Mitä tekisit, jos teini-ikäinen lapsesi olisi väkivaltainen sinua kohtaan?

Mä oon keskimmäinen lapsi 17 ja mulla on isosisko 19v ja pikkuveli 15. Me tullaan hyvin juttuun mut joskus meillä menee tappeluksi. Se on sellasta toisten ärsyttämistä ja sit hyökätään toisten kimppuun(lyömistä, potkimista,tönimistä,hiusten repimistä,raivohullua päälle käymistä..)kerran oon lyöny veliä nyrkillä naamaan ja se sai mustan silmän ja se on lyöny mulle nenän tomuksi. Sisko tappelee vaan harvoin ku me ärsytetään sitä. Myönnän sen että tää ei oo normaalia ja mulla on vihan hallinnassa ongelmia!

siitä se lähtee. Seuraavaksi, tai no. Eiköhän se selviä kadulla ilman kättapidempaa? heh heh



Äitiisä tullu!



T: pUnKKARi äiTi

Tai miten olet toiminut, jos (iso) lapsesi on satuttanut sinua?

soitin poliisit. Tein lastwnsuojeluilmoituksen poliisien ilmoituksen lisäksi. Vaadin sijoittamaan pojan kiireellisesti jonnekkin, että voidaan kaikki hengäthää. Tästä on vuosi ja auttoi silloin kovasti. Poika oli neljä viikkoa vastaanottokodissa.

Nyt kun tapahtui toisen kerran, niin sama rumba. Ainoa vaan, että me vanhemmat emme pysty tarjoamaan tälle nuorelle sitä apua ja rajoja joita hän tarvitsee, hänet on sijoitettava. Sijoituksen kautta poika "pääsee" psykiatriselle tutkimusjaksolle, koska vapaaehtoisesti ei mene. Minun tehtävänäni vanhempana on suojella kaikkia lapsiani ja itseäni. Tämä myös suojaa tuota teinipoikaa, koska jos hän koskaa oikeasti olisi pytynyt satuttamaan meitä, niin ei hän toipuisi siitä koskaan. Tällä kertaa tarvittiin kolme raavasta miestä pitämään tämä koulussa 10 oppilas paikallan, siihen asti, kunnes poliisi tuli

Ja kokemusten ja ajatusten jakamisesta. Lisääkin mielelläni lukisin. Voimia teille, joita tämä asia oikeasti koskettaa.

Onko tuossa muuta vaihtoehtoa kuin lastensuojeluilmoitus?

Teini on hirveässä hormonimyllerryksessä ja aggressio voi joskus varmaan heittää yli, se vihaisuus on siis monella osa normaalia vanhemmista irrottautumista mutta ei tietenkään pitäisi yltyä väkivallaksi. Varmaan miettisin kovasti olenko tukahduttanut teinin tunteita tms.



Yhtä kaikki tekisin selväksi ettei minkäänlaista väkivaltaa suvaita missään tilanteessa ja toivoisin todella puolisoltakin täyden tuen tässä asiassa. Varmaan jos teini vaikuttaisi pahoinvoivalta yrittäisin saada hänet ammattilaisen puheille. Olisi se aika vakava asia.

käyttäytyä väkivaltaisesti. Mikäli sitä on, ei ole ihme, jos jälkikasvu harjoittaa väkivaltaa.

Jos koti on ollut turvallinen, eikä läpsimisiä tai kiinnikäymisiä ole ollut, tulee mieleen, että teinillä on paha olo jostakin. Ottaisin puheeksi ja yrittäisin auttaa. Tekisin kyllä heti alkuunsa selväksi, ettei väkivaltaa hyväksytä. Huutaa saa ja olla vihainen, mutta haukkumisiakaan en hyväksyisi.

Mikäli puheet menevät teinin puolelta överiksi, odotan anteeksipyyntöä.

Minun tehtävä on olla aikuinen ja kestää nuorison huonokin käytös menemättä itse siihen mukaan. Voin sanoa, että tuo loukkaa minua tai kannustaa, että kaikesta selvitään.

Kiinnikäyminen olisi jo sen tason juttu, että olisin kovasti huolissani.

Vakavan juttelun paikka olisi jo yhden läpsäyksen jälkeen.



Itseläni on kolme eri ikäistä teiniä ja nyrkkiä ei ole tarjottu. Myönnän, että kokisin epäonnistunutta äitiyttä, mikäli teinit kävisivät kimppuuni.

Riippuisi tilanteestakin, mitä tekisin. Olisiko teini heittänyt jollakin esineellä päin naamaa, tönäissyt mut nurin, vai suorastaan lyönyt.

Riippuisi siitäkin, minkälainen teini olisi. Pystyisikö hänen kanssaan keskustelemaan, pystyisikö hän avautumaan, juttelemaan mieltään painavista asioista vai ei.

Tossa tilanteessa olisi jo monikin asia hakusessa.

Ensiksikin, luottamus, toiseksikin, kunnioitus.

Toista ei voi kunniottaa jos ei luota, se luottamus pitäisi olla sekä nuorella että vanhemmalla ja myös kummankinpuolinen kunnioitus toisiaan kohtaan.

Sillätavoin, että lapsella pitää olla rajat, mutta niitä ei luoda ehdottomalla määrämisellä ja huutamisella, lapsi voidaan ottaa mukaan siihen.

Nuorelle pitää antaa myös positiivista palautetta, kun asiat sujuvat hyvin. Se on tosi tärkeää. Ettei vaan tehdä niin, että rähjätään silloin kun kaikki menee päin peetä,

kun nuori toimii hyvin ja asiat on kunnossa, niin ei sanotakaan yhtään mitään.

Jokainen ihminen tarvitsisi etenkin sitä positiivista palautetta.

teini-ikäisen kanssa todenäköisesti nuorisopsykiatrian poliklinikalta. Perheneuvola ei taida enää auttaa noin vanhojen lasten kanssa, ei ainakaan meidän paikkakyunnalla, mutta jos teillä auttaa, kannattaa tarkistaa asia. Perheneuvolan apu on monipuolisempaa, niillä on siellä myös sosiaalityöntekijöitä, jotka voi auttaa esim koulukiusaamistilanteissa ja vastaavissa.



Mä tietäisin, että meillä ei kotona ole "väkivaltaista mallia" , joten olisi pakko olettaa, että joku muu on vialla. Joko paha olo, tai sitten se malli on tullut muualta. JÄlkimmäinen tilanne voi vaatia kaverisuhteiden uudelleen rukkaamista ja sosiaalisten käyttäytymismallien uudelleen opettamista. Ensimmäinen vaatii melko varmasti sen psykiatrian polin apua. Meidän teini ei ole ollut väkivaltainen, mutta juuri tuolta polilta on kuitenkin muihin nuoren ongelmiin haettu apua - ja on sanottava, että hyvin on toiminut. Kannattaa.

Istuttiin miehen kanssa raivopäisen teinin päällä siihen asti kunnes poliisit tuli ja korjas riehujan talteen. Ehti särkeä kirjahyllyn, kaksi ikkunaa ja parvekkeen oven. Kilahti kerta kaikkiaan... tosin oli ongelmatapaus siihen astikin ollut, mutta tää heitti kyllä aivan yli laitojen.

On tosi vanha ketju tiedän.mutta jos vain näet tämän miten teidän kävi?