Lue keskustelun säännöt.
Arvostan kyllä kotiäitejä.
14.02.2012 |
Olen äitiyslomalla joka vetelee jo viimeisiään.
Ensikuussa lähden töihin ainakin kolmeksi viikoksi ja pakko myöntää, että odotan innolla vaihtelua päiviin.
On kyllä ihana olla vauvan kanssa ja olen päässyt helpolla, kun vauva on ollut helppo. Mutta tämä arki alkaa puuduttamaan tosissaan, tuntuu että pää pehmenee ajoittain. Minä kai olen sen verran vaihtelua kaipaava ja työstäni pitävä, että en vain voisi olla vuositolkulla kotona.
Nostan hattua teille kaikille jotka olette vähillä rahoilla useamman vuoden kotona.
Kommentit (12)
Meillä onneksi on niin hyvä tilanne että voin mennä töihin hetkeksi ja vauva jää kotihoitoon.
Ja en minään loukkauksena aloitusta tehnyt.
ap
Minä kai olen sen verran vaihtelua kaipaava ja työstäni pitävä, että en vain voisi olla vuositolkulla kotona.
kotiin pidemmäksi aikaa jäävä ei kaipaa vaihtelua tai pidä työstään?
Varmaan osa ei pidä työstään, mutta kyllä minulla tilanteen on sanellut vain ja ainoastaan halu pitää huolta omista lapsistani. En ole voinut harkitakaan pienen vaippahousun antamista päiväkotiin tai jollekin tuntemattomalle ihmiselle (pph tai muu) hoitoon. Hoivaamisvaisto on mennyt paljon vaihtelunhalun edelle. Palkkatyötä ehtii kyllä tekemään kyllästymiseen asti elämänsä aikana, mutta pikkulapsiaika on jokaisella vain kerran elämässä ja sitä ei saa koskaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vain oikaista käsityksen, että kotiin hoitovapaalle jäävät naiset ovat jotenkin henkisesti heikompitasoisia kuin töihin kiireesti palaavat. Uskoakseni useimmiten syyt kotihoitoon ovat juuri samoja kuin itselläni.
2
Myös minä olen vaihtelunhaluinen, mutta olen kouluttanut itseäni erilaisiin kausiin elämässäni. Toki kaipaan välillä työelämään ja nimenomaan siellä täysillä tekemiseen, parhaansa antamiseen.
Mielestäni erilaiset elämänvaiheet kasvattavat ihmisenä. Kotiäitinäkin järjestän itselleni vaihtelevasti tekemistä. Ystäväpiirini kiertää syklíä. Välillä teen juttuja paljon yhden ystävän kanssa ja sitten annan suhteen hiipua joiksikin kuukausiksi. Tapaan toista ystävää, montaa ystävää tai vietän erakkokautta. Sitten otan tai ystävä ottaa yhteyttä ja taas on uusia ajatuksia erillään eletystä elämästä jaettavaksi. Muutama tällainen kotiäitiystävä minulla.
Välillä luen paljon.Välillä kirjoitan. Joskus on meneillään remontti (teen pintaremonttia itse) ja sisustuskausi. Hoidan päätäni ystävien seuralla, liikunnalla ja mietiskelemällä. Rahat ovat onneksi miehen kanssa yhteisiä. Miehen palkka on erittäin hyvä.
joillakin muka hajoaa pää omien lapsien huolehtimisesta.
Kyllähän sitä vaihtelua jokainen kaipaa mutta minäkin mieluummmin hoidan lapseni itse kuin laitan vieraan ( mahdollisesti epäluotettavaan )hoitoon.
Lapset ovat kuitenkin tärkein aikaansaannokseni tässä elämässä, enkä sitä tosiaan halua ulkoistaa toisten käsiin.
ollut kotona kohta 2v. Haluan ehdottomasti hoitaa lapsen kotona 3-vuotiaaksi. Mutta jos olisi se mahdollisuus, että voisin välillä käydä jonkun viikon tai päiviä töissä ja lapsi saisi olla kotona läheisen aikuisen kanssa, tekisin niin mielelläni. Joten hieno mahdollisuus aloittajalla =). Aikuisten seura, pään käyttäminen ja vaihtelu olisi ihan tervetullutta, mutta toisaalta on ihanaa kun on mahdollisuus olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä luen paljon.Välillä kirjoitan. Joskus on meneillään remontti (teen pintaremonttia itse) ja sisustuskausi.
Sinulla oli muuten oikein hyviä pointteja, mutta tässä kohtaa aloin ihmetellä, että onko sinulla vain yksi paljon nukkuva lapsi, vai missä välissä ehdit keskittyä lukemiseen, kirjoittamiseen, sisustamiseen ja remontointiin? Mulla on kaksi pientä lasta kotihoidossa enkä todellakaan ehdi keskittyä arkena mihinkään tuollaiseen. Rakas lukemisharrastukseni jäi käytännössä täysin viimeistään siinä vaiheessa kun kuopus syntyi.
Mä en pidä mun töistäni, ainakaan jos bertaan sitä siihen että saisin olla kotona lasten kanssa. Herään jokainen työaamu k ottassa niin sanoakseni, vapaapäivinä on iloinen mieli ja lapset ei silloin ole hoidossa. Paitsi srk:n kerhossa jos sattuu vapaapäivilleni osumaan.
En edes muista montako vuotta kotona olin, kuutisen kai, aika meni niin äkkiä. Vimeisen vuoden vaan odotin, että milloin se hemmetin työ alkaa. Mun pää ei pehmennyt kertakaan, en antanut sen pehmetä. Ei vauva, lapsi/lapset liikkumista ja vaihtelua estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan ihan arkeen. Lapsihan eniten haastetta antaa päivään. Mutta itsessään kodin pyörittäminen päivästä toiseen alkaa olla jo PUUH!!
Ja lapsi tosiaan ei ole kenekään ventovieraan hoidossa.
ap
joillakin muka hajoaa pää omien lapsien huolehtimisesta.
Kyllähän sitä vaihtelua jokainen kaipaa mutta minäkin mieluummmin hoidan lapseni itse kuin laitan vieraan ( mahdollisesti epäluotettavaan )hoitoon.
Lapset ovat kuitenkin tärkein aikaansaannokseni tässä elämässä, enkä sitä tosiaan halua ulkoistaa toisten käsiin.
ja itse laahustaa shoppailemassa tai kaffeella ystävättärien kanssa. Koska pää ei kestä sitä lapsenhoitoa. Ja töitä joihin palata ei ole odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kenellä ei hajoaisi. Kolme lasta ja elämä yhtä tappelua, ruuanlaittoa, siivoamista, vaipan vaihtoa ja nukuttamista. Koskaan, ei koskaan, saa olla rauhassa. Olisi niin ihana palata töihin.
Mutta silti mieluummin olen kotona lasten kanssa kuin laitan ne pieninä hoitoon. Pää hajoaa, mutta ei sen tarvitse näkyä lapsille. Olen aikuinen, kestän nämä ihanan hajottavat kotivuodet kunnialla, ja palaan sitten töihin kun se on lasten kannalta suotavampaa.
Välillä luen paljon.Välillä kirjoitan. Joskus on meneillään remontti (teen pintaremonttia itse) ja sisustuskausi.
Sinulla oli muuten oikein hyviä pointteja, mutta tässä kohtaa aloin ihmetellä, että onko sinulla vain yksi paljon nukkuva lapsi, vai missä välissä ehdit keskittyä lukemiseen, kirjoittamiseen, sisustamiseen ja remontointiin? Mulla on kaksi pientä lasta kotihoidossa enkä todellakaan ehdi keskittyä arkena mihinkään tuollaiseen. Rakas lukemisharrastukseni jäi käytännössä täysin viimeistään siinä vaiheessa kun kuopus syntyi.
Kun on kolme pientä lasta vuoden välein, ei todellakaan ehdi keskittyä lukemiseen, sisustamiseen yms... mutta yhden lapsen kanssa kotona oleminen on oikeasti lomaa joten en käsitä miten se voi kenenkään mielestä olla yhtään raskasta.
kotiin pidemmäksi aikaa jäävä ei kaipaa vaihtelua tai pidä työstään?
Varmaan osa ei pidä työstään, mutta kyllä minulla tilanteen on sanellut vain ja ainoastaan halu pitää huolta omista lapsistani. En ole voinut harkitakaan pienen vaippahousun antamista päiväkotiin tai jollekin tuntemattomalle ihmiselle (pph tai muu) hoitoon. Hoivaamisvaisto on mennyt paljon vaihtelunhalun edelle. Palkkatyötä ehtii kyllä tekemään kyllästymiseen asti elämänsä aikana, mutta pikkulapsiaika on jokaisella vain kerran elämässä ja sitä ei saa koskaan takaisin.