Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä naamaa vääntelevälle ja koppavalle 13-vuotiaalle?
19.03.2012 |
Länkyttää vastaan koko ajan, ei vastaa kun kysytään, katsoo suoraan silmiin erittäin halveksivasti. Tällä kertaa on murjottanut ja nakellut niskojaan VIIKON, koska sanoin että kotona pitää olla viimeistään 18.30 arkena. Muuten viettäisi aikaa ostarilla iltaan asti erittäin huonossa seurassa. Samoin pakotin hänet yläkouluun tuohon meidän viereiseen kouluun, koska edelliseen kouluun on pitkä matka, siellä on hänellä huonoja kavereita (juo ja polttaa) ja hän myöhästelee jatkuvasti.
Tuntuu etten jaksaisi enää yhtään tuota syvää halveksuntaa huokuvaa teinin naamaa.
Kommentit (14)
Olen yrittänyt olla rakastava ja kannustava, mutta vaikeaa on, kun saan vain halveksuntaa. Tuntuu tosi pahalta, että tyttö inhoaa mua niin paljon. Mitkään harrastukset ei kiinnosta, asenne on kaikkeen että "ei kiinnosta".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt olla rakastava ja kannustava, mutta vaikeaa on, kun saan vain halveksuntaa. Tuntuu tosi pahalta, että tyttö inhoaa mua niin paljon. Mitkään harrastukset ei kiinnosta, asenne on kaikkeen että "ei kiinnosta". Ap
uskon, että on vaikeaa, surullista ja ahdistavaa. Kun kaikkensa yrittää lastensa puolesta ja vastakaiku on vain halveksuntaa.
Mutta ihan todella, omista teinivuosista ei voi olla niin kauan, etteikö edes muistelemalla palautuisi mieleen se vaihe, jolloin omat vanhemmat vaan olivat käsittämättömän nolot. Ja kuinka ne kertakaikkiaan "pilasivat elämän". Tuossa vaiheessa teini ei kyllä omaa nokkaansa pidemmälle näe. Siksi täytyykin vain olla "paska mutsi" ja jaksaa määrätietoisesti tuon vaiheen läpi, kestäen halveksunnan. Ei kivaa, mutta ei auta.
Osinhan tuo on päälleliimattua. Se voimakas tunne kun uskaltaa nousta lapsen roolista, kapinoida vanhempia vastaan, huutaa äidille että se on paskainen huora tai isälle vitun runkkarihomo. Välillä sitä joo ajattelee, että inhoaa niitä, mutta kyllä siellä aina se rakkaus on pohjalla. Sitä ei vaan halua/osaa näyttää. Eli tärkeintä on olla turvallinen aikuinen, sitä ne teinit kyllä tosissaan tarvii kaiken myllerryksensä keskellä. Tajusivat tai eivät.
Ja sitten tulee aina joku länkyttämään, kuinka hän ei kyllä tuommoista käytöstä sallisi. Siinäpä se teinin kanssa onkin, kun se on aivan täysin sama mitä sallii tai ei, ei vaikuta, ei päde. Hlökoht se minkä tiesi olevan ehdottoman kiellettyä (meillä kiroilu), se se vasta hienoa ja huumaavaa olikin kun ekoja kertoja uskalsi teiniangstiraivareissaan kiroilla niin paljon kun irtoaa isän naamalle. Minkäs se isä sille voi? Laittaa arestiin, joo, suuttuu, joo. Mitä sitten? Tai teiniksi: SO?!
Tietenkään kaikki teinit ei ole yhtä pahoja, mutta moni moni on. Älä ainakaan ota itseesi, pidä itseäsi huonona vanhempana teineilyn takia.
tuo kuuluu vain ikään.
Ettekö itse ole kokeneet murrosikää? Muista millaista silloin oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on se vaihe, jossa teinit ymmärtävät, ettei heidän oikeasti ole pakko välittää mistään, mitä äiti ja isä sanovat. Että oikeasti vanhemmilla ei ole mitään laillisia keinoja panna heitä "kuriin". Että ei vanhempia tarvitse totella eikä vanhempien pelossa tarvitse yhtäkään sääntöä noudattaa.
Ja ihan hetken päästä ne tajuavat myös, että niitä sääntöjä pitää noudattaa ihan oman edun ja vähän yhteiskunnankin vuoksi. Mitä pitempi gäppi näiden tajuamisten välille tulee, sitä hermoillekäyvämpi ongelma.
Mut ei auta kuin odottaa. Ja ymmärtää, että lasten tosiaan kuuluulin päästä irti teidän vaikutuksesta ja että kaikki se irtiotto ja kapina on pitkän päälle hyväksi: Nuoren on parempi löytää omat rajansa nyt kuin joskus aikuisena kun te ette enää ole vierelä suojelemassa.
Aikoinaan meillä joskus tepsi se, että saattoi teinin "naurunalaiseksi". Esim. jos näytti keskisormea, saatoin mä katsella ihmetellen omia keskareitani ja todeta hämmästyneellä äänellä "hei kato, mullakin on keskarit". Tai jos sanoi v***u, niin totesin "nosta ihmeessä ylös jos jotain tippui".
Eihän nää tietysti mitään ratkaise mutta helpottaa omaa angstia ja voi saada teininkin naamalle hymyntapaisen kohoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo kuuluu vain ikään. Ettekö itse ole kokeneet murrosikää? Muista millaista silloin oli?
Minulla ei koskaan ollut rajua murrosikää - sisarellani kyllä senkin edestä. Ja meillä esikoinen on kohta 17-vuotias, ja tasainen ollut koko ajan.
Mutta kyllä nyt sitten tuo 14-vee antaa tulla esikoisenkin edestä.
yhteinen harrastus, lähtekää reissuun, vain sinä ja teini. Se ei sinua vihaa. Tee kaikkesi murtaaksesi tuo muuri. Rakasta ehdoitta. Tsemppiä x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo käytös johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että ei vaan millään pysty/halua antaa periksi ja näyttääkin taas, että vanhemmat on ok porukkaa. Teini on kuin äärimmäisen pitkävihainen aikuinen. Periksi ei anneta. VAlitettavasti et voi tehdä mitään, joka muuttaisi teinisi käytöksen yhtäkkiä normaaliksi. Teinillä on sekava olo, ei ole aikuinen, mutta ei lapsikaan. Ja hänelle periksiantaminen, hymyily, kiltteys jen tarkoittaa, että hän olisikin taas lapsi ja sitä ei halua. Teini luulee, että aikuista on se, että vastustetaan auktoriteettia viimeiseen asti.
Kaikki tuo menee ohi ajallaan.
Vastusteleva teini matkoilla mukana on kuin kivireki; ei ole kiva kellään. Mekin mentiin kerran kylpylään niin, että mä ajoin ja mies makasi pojan päällä takapenkillä ettei hyppää kesken matkan autosta. Oli tosi rentouttavaa. Illalla teatterissa istui pipo silmillä. Myös motocrossia oli tarjolla, jaksoi ajaa tasan kaksi kertaa. Laskettelemaan suostui lähtemään ehkä kerran ja silloinkin lensi monot kaaressa seinään kun tuli kotiin.
Eli ihan turha luulla, että murrosikäinen suostuu tekemään mitään yhdessä vanhempien kanssa kun nimenomaan haluaa katkaista napanuoran. Naamanvääntely yms. on rajojen kokeilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun menee sen teinin kanssa kahdestaan... eli ei molemmat vahnemmat mukana, ja joo, kylpylä ei ehkä ole se hauskoin idea teinipojan kanssa tehtäväksi...
kun menee sen teinin kanssa kahdestaan... eli ei molemmat vahnemmat mukana, ja joo, kylpylä ei ehkä ole se hauskoin idea teinipojan kanssa tehtäväksi...
Pointtini kuitenkin oli se, että kaikkea kokeiltiin. Motocrossi oli vain hänen ja isänsä harrastus; ei kiinnostanut. Samoin laskettelu. T. 16
Meillä nimittäin sama ongelma 14-vuotiaan pojan kanssa. Pitäisi kai jaksaa yrittää olla aikuinen eikä mennä siihen meininkiin mukaan - mutta kun ei aina jaksa.