Mitä mieltä olette joulukirjeestä?

Päihittää mennen tullen tiimarikortit ja vauvapotretit!

Meillä ei ole suvussa ollut mitään joulukirjeperinteitä. Olisihan se tosi hieno perinne, mutta kannattaa miettiä, miten sen toteuttaa.



Yksi sukulainen ei aiemmin edes joulukorttia lähettänyt. Sitten he alkoivat rakentaa taloa.



Ja yhtäkkiä sinä jouluna kaikki sai joulukirjeen. Ja ne kuulumiset oli pelkkää tontin kehumista ja sen kuvailua, miten kalliita rakennustarvikkeita ja mistä he taloon ovat hankkineet.



Seuraavana vuonna tuli kirjeellinen selostus siitä, millaisia huonekaluja he ovat ostaneet. Sisustussuunnittelijan neuvojen avulla.



Ei mitään muita kuulumisia. Ei, miten lapsella menee tai miten itsellä menee töissä, tms. Ainoa muu maininta oli, että Jessica-Anselmi kovasti jo odottaa joulupukkia. Ja nyt onkin hyvä, kun on tilaa kunnon kuuselle, jonka alle mahtuu paljon lahjoja. :)



Ihan kuin ei olisi lukenut joulukirjettä sukulaiselta vaan jostain rautakaupasta ja sisustusliikkeestä. Mahtoiko sittenkin olla maksettu mainos. :D



Sitten sen jälkeen ei pariin vuoteen ole tullut joulukirjeitä. Varmaan, jos he joskus alkaa rakentaa kesämökkiä, niin sitten laativat taas joulukirjeitäkin.

amerikkalaiselta ystävältäni. Ne on käsittääkseni aikamoista yksityiselämän CV:tä. Jos joku läheinen on esim. kuollut ja asia on ollut rankka, se sivuutetaan kokonaan jne.



No eihän tervehdyksen tarkoitus toki ole olla mikään terapiasessio kirjoittajalleen, mutta minusta se ei sovi oikein suomalaiseen perinteeseen. Minusta kivaa on sen sijaan, jos joulukorttiin on laitettu joku henkilökohtainen tervehdys.

Varsinkin Briteistä tuleva joulukirje saa minut hengästymään; luen sen aina pienissä erissä ;).

Toinen Suomesta tulevista kirjeistä saa yökkäämään. Lapsemme ovat taas saavuttaneet sitä ja tätä.



Ehkä mieluummin ne lapset tonttulakeissa...

minä kirjoitan parillekin mun ystävättärelle, jotka asuvat satojen kilometrien päässä ja nähdään harvoin, joulukirjeen sähköpostilla ja kummallekin erilaisen.