En ymmärrä miten erityisopettajat jaksavat työtään käytöshäiriöisten kanssa
Sivusta joudun kuuntelemaan silloin tällöin erään erityisluokan opetusta. Harva se kerta joku lapsissta saa raivokohtauksen, joka kuulostaa parivuotiaan itku-potkuraivarilta mutta lapsi vaan on jo n. 9-10-vuotias ja fyysisesti vaikea hallita.
Ruma kielenkäyttö on toistuvaa, opettja saa kuulla kaikki mahdolliset nimitykset, on fyysisen väkivallan uhkaa jne.
Ei voi kuin ihailla henkilöä joka päivästä toiseen jaksaa tuollaista.
Kommentit (12)
ja ihmettelin, että miksi hän oli ammattinsa valinnut. Ei kuunnellut lapsia, ei kiinnittänyt heihin huomiota ja käyttäytyi muutenkin tökerösti. Sitähän mä en tiedä mitä tekee tunneilla ja miten lapset käyttäytyvät, mutta kyllä mua häiritsi se käytös oikein tosissaan.
jaksamista siinä on toiset jaksaa sitä samaa kotona 24/7 ..ei nuo ns. normaaliluokat ole kummempia. Isot penikatkin huorittelee ja mitä vielä..
Olin harjoittelussa tällaisessa luokassa ja voi että huokaisin syvän helpotuksen kun harjoittelu loppui. Se koulupäivä on jotain aivan järkyttävää tuommoisessa luokassa. Kyllä myös koulunkäyntiavustajat on lujilla.
on yleensä sentään vahva tunnesidekin.
mitäjaksamista siinä on toiset jaksaa sitä samaa kotona 24/7 ..ei nuo ns. normaaliluokat ole kummempia. Isot penikatkin huorittelee ja mitä vielä..
kun luokka on pieni, opettaja oppii tuntemaan oppilaat. Usein he tosiaan näyttävät negatiiviset tunteensa hyvin voimakkaasti, mutta toisaalta myös positiiviset tunteensa ja kiintymyksensä, mikä on todella palkitsevaa ja saa jaksamaan ne huonotkin hetket...
pätevistä erityisopettajista on kova pula.
Onkohan alalla ongelmana että pätevät ei halua/jaksa tehdä työtään kovin kauan?
Erityisopet on aina ihan vammasia paskahuoria...muakin sellanen piinas kun Olin koulussa vitun erityisopet...
on max 10 oppilasta harvemmin kaikilla on sama adhd diagnoosi tai muu riekkumis ongelma. Osa on täysin rauhallisia ja onegalmat ovat ihan muualla.Oman lapsen luokalla lapsia on vain 7. Kotona lapsia melkein saman verran. Kyllä se opellakin pitäs olla joku side lapsiin kuin pelkän rahan eteentyön teko. Oikea halua auttaa niitä jotka tarvivat tavallista enempi apua.
heillä on lääkitys. Vaan ne kenellä ei ole mitään diagnosia, heidän kanssaan on vaikeaa.
Itse olen ollut avustajana luokassa (vl 3-6), jossa oli joka päivä oppilaiden välillä eripuraa, oppitunnit meni riitojen selvittelyyn. Samoin ongelmaksi muodostui se, ettei haluttu tehdä mitään tehtäviä tunnilla, ei otettu kirjoja esille, meluttiin ja heiteltiin kumeja. Eri tilaan poistaminen aiheutti vaikeuksia, kun oppilas ei suostumut siellä olemaan vaan töni ja potki, tuhosi koulun tavaroita.
Monet kävivät psykologilla ja kuraattorilla, mutta ei heistäkään ollut konkreettista apua.
Toivottiin, että ehkä he siitä vielä viisastuvat, kun ikää tulee lisää.
Opettajaa ei koskaan nimitelty ja häntä kunnioitettiin muutoinkin.
Ja siis kyllä olin käytöshäiriöinen ja hyppinyt monen muun opettajan silmille aivan kuten muutkin luokkatoverinikin.
Meistä ei olisi varmaan ikinä tullut mitään jos meillä ei olisi ollut niin hyvää opettajaa...
..ja sitä kautta tavalliselle luokalle. Hänellä on muitakin ongelmia, mutta käytös on riehumista lukuunottamatta hyvää ja ihan älykäskin on testien mukaan, eli uskoisin hänen pärjäävän tavisluokalla tuetusti.
Erityisryhmään en häntä haluaisi huonojen kokemuksien vuoksi. Päiväkodissa on sellaisessa ja siellä on aika pimeitä tapauksia.
Vaan joutuuhan tuota samaa touhua jaksamaan esim. kaikki yläkoulunkin aineenopet. Siellä ne käytöshäiriöiset kun tuppaa olemaan ihan normaaliluokissa muiden seassa.