Lue keskustelun säännöt.
lapsista stressiä
13.12.2011 |
Meillä on kaksi ihanaa vilkasta poikaa. Viime aikoina yhdessäolosta nauttiminen on ollut minulle kovin vaikeaa. Esim. reissu poikien kanssa kirjastoon, kauppaan ja postiin sai mut henkisesti ihan väsyneeksi. Pojat hyörivät ja pyörivät koko ajan. Joka ikistä tavaraa kaupassa pitää koskea ja siitä minä en pidä. Tuntuu, että aivan jatkuvasti saan ohjata, neuvoa ja komentaa. Tavallaan pojat eivät tee mitään pahaa, mutta se yleisoleminen on koko ajan sellaista heilumistä ja sähläämistä. saattavat kävellä päin muita ihmisiä jne. Kuulostaako tämä normaalilta? Mä stressaan koko ajan, että jotain sattuu lapsille tai sit saavat tuhoa aikaan esim. kaatavat hyllyrivit tms. Kotona sama meno jatkuu. Leikit ovat rajuja ja vauhdikkaita. On tosi vaikeaa erottaa leikin ja riehumisen/pahan teon raja. Koko ajan pitäisi olla kieltämässä, mutta sekään ei tunnu kivalta. Mitä tehdä?
Kommentit (4)
Pojat ovat ihan tavallisia vilkkaita poikia ja silti mummolla meinaa hermot mennä joka käänteessä. Tosi rasittavaa sekä mummolle että pojille. Eli jatka toki ohjaamista, mutta löysää pipoa. Kyllä ne siitä ajan kanssa fiksuuntuvat.
t. myös kahden pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks teistä sit ok, että kaupassa kosketellaan kaikkea. Tuntuu, että tavarat menevät helposti rikki/pilalle. Tarkasti olen yrittänyt vahtia, mut silti pojat tökkäs kerran reiän muovikelmulla pakattuun jauhelihaan, tiputtuvat jugurttipurkin, joka meni rikki, kaatoivat yhden tölkkirivin. Huomaan kyllä, että kaupassa on yös sellaisia lapsia, jotka saavat tehdä ihan mitä vain. Haluaisin kuitenkin, että kunnioitus muiden tavaroihin säilyy. Sen kyllä tiedosta, että relata pitää. Kuitenkin musta on jokseenkin rasittavaa tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa, purkaa ostoskasseja, kun lapset pyörii koko ajan jaloissa, en saa kaappien ovia auki, meinaan jatkuvasti kompastua jne.
että saat kokonaan omaa aikaa. Minulla on 4,5 tuntia omaa aikaa joka arkipäivä, kun vien rasavillit 3,5 v poikani päiväkotiin.
Huh miten paljon elämänlaatuni parani puolisen vuotta sitten. Olemme vailla tukiverkkoja. En revi selkänahastani yhtään enempää, kun en saa siitä edes kotihoidontukea enää. Onneksi minun ei tarvitse tehdä vielä palkkatöitä, kun kodinhoito on paljolti minun vastuullani, miehellä on hyvä palkka, mutta pitkiä työpäiviä sekä työmatkoja. Omaa aikaa, aaah... Enimmät kauppareissut voin tehdä omalla ajallani myös.
Normaaleja lapsia ovat.