Lue keskustelun säännöt.
vähättelevä ystävä, alkaa hermot mennä
15.02.2012 |
Paras ystäväni on opiskelutoverini, mutta jo noin tokana opiskeluvuonna hän meni telemarkkinointitöihin ja opiskelut jäivät lähes samantien. On edelleen kirjoilla yliopistolla yli 15 v jälkeen vaikka viimeiseen 12 vuoteen ei ole opitosuorituksia tehnyt.
Minä opiskelin lainan turvin (kävin kyllä aina välillä osa-aikaisesti töissä). Pääsin oman alan töihin jo ennen valmistumista, ja olen ollut ihan hyvin palkatuissa hommissa (oman alani keskivertoon nähden itse asiassa hyvätuloisissa hommissa) siitä asti.
Ystäväni lähestyy neljääkymppiä, ja tituleeraa itseään edelleen opiskelijaksi. Asuu halvassa huonokuntoisessa yksiössä ja on edelleen töissä telemarkkinoinnin tapaisessa yrityksessä. Hän tienaa noin kolmanneksen siitä mitä minä.
Minua tämä ei haittaa -maksan mielelläni väliin laskun ravintolassa tai jätän bensarahat pyytämättä koska en niitä tarvitse. Mutta mikä ärsyttää, on se, että ystäväni jatkuvasti antaa ymmärtää, että minulla ovat asiat paremmin VAIN koska olen naimisissa ja mieheni on muka niin hyvätuloinen. Itse asiassa en ansaitse juurikaan vähempää kuin mieheni, ja kyseessä on lähinnä alakohtainen palkkaero.
Ystäväni antaa monasti rivien välissä ymmärtää (tai väliin ihan suoraankin) että elän mieheni rahoilla, ja että meidän tilava asunto on puhtaasti mieheni rahoilla ostettu, samoin autot ja ulkomaanmatkat. Usein hän antaa ymmärtää että asiantuntija/managementtyöni on aivan suojatyöpaikka, ja että olen aivan sattumalta (tai mieheni kautta) saanut ko. työn, en siksi että viitsin tehdä opintoni loppuun ja koska olen ollut yli 10 v samalla alalla. Ja seuraavaan hengenvetoon hän alkaa puhua siitä kuinka "sinkkuna eläminen on niin kallista" vaikka esim. hänen vuokransa on varmaan viidesosa meidän lainanlyhennyksistä joista maksan tasan puolet.
Alan tympääntyä tähän tilanteeseen. En enää keskustele kaverini kanssa töistäni tai raha-asioista, mutta jostain syystä hän ottaa itse usein asian esiin. Väliin vituttaa niin että tekisi mieleni sanoa jotain takaisin siitä kuinka ihan itse olen elämäni rakentanut, mutta en viitsisi alkaa ilkeästi.
Mitenkähän saisin tämän tilanteen purkautumaan ilman että välit menee huonoiksi? Tätä piirrettä lukuunottamatta kaverini on oikeasti todella hyvä tyyppi ja meillä synkkaa erittäin hyvin, mutta on ikävää kun saa jatkuvasti olla jotenkin puolustuskannalla vain siksi että menee ihan ok.
Kommentit (3)
Kaveristasi on tulossa katkera, ja hän näyttää olevan niitä, jotka yrittävät syyttää muita kuin itseään. Jos hän on fiksu, hän tajuaa olla kiltimmin kun näette tauon jälkeen. Jos ei tajua, heivaa se. Ei ole kenenkään velvollisuus olla sylkykuppina toisen traumoille ja vitutukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se vähättelijä on oma sisko :(. Itse olen hoitanut aina asiani "perushyvin" eli opiskellut, mennyt töihin, mennyt naimisiin, saanut lapset jne. Olen 30+ ja vakinaisessa työpaikassa ihan hyvällä palkalla. Mieheni tienaa suunnilleen saman verran kuin minä. Meillä on kaunis talo kauniilla paikalla ja sitä maksetaan niistä omista palkkarahoista.
Siskoni on kaikesta kateellinen ja juuri samaan tyyliin vihjailee joka toisessa lauseessa, että olisin syntynyt jotenkin kultalusikka suussa (juu, ihan samassa perheessä olemme lapsuutemme eläneet....). Hän on itse keskeyttänyt opinnot kahdesti, käynyt töissä "joskus" mutta ei näe mitään yhteyttä sen ja oman elintasonsa välillä :(. Aivan samalla tavalla hänkin ottaa nämä raha-asiat aina itse esille.
Itse olen yksinkertaisesti vähentänyt yhteydenpitoa :( ja varmaan se jossain vaiheessa loppuu kokonaan.
Eli korjaisit typerät vihjaukset suoraan, mutta rauhalliseen ja ystävälliseen sävyyn joka kerta, kun ne tulevat esille. Tai puhuisit asiasta ihan omasta aloitteestasi omana asianaan niin että sen saisi kerralla selväksi? Sinulla on toki täysi oikeus olla loukkaantunut ja tuulettaa tunteistasi, mutta veikkaisin, että jos sanot tässä asiassa kovin pahasti, ystävyytenne päättyy hyvin pian. Kun kaveri sanoo pahasti, sulla on tukenasi aina se, että tiedät että se ei ole totta ja voit suhtautua ylemmyydentuntoisesti (harva ihminen ei ole niin pikkumainen, etteikö se lohduttaisi loukkauksia niellessä). Jos tylytät ystävää tuon aloitusviestin hengessä en usko, että välinne palautuvat koskaan ennalleen.
Jos pystyt siis puhumaan aiheesta mahdollisimman neutraalisti vertaamatta elämäntilanteitanne tai alleviivaamattu tuota "itse olet omat valintasi tehnyt" -puolta. Sun asiasi ei kuitenkaan ole se, mitä kaveri on tehnyt tai se, mitä olette tehneet eri tavoin vaan se, miten kaveri puhuu sinusta. Riittää, että saat tehtyä selväksi sen, että et ole parisuhteessasi elätti vaan tuot taloon puolet tuloista ja maksat puolet laskuistasi ja että asemaasi töissä kipusit pitkällä uralla, et reittä pitkin. Se ei vaadi ilkeilyä tai vertailua.