minäpä teenkin tästä ihan oman aloituksen : )

provosoituisin.

Olen täysin samaa mieltä.

Pakkoruotsia vihaan ja maamiinoista luopuminen lähentelee valtiopetosta mutta Kokoomus ja Niinistö rulettavat silti.

tuntuu vaan että tälläkin palstalla vaan tsuidaillaan, miten välttyisin menemästä töihin ja etten saisi karenssia.



Saakeli, kenen rahat riittää maksaa näiden lusmujen kulut! Veroprosentit nousee että paukkuu, ja mistään ei olla valmiita luopumaan. En kyllä käsitä että kuntasektorillakin palkkoja pitää aina vaan nostaa, vaikka rahaa ei ole niitä palkkoja maksaa.

Meitä on pari vähän alle 50 v insinööriä ja töitä ei löydy. Risusavottaanko pitäis lähteä 9 €/pv kulukorvauksella ja valtion päivärahoilla? Liikkuminen ryteikössä aiheuttais hankaluuksia.

ahkerasti töitä hakemaan, mol, monster ja oikotie tiukkaan syyniin. Kyllä insinööreille töitä löytyy jos löytyy asennetta. Ei ehkä juuri kotipaikkakunnalta, mutta työn perässä pitää olla valmis muuttamaankin, näin on aina tehty.

ahkerasti töitä hakemaan, mol, monster ja oikotie tiukkaan syyniin. Kyllä insinööreille töitä löytyy jos löytyy asennetta. Ei ehkä juuri kotipaikkakunnalta, mutta työn perässä pitää olla valmis muuttamaankin, näin on aina tehty.

On kuule haettu ympäri Suomea, mutta joka paikassa tuntuu tuo ikä ratkaisevan.

Huomaa kyllä ettei sulla ole omaa kokemusta.

Sen verran patittaa tämä nykymeno. Tuossa toisessa ketjussa kysyttiin ketä äänestät presidentiksi. Vastasin että tietysti Niinistöä. Sitten tuumasin, että Kokoomuksen pitäisi kyllä ottaa vähän suorasanaisempi linja, eikä yrittää mielistellä kaikkia aina.

Niiden pitäisi vain sanoa vieläkin suorempaan asioita, mm. hyvinvointiyhteiskunnasta, kuten mm. Teknologiateollisuuden puheenjohtaja tekee.

Tällä menolla mennään niin metsään, että kolisee. Ei kenenkään rahat riitä ylläpitämään tätä lusmujen yhteiskuntaa.

Niin kuin ennen sanottiin, ettei sen joka ei töitä tee, syömänkään pidä.

Kullekin ansionsa mukaan. Ja ennenkuin kukaan siellä alkaa älisemään, että siellä nyt yksi kultalusikka suussa syntynyt kuittailee, niin voinpa kertoa teille sen, että olen todella köyhistä oloista kotoisin. Ihan itte olen opiskellut ja sisukkaasti pyrkinyt eteenpäin. Tässä maassa kaikki - aivan kaikki - saavat samat mahdollisuudet kouluttautua ja mennä eteenpäin. On ihan silkkaa laiskuutta ja luonteen löysyyttä jos "syrjäytyy". Sairaat ovat erikseen, heistä tietysti pitää pitää huolta.

Provosoitukaa :)

Olen sun kanssasi ihan samaa mieltä työn tärkeydestä. Mutta miten kun ei saa niitä töitä? Itsekin olen maisteri, jolla on monen vuoden hyvä työkokemus, mutta en vaan saa töitä vaikka kuinka haen. Samoin moni muu kaverini. Ihmiset joutuu sitten tekemään vuodesta toiseen niitä työelämävalmennuksia tms.

Pari viikkoa sitten tuli jonkun arvovaltaisen tutkimusinstituutin analyysi, jonka mukaan tulevan kymmenen vuoden aikana noin 20% työpaikoista häviää lopullisesti. Eli silloin työtä ei vain riitä.

Sosiaaliturvaan on tehtävä merkittäviä muutoksia tämän vuoksi. Tätä mieltä minä olen.

olen kyllä hakenut kymmeniä ellen satoja paikkoja. Olen panostanut verkostoihin, mennyt mukaan sinne missä on ammatillisesti alani merkittäviä ihmisiä, saanut jalansijaa sitä kautta. Olen toiminut myös yrittäjänä.



En minä väitä, että se helppoa olisi. Vaatii kovasti yritteliäisyyttä ja draivia.



Ikärasismi on tietysti hankala homma. En ole kyllä huomannut että se nyt ihan niinkään olisi, ettei varttuneempana töitä saa, jos osaa markkoinoida itsensä ja kokemuksensa oikein. Asenteestakin voi olla kiinni.

ahkerasti töitä hakemaan, mol, monster ja oikotie tiukkaan syyniin. Kyllä insinööreille töitä löytyy jos löytyy asennetta. Ei ehkä juuri kotipaikkakunnalta, mutta työn perässä pitää olla valmis muuttamaankin, näin on aina tehty.

On kuule haettu ympäri Suomea, mutta joka paikassa tuntuu tuo ikä ratkaisevan.

Huomaa kyllä ettei sulla ole omaa kokemusta.

Mua henkilökohtaisesti ottaa suunnattomasti aivoon ne "kyllä työtä tekevälle löytyy" -ihmiset. Jokaiseen työpaikkaan, jota olen hakenut nyt syksyllä, on tullut vähintään 100 hakemusta. Eli töitä ei todellakaan riitä kaikille.

Meitä on pari vähän alle 50 v insinööriä ja töitä ei löydy. Risusavottaanko pitäis lähteä 9 €/pv kulukorvauksella ja valtion päivärahoilla? Liikkuminen ryteikössä aiheuttais hankaluuksia.

Vai onko se insinöörin titteli niin tärkeä ettei duunarin hommat kiinnosta?

missä töitä ei kertakaikkiaan ole, sitten täytyy kouluttautua uudelleen alalle, missä on.



Olisin minäkin halunnut nuorena jotakin "taiteellista" mutta valitsin alan, jossa tiesin voivani itseni elättää.



Olen opiskellut kolme tutkintoa tähän mennessä. Päivääkään en ole ollut työttömänä, potkutkin olen kerran saanut (Yt:t).

Meitä on pari vähän alle 50 v insinööriä ja töitä ei löydy. Risusavottaanko pitäis lähteä 9 €/pv kulukorvauksella ja valtion päivärahoilla? Liikkuminen ryteikössä aiheuttais hankaluuksia.

Vai onko se insinöörin titteli niin tärkeä ettei duunarin hommat kiinnosta?

Koko ajan saa lukea lehdistäkin irtisanomisista jotka koskee duunareita.

Itse olen nyt "työharjoittelussa" duunarina ja puolet työntekijöistä on työnantajalle "ilmaisia". Että sellaista työllistämistä.

jos kouluttaudut uudelle alalle etkä sittenkään saa töitä. Varsinkin jos on ikää jo yli 45v. Opinnotkin maksaa, mutta en tiedä, onko kalliimpaa opiskella aikuisiällä kuin elää tuilla. Ei varmaan kukaan huvikseen työttömänä ole - ainakaan pidempään. Sitä jotenkin syrjäytyy. Eri asia on ne nuoret, joita ei kiinnosta enää mikään ja päättävät elää tuilla koko elämänsä. Ne tarvitsevat kyllä henkistä apua. Oikealla sairaslomalla olevia pitää auttaa ja tukea ja niitä jotka eivät löydä töitä. Mutta "lusmuiluun" auttaa varmaan paremmin muut keinot kuin tukien vieminen, koska vaikea sitä on todistaa kuka lusmuilee ja kuka ei. Pitäisi yleensäkin tukea ihmisten yhteenkuuluvuutta ja henkistä hyvinvointia, ettei kukaan putoa/pudottaudu ulkopuolelle.

missä töitä ei kertakaikkiaan ole, sitten täytyy kouluttautua uudelleen alalle, missä on.

Olisin minäkin halunnut nuorena jotakin "taiteellista" mutta valitsin alan, jossa tiesin voivani itseni elättää.

Olen opiskellut kolme tutkintoa tähän mennessä. Päivääkään en ole ollut työttömänä, potkutkin olen kerran saanut (Yt:t).

Minäpä siirryin korkeakoulutettuna vakituisesta valtion virasta vuosi sitten "johonkin taiteelliseen", koska se on mitä sydämeni halusi. :) Raha on hyvä olemassa, mutta se ei tee onnelliseksi. Tulot putosivat roimasti, mutta onnellisuus (myös perheeni) lisääntyi tuhatkertaisesti... :) Ja ei, puolisoni ei ole erityisen hyvätuloinen... Minä vain teen kovasti töitä pärjätäkseni ja nautin elämästäni enemmän kuin "varman rahan" aikaan...

missä töitä ei kertakaikkiaan ole, sitten täytyy kouluttautua uudelleen alalle, missä on.

Olisin minäkin halunnut nuorena jotakin "taiteellista" mutta valitsin alan, jossa tiesin voivani itseni elättää.

Olen opiskellut kolme tutkintoa tähän mennessä. Päivääkään en ole ollut työttömänä, potkutkin olen kerran saanut (Yt:t).

Minäpä siirryin korkeakoulutettuna vakituisesta valtion virasta vuosi sitten "johonkin taiteelliseen", koska se on mitä sydämeni halusi. :) Raha on hyvä olemassa, mutta se ei tee onnelliseksi. Tulot putosivat roimasti, mutta onnellisuus (myös perheeni) lisääntyi tuhatkertaisesti... :) Ja ei, puolisoni ei ole erityisen hyvätuloinen... Minä vain teen kovasti töitä pärjätäkseni ja nautin elämästäni enemmän kuin "varman rahan" aikaan...

tasan 3 kk opiskeluaikoina, sossusta en ole ikinä tarvinnut penniäkään. :)