Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko olla kaverini?
15.02.2012 |
Omasta mielestäni olen ihan mukava tyyppi, hieman sarkastinen. Arka, hiljainen epävarma itsestäni.
Kahden kouluikäisen lapsen äiti.
Yksin kotona viihtyvä, sosiaalisesti rajoittunut.
Todella huono pitämään yhteyttä ihmisiin, läheisimpiin ystäviinkin.
Aika pessimistinen mutta tarpeen tullen positiivinenkin (ainakin näin mulle on kerrottu). Mietin usein sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Olenko muiden mielestä tylsää seuraa. Moni ei nimittäin juurikaan seuraani hakeudu.
Haluaisitko sinä olla tällaisen kaveri?
Kiitos mahdollisesta vastauksesta, se antaa minulle ajattelemisen aihetta ;-).
Kommentit (29)
Siksi, koska sanot, että olet huono pitämään yhteyttä. Voisi olla vaikeaa kaveruus jos sinusta ei koskaan kuuluisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse aika samanlainen luonteeltani.Mistä päin olet?
Kuulostat melko samanlaiselta kuin minä. Vain sillä erotuksella että mulla ei ole lapsia ja muiden mielestä en ole koskaan positiivinen,itseäni analysoimalla voisin kyllä väittää toisinkin.
Olen ihan samanlainen, kuin sinäkin...
Eipä minulla oikeassakaan elämässä juuri kavereita ole. Ne keitä on ollut, ovat löytäneet uusia, hauskempia ystäviä.
Olen Pohjois-Suomesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin
mä en kestä ihmisiä jotka on kauheen hyviä pitämään yhteyttä, olen aina alakynnessä
voitais käydä lenkillä silloin kun huvittaa tai laittaa tekstareita
Tosin vasta 25-vuotias, yhden pienen vauvelin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollenkaan? Tunnut ihmiseltä joka viihtyy tosiaan kotona yksin eikä välitä kavereista.
Ei niitä todellisia ystäviä löydä kuin tosi harvoin, mutta hyvänpäiväntuttuja, koulu- ja opiskelukavereita, työkavereita, naapureita, jopa sukulaisia yms voi olla vaikka pilvin pimein.
Eli ainakaan minä en näillä antamillasi perusteilla pysty sanomaan sinusta kerrassaan mitään. Enkä usko, että kukaan muukaan voi.
Jos olet yksinäinen ja haluat kirjoittaa minulle, niin olet ihan tervetullut sen tekemään. Löydät minut kautta pienellä vaivalla. Vastaan kyllä yleensä kaikille, jotka kirjoittavat normaaleja kirjeitä tai vaikka epänormaaliakin, mutta ei mitään sellaisia "kusetus" tai haukkumajuttuja, joita en itse asiassa olekaan juuri saanut. Ja ne mitä olen saanut olen tainnut jopa julkaista blogissa.
Niin, että kirjoita vaan ja ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä!
T. Aborttibloggari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOKAINEN "hiljainen" ihminen on paljon muutakin kuin hiljainen. Eikö?
Kräääh!
Ja kyllä, kyllä voisin, paitsi että olet siellä pohjoisessa.
Ihan kuin olisit kuvailut minua itseäni. itselläni vielä lisäksi ongelma, että jään liioitellusti vatvomaan ihan normaali puhumisiani ja kommenttejani, yleensä öiseen aikaan. Välillä häpeäntunne on hurja, vaikkei siihen oikesti ole mitään syytä, vaikea selittää.
Johtuuko huono yhteydenpitosi mahdollisesti siitä, ettet pidä puhelimessa puhumisesta? Omalla kohdallani tämä on suuri syy. laitan mieheni soittamaan puhelut aina kun mahdollista :D
JOten voisin olla kaveris, mutta jos kumpikin on huono pitämään yhteyttä, luulempa että siitä ei sitten mitään tuliskaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shoppailuun, lenkkeilyyn, kahvitteluun, kyläilyyn.
PUhelimessa olen tosi huono puhumaan, ehkä juuri sen takia että ne hiljaiset hetket ovat kiusallisia puhelimessa. Ehkäpä tuon takia olen niin huono ottamaan ihmisiin yhteyttä.
Ja mitä pidempi aika kuluu, sen vaikeampaa se on. En aina keksi puhumista.
Kaipaan kyllä ihmisten seuraa mutta viihdyn suurimmaksi osaksi yksin. Työnikin on sellaista, että minun ei tarvitse olla ihmisten kanssa juurikaan tekemisissä. Kartan kaikkia sosiaalisia tilanteita, pikkujouluja jne. Tunnen itseni niissä ulkopuoliseksi, jään aina muiden varjoon.
Olenkohan jotenkin kaksijakoinen ihminen... :-D
voisin olla kaverisi sillä olen samanlainen mutta mies ja myös pohjois-suomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOKAINEN "hiljainen" ihminen on paljon muutakin kuin hiljainen. Eikö?
Kräääh!
Ja kyllä, kyllä voisin, paitsi että olet siellä pohjoisessa.
En ole siis ap. Kouluaikoina laitettiin selkään kyltti,johon piti pistää jotain positiivista tästä toisesta ihmisestä. Pari oli kirjoittanut minusta että "hiljainen". Se oli mielestäni negatiivista,mutta tuntien muutaman päänaukojan,voihan se olla positiivistakin. Ainakin itse olen,mitä vanhemmaksi olen kasvanut,alkanut arvostaa kykyä olla hiljaa.
Eli hyvinkin voisin olla ystäväsi.
Joko lakkaat väheksymästä itseäsi? Se on sitäpaitsi loukkaavaa meitä muita hiljaiseksi luonnehdittavia ihmisiä kohtaan.
tekstaan mielummin), niin miten olisi kirjekaveriystävyys? Kun minä olen täällä kaukana E-Suomessa niin se taitaisi olla ainoa vaihtoehto tai sitten sähköpostailu. Mutta se on tylsempää, oikeat kirjeet ovat hauskempia. Niitä tuli nuorena kirjoitettua paljon, nykyään ei juurikaan...
Ihan kuin olisit kuvaillut minua. Viihdyn hyvin, varmaan vähän 'liiankin' hyvin yksin tai ihan oman perheen kesken. Olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin, tosin tässä olen yrittänyt petrata. Usein tuntuu, etten kaipaa seuraa niin paljon kuin muut, ja sitten taas kun kaipaisin, sitä ei olekaan saatavilla, harvemmille tämmöinen harva yhteydenpito riittää.