Diabetesta, just joo!!!
Mä en nää jaksa kun yksi "läheinen" vinkuu koko ajan sitä miten on diabeetikko ja kohta ei enää jaksa mitään ja elämänhalukin on loppu ja ininä-ininä-ininä. Ei ole syytä miski elää ja viu viu viu.
Naisella on kuitenkin lapsi (juu, ei ole syytä elää???), on hyvä työpaikka, on sosiaalisia suhteita.
joka hemmetin vuosi "diabetes" menee huonoon hoitotasapainoon joka tarkoittaa sitä että hänellä on lupa juoda alkoholia kaksin käsin, olla sairaslomalla ja JATKUVASTI jauhaa kaikille miten hänen elämänsä on niin kurjaa.
Mitään avuntarjouksia ei ota vastaan.
Mitä tällaiselle pitäis tehdä?
Kommentit (13)
Sano sille että ottaa itseänsä niskasta kiinni Ja menee ulos lenkille.
Juuri niin! Eikä mitään lääkkeitä kannata ottaa, kyllä ne sisäelimet alkaa toimia toivotulla tavalla kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni!
Just niin, ette yhtään mitään, itse se on hoidettava ja diabeetikko joka ei itseään hoida, kuolee viikon sisälle. Te ette voi sanoa hoitaako joku itseään vai ei.
Eikä mitään lääkkeitä kannata ottaa, kyllä ne sisäelimet alkaa toimia toivotulla tavalla kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni!
Ihan samalla tavalla voi sanoa esim.sellaiselle ihmiselle jolla jalka poikki- ottaa itseään niskasta kiinni niin kyllä se siitä.
ettette ymmärrä diabeteksen hoidosta yhtään mitään.
ottivat niskasta kiinni ja poika parka kuoli muutamassa päivässä insuliinin puutteeseen.
Kaikkein parhaiten oikeesti teette kun vaan rehellisesti myönnätte, ettette ymmärrä diabeteksen hoidosta yhtään mitään.
Mutta kyllä mä tiedän! Mun tätikin parani taudista kun vaan lopetti uikuttamisen. Ykköstyypin diabetes vaan katosi kun lopetti itsesäälissä makaamisen. Ei ennen ollut mitään diabetesta, ei ollut aikaa semmoiseen. Tää on näitä nykyihmisten hapatuksia.
Eikä mitään lääkkeitä kannata ottaa, kyllä ne sisäelimet alkaa toimia toivotulla tavalla kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni! Ihan samalla tavalla voi sanoa esim.sellaiselle ihmiselle jolla jalka poikki- ottaa itseään niskasta kiinni niin kyllä se siitä.
kyllä toimii jos kakkostyypin on kyseessä se paranee elämtapoja ja ruokavaliota muuttamalla ylipaino on pahin
enkä viitsi siitä edes kenellekään kertoa, jollekin sukulaiselle olen sanonut, mut en varsinkaan kavereille tai tutuille kerro, että sairastan sitä.
En ymmärrä miksi mun pitäis toisia taudillani rasittaa, riittää, että itse siitä tiedän.
ikävää kun joutuu taudin ´salaamaan, mutta oikeesti ei jaksa takoa totuuksia aina joka vastaantulijalle. Diabeteksen nykyhoidosta ei ihmisillä valitettavsti ole mitään käsitystä.
Kaikkein parhaiten oikeesti teette kun vaan rehellisesti myönnätte, ettette ymmärrä diabeteksen hoidosta yhtään mitään.
Mutta kyllä mä tiedän! Mun tätikin parani taudista kun vaan lopetti uikuttamisen. Ykköstyypin diabetes vaan katosi kun lopetti itsesäälissä makaamisen. Ei ennen ollut mitään diabetesta, ei ollut aikaa semmoiseen. Tää on näitä nykyihmisten hapatuksia.
Ei ennen edes ollut mitään insuliinivalmisteita, ihan itse piti pärjätä. Laiskojen länsimaalaisten juttuja nämä diabetekset.
Kun olin ala-asteella, siellä oli yksi tyttö jolla oli muka diabetes ja aina se sai lähteä kesken tunnin keittiöön syömään välipaloja. Tietysti hänestä tuli myöhemmin hutsu, juoppo ja teiniäiti. Ilman diabeteshyysäystä olisi ollut tunnilla oppimassa muiden kanssa miten otetaan vastuuta omasta elämästä.
ja ihan vain siksi, että osaat auttaa oikein hätätilanteessa.
Mutta diabets ei ole kyllä mikään maailman loppu; liikunta ja terveellinen ruokavalio sallivat joskus pient herkuttelut ja juhlimisen.
Tosiasia on vain se, että kun ruokavalio on kunnossa, ei edes tee mieli herkutella.
Kyse on omasta asenteesta ja kyvystä suhtautua asioihin oikein ja positiivisella mielellä.
Toinen ihminen ei tosiaankaan voi tehdä asioita toisen puolesta.
diabetes on siitä paska tauti, ettei anna päivänkään lomaa. Hoitoväsymys on välillä kaikilla. kuuntele ystävääsi ja ole tukena ja myönnä se, ettet voi taudin kanssa elämistä ymmärtää, mutta kunnioitat ystäväsi hoitoratkaisuja?