Kuinka raskaasti voi hävettää..

olivatko muut perheet vain niin epäekologisia että ostivat uutta vaikkei olisi pitänyt?

partion pikkujouluissa sanottiin, että tehkää vaikka itse jotain pientä lahjaksi sopivaa, ja suurella vaivalla väsäsin sellaisen pienen pehmoelukan lahjaksi. Ei se ollut hieno, mutta työllä ja vaivalla tehty, ja koska paketoinkin sen itse, oli paketti ruma ja ryppyinen. Se jäi viimeisenä lahjakorin pohjalle ja sen joutui ottamaan tyttö, joka oli itse tuonut hienon, kalliin karkkia täynnä olevan auton lahjaksi - tyttö nimittäin julisti ja ylisti omaa lahjaansa kovaan ääneen, sen vuoksi hän saikin viimeisnä valita lahjan. Voi että häpesin, kun se tyttö sai minun ruman tekeleeni, turha kai mainita, ettei kukaan muu ollut tehnyt lahjaa itse, kaikki olivat ostaneet jotain ja vanhemmat oli sen paketoineet hienoon pakettiin. Niin paljon tuo tapaus sattui, että sen jälkeen olen aina ostanut mielummin vähän liian kalliin ja hienon lahjan, ettei saaja varmasti pettyisi. Vaikka nuo lahjat ovatkin toki nimettömiä, mutta silti.



Ei tästä sinulle nyt mitään apua ollut, oli vaan pakko avautua, kun tämä kirjoitus toi muistot taas vahvana mieleeni. Jotenkin kurja olo tuosta jäi, ehkä myös sen vuoksi, että kaikilla muilla äidit oli varmaan hoitaneet sen lahja-asian, minulle ei tullut edes mieleen pyytää äidiltä sellaista apua (ei äidissä mitään vikaa ollut, hän teki parhaansa, mutta oli pahasti sairaana kun olin pikkulapsi ja varmaan myös masentunut, jotenkin se vaikutti niin, että en ikinä pyytänty häneltä mitään palveluksia isompanakaan)

Mutta epäilen, ettei ollut niin ekologista ajatusta tässä kuin antoi ajatella, sen verran kiire tuntui pojalla olevan kotiin.. Kovin oli hiljainen, kaipa hänelläkin mietitytti. Voi kumpa olisin tiennyt, niin olisin uhrannut sen muutaman euron lahjaa varten. Muutaman euron turhakkeita olivat muidenkin lahjat, mutta uusia.

Ja palaute lähti eteenpäin, ikävä kyllä. Oli sen verran harmissaan lapsi kotona sen lahjansa kanssa. Siitä tulikin varsinainen show ja alkuperäinen lahjanantaja "joutui" hankkimaan lapselleni uuden lahjan...

Hävetti niin raskaati etten kehdannut edes katsoa kuka lahjan sai, ja kadun sitä nyt. Jos olisin älynnyt katsoa, olisin vaikka anonyymisti voinut jotenkin suljata lapselle uuden. Ihan kasvokkain ei pokka riitä, olen ihan hyshys vain.

Ja palaute lähti eteenpäin, ikävä kyllä. Oli sen verran harmissaan lapsi kotona sen lahjansa kanssa. Siitä tulikin varsinainen show ja alkuperäinen lahjanantaja "joutui" hankkimaan lapselleni uuden lahjan...

Kannattaiskohan ennemmin opettaa lapsi kestämään pettymyksiä. Tuskin mikään pikkujoulullahja voi olla niin suuri asia (tai jos on, niin tulee opettaa toisin.). Ties kuinka paljon pettyi se lahjan alkuperäinen antaja.

Voi elämä että kehtasit.... Sinuna häpeäisin itse enemmän kuin ap. Vastaavasa tilanteessa olisin itse ostanut lapselle paremman lahjan enkä tehnyt numeroa. Mahtavat siellä päiväkodissa muistella ja nauraa vieläkin tapaukselle.

Voi elämä että kehtasit.... Sinuna häpeäisin itse enemmän kuin ap. Vastaavasa tilanteessa olisin itse ostanut lapselle paremman lahjan enkä tehnyt numeroa. Mahtavat siellä päiväkodissa muistella ja nauraa vieläkin tapaukselle.

tuohonkin tilaisuuteen oli sovittu puitteet joita yksi ei noudattanut ja näin ollen lapseni joutui kärsijäksi. Miksei se toinen olisi saanut saada tietoonsa että teki väärin?

Karmeaa porukkaa päiväkodissanne, sinä ennen kaikkea.

Meiän lapset on pettyny, vaikka ovat saaneet uuden lahjan, kun ei ollut mieleinen. Ajatushan on opettaa antamista ja saamista. Ja hävetä ei tarvitse. Enemmän hävettää jos lapsi ääneen haukkuu lahjan ja vanhemmat lupailevat hyvitykseksi jotain kivaa kotimatkalla. Tällaisen episodin olen nähnyt

partion pikkujouluissa sanottiin, että tehkää vaikka itse jotain pientä lahjaksi sopivaa, ja suurella vaivalla väsäsin sellaisen pienen pehmoelukan lahjaksi. Ei se ollut hieno, mutta työllä ja vaivalla tehty, ja koska paketoinkin sen itse, oli paketti ruma ja ryppyinen. Se jäi viimeisenä lahjakorin pohjalle ja sen joutui ottamaan tyttö, joka oli itse tuonut hienon, kalliin karkkia täynnä olevan auton lahjaksi - tyttö nimittäin julisti ja ylisti omaa lahjaansa kovaan ääneen, sen vuoksi hän saikin viimeisnä valita lahjan. Voi että häpesin, kun se tyttö sai minun ruman tekeleeni, turha kai mainita, ettei kukaan muu ollut tehnyt lahjaa itse, kaikki olivat ostaneet jotain ja vanhemmat oli sen paketoineet hienoon pakettiin. Niin paljon tuo tapaus sattui, että sen jälkeen olen aina ostanut mielummin vähän liian kalliin ja hienon lahjan, ettei saaja varmasti pettyisi. Vaikka nuo lahjat ovatkin toki nimettömiä, mutta silti.

Ei tästä sinulle nyt mitään apua ollut, oli vaan pakko avautua, kun tämä kirjoitus toi muistot taas vahvana mieleeni. Jotenkin kurja olo tuosta jäi, ehkä myös sen vuoksi, että kaikilla muilla äidit oli varmaan hoitaneet sen lahja-asian, minulle ei tullut edes mieleen pyytää äidiltä sellaista apua (ei äidissä mitään vikaa ollut, hän teki parhaansa, mutta oli pahasti sairaana kun olin pikkulapsi ja varmaan myös masentunut, jotenkin se vaikutti niin, että en ikinä pyytänty häneltä mitään palveluksia isompanakaan)

ja liikuttunut, jos olisi joku lapsi itse väsännyt lahjan... olisin kyllä ymmärtänyt, että on kovasti tehnyt töitä, ja ehkä jopa olosuhteiden pakosta.

Sympatiat sinulle, älä ainakaan enää häpeillen pohdi... teit parhaasi ja olet kyllä ollut minusta huomaavainen ja reipas!

partion pikkujouluissa sanottiin, että tehkää vaikka itse jotain pientä lahjaksi sopivaa, ja suurella vaivalla väsäsin sellaisen pienen pehmoelukan lahjaksi. Ei se ollut hieno, mutta työllä ja vaivalla tehty, ja koska paketoinkin sen itse, oli paketti ruma ja ryppyinen. Se jäi viimeisenä lahjakorin pohjalle ja sen joutui ottamaan tyttö, joka oli itse tuonut hienon, kalliin karkkia täynnä olevan auton lahjaksi - tyttö nimittäin julisti ja ylisti omaa lahjaansa kovaan ääneen, sen vuoksi hän saikin viimeisnä valita lahjan. Voi että häpesin, kun se tyttö sai minun ruman tekeleeni, turha kai mainita, ettei kukaan muu ollut tehnyt lahjaa itse, kaikki olivat ostaneet jotain ja vanhemmat oli sen paketoineet hienoon pakettiin. Niin paljon tuo tapaus sattui, että sen jälkeen olen aina ostanut mielummin vähän liian kalliin ja hienon lahjan, ettei saaja varmasti pettyisi. Vaikka nuo lahjat ovatkin toki nimettömiä, mutta silti. Ei tästä sinulle nyt mitään apua ollut, oli vaan pakko avautua, kun tämä kirjoitus toi muistot taas vahvana mieleeni. Jotenkin kurja olo tuosta jäi, ehkä myös sen vuoksi, että kaikilla muilla äidit oli varmaan hoitaneet sen lahja-asian, minulle ei tullut edes mieleen pyytää äidiltä sellaista apua (ei äidissä mitään vikaa ollut, hän teki parhaansa, mutta oli pahasti sairaana kun olin pikkulapsi ja varmaan myös masentunut, jotenkin se vaikutti niin, että en ikinä pyytänty häneltä mitään palveluksia isompanakaan)

ja liikuttunut, jos olisi joku lapsi itse väsännyt lahjan... olisin kyllä ymmärtänyt, että on kovasti tehnyt töitä, ja ehkä jopa olosuhteiden pakosta. Sympatiat sinulle, älä ainakaan enää häpeillen pohdi... teit parhaasi ja olet kyllä ollut minusta huomaavainen ja reipas!

toki nyt aikuisena tuon ymmärrän ja varmasti se ruman lahjani saanut tyttökin nyt aikuisena ajattelee asiasta toisin. Mutta kummallisen voimakkaita tunteita nuo lapsena koetut ikävät asiat nyt vielä aikuisenakin aiheuttaa.....

En luottaisi edes ekaluokkalaisen sanomiin lahjoista tai muusta. Aina on tullut opelta viestiä reissuvihossa tuollaisista.

Olitko ap unohtaa tarkistaa reissarin?

vain se, että se joka vie lahjan, saa lahjan. Ja kyllä tunnen itseni typeräksi nyt kun tarkemmin ajattelen. En tullut ajatelleeksi että poika tällälailla puhuisi omiaan tai keksisi itse, luulisi olevan vain onnessaan jos luvassa on jotain uutta eikä käytettyä.



Ajattelin, että nyt on joku oivaltanut hyvin, ettei aina tarvitsisi olla uutta, kun se todennäköisesti päätyy sinne lelulaarin pohjalle muiden käyttämättömien lelujen sekaan. Ja en ole mikään "hysteerinen ekohippi" vaikka, jossain määrin vastustankin tätä joulun kulutusjuhlaa..

Mä olisin uskonut ja toiminut samoin, jos poikani olisi sanonut mulle noin. EIkä siinä mitään kummaa - kukaan ei edes tiedä, kuka sen mäkkärilelun sinne lahjasäkkiin pudotti.



Tämän yhden, joka vaatinut uuden lahjan, täytyy olla provo. Ei kukaan VOI olla noin huonosti kasvatettu aikuisena? Ja se on oikeasti noloa ja huonoa käytöstä, jos pitää paikkansa. Kun tuollaista käytösvirhettä mietin, niin lakkaan häpeämästä yhtä tosi noloa ajatus/kirjoitusvirhettä, jonka tein tänään - kun nyt muistan taas, että maailmassa on nolompaakin ja vielä ihan tahallista noloa :).

Helpottaa jo pahin häpeä, en tiedä kuinka puna nousee naamalle jos eskariin viedessä tai sieltä hakiessa joku jostain lahjoista puhuu tai poika itse möläyttää, todennäköisesti jossain vaiheessa tulee ilmi kuka mitäkin on tuonut.. Kaipa se pitää ihan pokerina olla, että lahja on lahja eikä tiedotteessa sen kummemmin määritelty, ajatus on tärkein jne...



terveisin ap - "vuoden noloin mutsi-palkintoehdokas"

Toivottavasti olet provo. Pikkujoululahjasta ei kyllä kannata valittaa. Tää on tätä nykyaikaa...

MItä sun poika sai???

Ja palaute lähti eteenpäin, ikävä kyllä. Oli sen verran harmissaan lapsi kotona sen lahjansa kanssa. Siitä tulikin varsinainen show ja alkuperäinen lahjanantaja "joutui" hankkimaan lapselleni uuden lahjan...

Ei hyvää päivää sentään, parin eruon lahjoista aletaan rettelöidä.

se mäkkärihärpäkkeen saaja oli pettynyt? Ei oma eskarilaiseni ainakaan kiinnittäisi mitään huomiota siihen paljonko lahja on maksanut tai onko se uusi vai käytetty. Jos härpäke on hauska niin lahja on kiva lapsen mielestä.



Ei tarvi hävetä.



Toisin kun tuon yhden (5?), hänellä sentään olisi syytä siihen.