankin kohtelias vieraille varsinkin parin oluen jälkeen) ja hyvännäköinen, niin siinähän sitä on saalista jollekin löysempimoraaliselle :/.



Yritän kyllä kovasti asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, ja siinä kyllä auttavat teidän mielipiteet asiasta, kiitos siitä :)



Ap

Miks se ottais sut mukaan kun et pidä jalkapallosta ja muutenkaan et ilmeisesti voi lähteä kotoa. Kyllä aikuisella ihmisellä on oikeus mennä ulos yksinkin.



Tuut menettämään miehesi ihan satavarmasti jos et luota siihen. Mustasukkainen skitsoaminen on ehkä tuhoisinta mitä suhteelleen voi tehdä ja on aika selvä, että pidät miestäsi taukkina jos luulet että tahdottoman miehen voi sinulta noin vain joku nainen varastaa.



Olet epävarma itsestäsi ja hyvin todennäköisesti sulla on huono itsetunto. Ovat mustasukkaisuuteen taipuvien ihmisten peruspiirteitä.



Varmaan sunkin miehen pitäis alkaa stalkkaamaan sua ettet pääse pettämään kun olet yksin viikonloppuna vaikka ostarilla shoppailemassa.

Tätä tarvitsinkin. Olisikos vielä vinkkiä miten sitä itsetuntoa parannetaan?

joku kallonkutistaja tai terkkari voi sua yrittää neuvoa itsetuntoasioissa jos pyydät jotain apua.

Itsetunnon parantamisesta en osaa sanoa :) Se on vaan aina se kaikenkattava "selitys" kaikille ongelmille. Tosin tottahan se on, että mustasukkainen usein tuntee itsensä jotenkin huonommaksi kuin kumppaninsa. Jotakin arvottomuuden tunnettahan siinä on, jos uskoo että joku vosu voisi tosta noin vaan miehen kaapata.



Mä uskon, että mustasukkaisuuteen auttaa se että pohtii syvemmin niitä syitä ja taustoja ja toisaalta sitä, mitä se mustasukkaisuus käytännössä auttaa. Tosi rajuun mustasukkaisuuteen analysointi ei välttämättä auta, mutta tuollaiseen kohtuulliseen voisi auttaakin.



Yks juttu on mun mielestä se, että vaikka miten haluaisi niin mikään ei ole koskaan varmaa. Se voi tuntua mustasukkaisesta ensin ahdistavalta, mutta vain sen tajuamalla pystyy päästää irti siitä kontrolloinnin tarpeesta, joka mustasukkaisuuteen usein liittyy. On siis tiedostettava, että ainahan se mies VOI tavata siellä matsia katsomassa jonkun, mutta miten todennäköistä se lopulta on että ensinnäkään tapaisi, saatika että olisi niin selkärangaton että alkaisi jotain enemmän. Mistään ei voi saada 100% takeita, ei edes itsestään, joten tietyn epävarmuuden kanssa pitää vaan oppia elämään ja ajatella, että vaikka jotain kävisikin (mikä ei uskollistyyppisen miehen ollessa kyseessä ole kovinkaan iso riski) niin siitäkin selvitään. Etukäteen sitä on turha stressata.



3

Puuttua ainakaan julkisella puolella, rahalla tietysti saa ajan kanssa vaikka hyvän itsetunnon

aikoinani samanlainen: mustasukkainen ja epävarma. Pelkäsin jokaista mieheni baari-iltaa tai reissua, ajattelin automaattisesti että pettää tai lähtee etsimään jotain parempaa kuin minä. Kehittelin päässäni juttuja, mitä kaikkea tekee baarissa jne. Pureskelin kotona kynsiäni illan ja valvoin niin kauan, että mies tuli baarista kotiin. Välillä itkin kun pelkäsin, että menetän elämäni rakkauden, ihanan mieheni. Kyllästyin jossain vaiheessa omaan typeryyteeni. Mieheni ei ole koskaan pettänyt minua eikä muutenkaan antanut mitään aihetta olla mustasukkainen. Minunkin mieheni on kohtelias kaikille, mutta ei annan kenenkään tulla lääppimään tms. Eikä lähe typeryyksiin mukaan edes humalassa. Kerroin miehelleni, miltä minusta tuntuu kun hän lähtee, itkin. Se helpotti. Mieheni kertoi, ettei aio ikinä pettää minua missään tilanteessa. Jos hän sattuisikin jotenkin ihmeellisesti rakastumaan toiseen naiseen (mitä ei aikonut tehdä :D ), hän kertoisi siitä minulle ja jättäisi minut ensin ennen kuin tekisi toisen kanssa mitään. Hän kertoi, miten hyvä hänellä on olla minun kanssa ja että hän ei lähde baariin etsimään naisia vaan rentoutumaan kavereiden kanssa, ottamaan muutamat ja hänestä on mukava taas olla minun kanssa kun ei olla 24/7 lähekkäin. Vaikka kuinka rakastaa toista, ei sitä koko ajan halua vuodesta toiseen kyhnätä toisessa kiinni. Antakaa toisillenne tilaa ja omaa aikaa niin huomaatte, että parisuhteennekin voi paremmin.



Uskalla päästää vähän irti. Kiitän miestäni nykyään siitä, että ei kuitenkaan minun ahdistuksestani huolimatta jättänyt lähtemättä koska se olisi pitkittänyt ja kasvattanut vain omaa ahdistustani. Mieheni toimi kuten normaalissa parisuhteessa toimitaan: molemmilla on myös omia menoja. Ehkä se menemättä jättäminen olisi antanut hetkellisen mielihyvän. Ajattelen nykyään, että mieheni rakastaa minua koska haluaa edelleen olla minun kanssani, on minulle hyvä, hellä ja huomaavainen. Minulla on hyvä hänen kanssaan. Jos pettäisi joskus, ajattelisin ettei olisi arvoiseni mies, en katselisi enempää. En halua rääkätä itseäni niillä tunteilla, joissa ei ole mitään järkeä. Ei sitä miestä voi kahlita siihen pöydänjalkaan, ja jos se on pettääkseen niin se voi tehdä sen muuallakin kuin baarissa. Pura ennemmin sitä, mistä tunteesi johtuvat ja ovatko ne oikeasti aiheellisia. Puhu miehesi kanssa, se helpottaa. Puhu niin monta kertaa että pystyt menemään sen asian kanssa eteenpäin. Keksi itsellesi mukavaa tekemistä siksi aikaa kun miehesi on siellä baarissa.

Kun se nyt sitten kuitenkin pääsi. En kieltänyt lähtemästä, mutta kerroin miltä musta tuntuu, ja että en tiedä miksi. Ihana mieheni jaksoi ottaa minut huomioon. Vähän vaan tuntuu tyhmältä ylipäänsä tuntea näin saati sitten sanoa se ääneen.

jatkaa, että itsetuntoa voi kohottaa ajattelemalla itsestään hyvää. Ota jokapäivä tehtäväksi keksiä itsestäsi/tekemisestäsi yksi hyvä asia ja ajattelet sitä niin kauan, kunnes se saa sisällön eli on muutakin kuin pelkkä sanajono. Sinä olet hyvä sellaisena kuin olet, sinun miehesi haluaa olla sinun kanssasi juuri sen takia, koska olet mikä olet. Jos ei haluaisi sinua, olisi jo jättänyt sinut. Mieti hyviä asioita, mitä muut ovat sinusta sanoneet ja usko pois, ne ovat totta. Kukaan ihminen ei ole huonompi kuin toinen, on vaan erilaisia ihmisiä. Jos itse tiedät, että teet aina tilanteessa kuin tilanteessa parhaasi ja pyrit hyvään, sinulla on jo hyvä alku. Tee asioita, jotka tuntuvat sinusta itsestäsi hyvältä, elä elämäsi sillä tavalla, että se antaa sinulle jotain. Mutta muista myös antaa muille jotain hyvää. Usein se muille hyvän antaminen tulee tuplana takaisin. Kai se itsetunnon kohottaminenkin on ajatumaailman muutoksesta kiinni: muuta negatiivinen positiiviseksi mutta älä kuitenkaan torju asioita. Elämä on mitä on, asioihin on sopeuduttava parhaalla mahdollisella tavalla jne jne.

Aiheuttaa mustasukkaisuutta sillä tavalla, että tuntee itse olevansa niin arvoton tai "vain sellainen tavallinen tyyppi/ruma/typerä/av-mamma tai mitä tahansa", että tietoisesti tai vähemmän tietoisesti ajattelee oman puolisonsa vaihtavan parempaan jos saa tilaisuuden.



Esim. kuvitelmat, että jokin nainen ottaa miehen pois sinulta vastoin tahtoasi. Kuvitelmien nainen on niin paljon hotimpi ja kiinnostavampi kuin sä et sun miehes heti lähtis pää kolmantena jalkana sen messiin jos se ehdottelis sun äijälles vähän jotain.



Mulla oli aikanaan yksi kämppis, jolla oli epävarmuutta itsestään + surkea itsetunto. Sillä ei ole miestä edelleenkään, koska se jätetään aina sen vuoksi et se on sairaalloisen mustasukkainen. Miehet lähtevät karkuun, koska se mustasukkaisuus ei ole tervettä niissä määrin.

Jokaisen, koska tämän heikkouden mielelläni itsessäni muuttaisin. Ap

on samaa vikaa ja myös huono itsetunto. En jotenkin yritä ajatella niin, että "eihän se mies sieltä ketään muuta löydä", vaan että jos löytääkin, niin selviän siitä. Tai siis että noin haluaisin ajatella sen sijaan että saisin itseni vakuuttuneeksi siitä, ettei mies koskaan voisi jättää koska se on kuitenkin aivan mahdollista. Ja jos jättäisi niin ilmeisesti se meidän yhteiselomme ei miehestä ole ollut niin ihanaa kuin minusta, joten miksi haluaisin väkisin olla jonkun kanssa, joka on mieluummin jonkun toisen luona. Mua jotenkin helpottaa ajatella näin päin.

Hyvän itsetunnon saa jos osaa hyväksyä itsensä omine heikkouksineen ja tunnistaa omat vahvuutensa. Hyväitsetuntoiset ihmiset ovat yleisesti tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä.



Eli kannattaa miettiä mistä itsellä kiikastaa. Onko ura tai koulutus jäänyt liian vähäiseksi? Takamuksessa liikaa sellua? Vatsa roikkuu? Liikaa painoa? Et ole tarpeeksi suosittu? Ihmistä voi kaihertaa moni asia mikä sitten johtaa alemmuudentunteeseen.



Toisaalta moni ihminen (varsinkin hyvin huonoitsetuntoinen) monesti toitottaa elämänsä ihanuutta ja itsensä ihanuutta koko maailmalle käyttäytyen jopa ylimielisesti muita kohtaan. Kuitenkin muutoksen pitää tapahtua pään sisällä, jotta pääsee huonosta itsetunnosta eroon ja minkään mantran hokeminen tai paremman ihmisen näytteleminen ei toimi jos ei oikeasti hyväksy itseään.

Joo, hyvin kiteytetty. Tota mäkin yritin sanoa tuossa kasiviestissä.

Joo, hyvin kiteytetty. Tota mäkin yritin sanoa tuossa kasiviestissä.

niin siinähän sitä on saalista jollekin löysempimoraaliselle :/. Ap

Ei kuule, ei näin. Jos joku nainen tulee miestä iskemään ja mies lähtee tämän matkaan, niin kyllä se on se mies, jolla on moraali vähän löyhemmällä. Eihän se pokaamaan tullut nainen voi päältä päin nähdä onko mies varattu vai ei. Ja vaikka tämän tiedon saatuaan silti lähtisi miehen mukaan, kyllä se vika silti siinä miehessä on...miksi joku nainen välittäisi miehen parisuhteesta, jos ei mies itsekään.

Ja ei, en itse harrasta toisena naisena oloa tai varattujen panemista ja kyllä, minuakin on petetty parisuhteessa. Asenne nyt vain on se, että pettää jos pettää, ei siihen mustasukkainen kyttäily paljoa vaikuta.

Jojoo, vähän offtopicia, mutta otti tuo lause vain vähän silmään.