Sadut liian pelottavia

niin ei lastensadut pelota.



Realiteetti elämässä on kadoksissa jos ei voi satua lukea.

Naurettavaa pelleilyä. Meillä luetaan mummin kanssa vanhoja satuja. Nykypäivän lasten hyysäämistä.

Joku lastenpsykologi voisi vastata tähän, mutta meidän perheessä sadut ei ole kenenkään muun mielestä pelottavia kuin isän. Olen jostain lukenut, että lapsi käsittelee asiaa sillä tasolla millä hän on, eli ne kohdat mitkä menee "ymmärryksen yli" ei pelota. Tai sitten lapsi käsittää asiat omalla lapsellisella tavallaan, eikä ne mitään traumoja aiheuta.

Minä olen lukenut kaikki mahdolliset sadut lapselleni, ja hän on tykännyt kaikista, eikä mistään ole menettänyt yöuniaan. Mutta jos lapsella on turvaton lapsuusa, ja traumoja, niin sadut voi nostaa ne pintaan pelkojen kanssa. Luulisin.

Voi hyvänen aika, etten pahemmin sanois.



Minusta tuo kertoo vain vanhempien laiskuudesta. Siitä että vanhemmat eivät viitsi keskustella lapsen kanssa luetusta sadusta vaan kaiken pitää olla valmiiksi pureskeltua höttöä. Lapsella ei saa hetärä mitään kysyttävää, ettei vaan aikuisen tarvitse käyttää aivojaan selittääkseen asioita.



Tuon linkin perusteluissa purskahdin jo nauruun tuon piparkakkupojan kohdalla. Ei haluta selittää miksi kettu syö piparkakkupojan. Piparkakkupojan... Miksi piparkakkua nyt ylipäätään syödään.. Ristussentäs.

muodossa lapselle elämästä, kaikki eivät ole hyviä ihmisiä ja pahoja asioita tapahtuu. Sadut ovat hyvä keino ajatella näitä asioita koska ovat kuitenkin "vain"satuja. se että oikeastikin elämässä näin, selviää sitten myöhemmin kyllä.



Itse en lukenut alle 6 vuotiaalle pelottavia satuja, luettiin mukavia opettavasia satuja ja tammen kultaisia kirjoja.



Nyt ollaan leuttu pelottaviakin satuja mutta ei iltaisin, iltasadut on vieläkin keveitä, pelottavat luetaan päivällä jotta on aikaa "toipua" niistä ja kysellä.

Kun näkee sisarruksen kuolevan silmien eteen niin ei lastensadut pelota.

Realiteetti elämässä on kadoksissa jos ei voi satua lukea.

Olen tosi pahoillani että noin on käynyt :( mutta kutsutko tuota oikeasti elämän realitettien opetteluksi? Että lapselle pitää tarjota tarpeeksi järkyttävä kokemus ettei mikään pienempi asia enää tunnu missään.. meitä ihmisiä on eri tyyppisiä joten vanhempien tehtäväksi jää miettiä sopiva sadut lapselleen. En oikein käsitä miksi herkät lapset/aikuiset haukutaan samantien lyttyyn. Meitä vain sattuu olemaan erilaisia ihmisiä ja mielestäni se on rikkaus.

Minusta joku psykologi on joskus ollut sitä mieltä, että lapsi käsittelee luetut sadut sillä tasolla kuin pystyy. telkkariohjelmat ovat sitten oma lukunsa, niissä kun ei voi suojautua kuvamaailmalta. Hänen mukaansa lapselle ei ole haitaksi kuunnella 'pelottavia' satuja kunhan ne luetaan loppuun. Koskaan ei saisi lopettaa lukemista, kun lasta pelottaa vaan silloin nimenomaan satu pitää lukea loppuun, koska siellä lopussa yleensä hyvä voittaa pahan ja jännitys laukeaa. Kesken jätetyt sadut voivat olla pelottavia. meillä luetaan aika lailla kaikkea, mutta telkkarista ei kaikkea saa katsoa, disneyn tuotantoa varsinkaan.