Raskauden yritys. Olisitko epätoivoinen tilanteessani?
Minulla ikää pian 31 v. Jätimme ehkäisyn pois 12/2010. Tulin raskaaksi heti, mutta raskaus meni kesken 1/2011. Mies on reissutöissä, ja sen vuoksi seksiä vaikea ajoittaa hedelmällisille päiville.
Alan olla ihan epätoivoinen, ja mietin vain päivät pitkät vauvoja, ja sitä tulemmeko koskaan saamaan omaa lasta.
Mies haluaa myös lapsen, ja sanoo, että kyllä meillä vielä tärpää, eikä ole stressannut asiasta. Hän on myös kertonut vauvanyrityksestämme yhdelle kaverilleen, ja lipsauttanut myös pikkuhumalassa yhteisille ystävillemme illanistujaisissa (olin itsekin paikalla, ja kuittasin jutun vain miehen höpötyksenä). Olen sen jälkeen kieltänyt miestä kertomasta kenellekään asiasta. En kestä sitä, jos meitä aletaan vahtia, emmekä sitten loppujen lopuksi koskaan saa lapsia :(
Olisitteko tilanteessani jo epätoivoisia, vai stressaanko ihan turhasta?
Kommentit (15)
käydä viikolla, kun pitäisi olla töissä... Joitakin vapaita olen tosin viikolle ottanut, jotta olen päässyt käymään miehen luona.
Ap
ja onnea yrityksiin. Kyllä te vielä vauvan saatte.
on ainoa paikka mihin saan purkaa asioita, sillä en ole kertonut yrityksestämme yhdellekään kaverille. Miehelle en halua tilittää tuntemuksiani, vaan yritän olla rennolla mielellä hänen seurassaan, jottei hänelle tule stressiä asiasta. Silloin voi seksi jäädä vähille, ja yritys vaikeutuu entisestään.
Ap
Teillä on keskenmenon jälkeen jo vuosi yritystä takana, eli olisi aika mennä lääkärille. Käykää edes ihan perus lapsettomuustutkimukset (sperman laatu ja sun hormoonitasot + ultra) niin saatte arvion siitä voiko yrittämistä jatkaa ominpäin vai tarvittaisiinko jotain lääketieteen apua.
Onko sulla säännölliset menkat ja normi-buranalla talttuvat kuukautiskivut? Jos on, niin aina parempi! Jos ei, niin jotain vikaa voi löytyä...
Epätoivoon ei kannata vajota! Itselläni menkat puuttuvat käytännössä kokonaan ilman lääkitystä, mutta nyt lääkäreiden pienoisella avustuksella (lääkkeet käytössä, mutta lapset saaneet alkunsa kotona ihan perinteisesti) nyt jo kaksi tervettä lasta.
Ja stressaaminen ei tosiaan auta onnistumisessa yhtään. Tsemppiä! T: 31-vuotiaana esikoisensa saanut
Tervehdys,
älä nyt epätoivoon vaivu - kaikki aikanaan.
Oletko käynyt viime aikoina gynekologin pakeilla? Jos sinulla on munasarjassa esim. endometriooma (ovat aika yleisiä eivätkä välttämättä aiheuta mitään kipuja) se saattaa vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Sen leikkaaminen on käsittääkseni helppo operaatio ja parantaa raskauden mahdollisuutta.
Ja stressaaminen ei tosiaan auta onnistumisessa yhtään. Tsemppiä! T: 31-vuotiaana esikoisensa saanut
"Lakatkaa stressaamasta" on ehkä vittumaisin ohje, mitä raskautta yrittävälle voi antaa. Stressi ei vaikuta onnistumiseen millään lailla.
Oletko todennut ovulaation testeillä? Vasta tummempi viiva on plussa, mitään haamuviivoja ei lasketa! Mutta niiden hedelmällisten päivien osumisesta ei kannata turhaan stressata. Siittiöt pysyvät hengissä naisen elimistössä muutaman päivän odottelemassa, meillä todistetusti jopa viikon :).
Ja koita nyt hyvä nainen olla stressaamatta, vaikka kuukausien kuluessa tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty.
Lääkärille...
Teillä on keskenmenon jälkeen jo vuosi yritystä takana, eli olisi aika mennä lääkärille. Käykää edes ihan perus lapsettomuustutkimukset (sperman laatu ja sun hormoonitasot + ultra) niin saatte arvion siitä voiko yrittämistä jatkaa ominpäin vai tarvittaisiinko jotain lääketieteen apua.Onko sulla säännölliset menkat ja normi-buranalla talttuvat kuukautiskivut? Jos on, niin aina parempi! Jos ei, niin jotain vikaa voi löytyä...
Epätoivoon ei kannata vajota! Itselläni menkat puuttuvat käytännössä kokonaan ilman lääkitystä, mutta nyt lääkäreiden pienoisella avustuksella (lääkkeet käytössä, mutta lapset saaneet alkunsa kotona ihan perinteisesti) nyt jo kaksi tervettä lasta.
sillä olemme "yrittäneet" (seksiä ei välttämättä edes oikeaan aikaan em. syistä) vasta 7 kiertoa tuon keskenmnon jälkeen. Sanoin miehelle, että jos meillä ei syksyyn mennessä tärppää, niin voisimme mennä lääkärille.
Minulla on ihan säännöllinen 27-29 päivän kierto, ja tunnen oviksenkin hyvin. Menkoista selviää buranalla.
Eniten ahdistaa se, että aikaa on kulunut jo niin paljon. Minusta tuntuu ihan siltä että olisimme yrittäneet jo monta vuotta.
Ap
mutta eihän sitä pysty lopettamaan tietoisesti. Kehoittaisin myös tutkimuksiin menemistä, voisi vähentää teillä stressiä...tai sitten ei.
Itse tulin vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi vasta kun luovuin jo toivosta. Kyseessä oli kolmas raskaus ja tosiaan totesin ettei meille luoja suo enää kolmatta. Uskon että tuo yrittäminen esti raskaaksi tulon koska meillä tärppäsi heti kun lakkasin elättelemästä toiveita.
Neuvoisin sinua kuitenkin menemään vaikka ihan yksityiselle gynekologille, joka voi tsekata, näkyykö ultrassa kystia.
Koska jos niitä näkyy, saat aiemmin lähetteen (julkiselle puolelle) lapsettomuustutkimuksiin, pääset nopeammin leikkaukseen jne. Turha odotella, jos asia vaivaa kovasti. Teilläkin on kuitenkin jo aika monta yritystä takana.
en odottaisi enää hetkeäkään.
Toivottavasti tärppää :)
perustesteihin. Pieni raha mielenrauhasta ja sitten on hyvä jatkaa yritystä.
Itse tein näin puolen vuoden jälkeen. Löytyikin pieni vika, mikä korjaantui lääkkeellä. Olin raskaana sitten kahden kuukauden päästä gynekäynnistä.
menisin yksityiselle
en odottaisi enää hetkeäkään.
Toivottavasti tärppää :)
varata ajan gynelle ensi kuulle. Tässä kuussa en pääse gynellä käymään (menisin jos olisi lähempänä) mutta katsotaan nyt ensin tämä meneillän oleva, 8:s kierto loppuun asti.
Ap
olen yrittänyt kiinnittää elintapoihini entistä enemmän huomiota. Syön terveellisesti, en ole ylipanoinen. Syön foolihappoa, d-vitamiinia, c-vitamiinia ja sinkkiä, jotka tärkeitä raskaudelle.
Ap